Kauanko olit kipeä esikoisen synnyttämisen jälkeen?
Kommentit (55)
Peräpukamat olivat ne pahimmat, ei repeämät. Onneksi niihinkin löytyy lääke.
En ollenkaan. Ihan kuin en edes olisi synnyttänyt.
Kipuhan loppuu siihen, kun lapsi syntyy.
Yli viikon särkylääkkeitä maksimiannoksella. 20 tikkiä ja tosi voimakkaat jälkisupistukset.
En ollut missään vaiheessa erityisen kipeä, enkä tarvinnut särkylääkkeitä. Vähän huolettaa, kun kakkonen on tulossa sektiolla ensi viikolla perätilan takia, että miten kipeä sitä sitten onkaan :(
Ekasta ei repeämiä eikä tikkejä, pissalla käynti kirveli vähän. Ei lääkkeitä. Seuraavana päivänä olo aika normaali. Toka oli iso vauva mutta silti säästyin repeämiltä. Olo ihan normaali seuraavana päivänä, vessassa käyntikin onnistui ihan normaalisti. Pari kk:tta synnytyksestä kaavinta koska osa istukasta oli jäänyt kohtuun.
Ei repeämiä, ei tikkejä, kivut loppuivat kun vauva oli ulkona. Selkä oli kipeä muutaman päivän, siihen otin kerran buranaa. Taisin itse toipua pikavauhtia kun vauva joutui pitkittyneestä ponnistusvaiheesta saamansa hapenpuutteen vuoksi teholle.
Jälkisupistukset kesti ehkä viikon, episotomia tuntui kipeältä vielä 2 kk jälkeen.
Muistan, että parin viikon jälkeen synnytyksestä kävelin pienen lenkin ulkona ja olin niin heikko, että jalat vain tutisi.
Myöhemmissä synnytyksissä toipuminen ollut nopeata ja repeämiltäkin/episotomialta vältytty.
Särkylääkkeitä meni yhden kuukauden ajan koko ajan. Varsinainen yhdyntä onnistui vasta 10kk synnytyksen jälkeen. Todella pahat kivut, hermo meni poikki epparia tehdessä ja nyt lapsi melkeen 2v eikä kivut vieläkään loppu. Toinen lapsi tulossa ja suunniteltu sektio tiedossa viimekertaisten vaurioiden perusteella.
3kk imukuppisynnytyksestä epparilla ja kipua ja ongelmia on vieläkin
3 viikkoa todella kipeä, en pystynyt mm. istumaan kun repeämien tikkaukset kiristi pahasti siinä asennossa. Samoin pissaaminen ja kakkaaminen oli sanoin kuvamattoman tuskallista, tämä oli jotain mitä en osannut ennen raskautta ollenkaan odottaa, mutta toki sehän on selvä, että jos sieltä on pahasti revennyt ja paraneminen vielä kesken, niin ei haavoihin osuva pissa tai kakka hyvältä tunnu. Eikä erit. kakkaamisen aiheuttama venyminen myös, minä kun repesin myös peräsuolen suuntaan ja ihan siihen "ryppynarun" reunalle asti oli tikkejä, ja ison kakan tulo sitten venytti. Särkylääkkeitä söin tuon 3 viikkoa, mutta ei ne kauheasti auttaneet kun oli vain käsikauppalääkkeitä.
Kipeä? En minä kipeä ollut, toki epparihaava oli kipeä mutta ei sietämättömän kipeä.
Särkylääkkeitä en syönyt. Jalkeilla olin heti ja kävelin synnytyssalista vuodeosastolle.
Normaali synnnytys ei ole sairaus ja sitä nopeammin kroppa toipuu mitä nopeammin normaaliin elämään siirtyy.
Noin kuukausi kului vaihtelevan tasoissa kivuissa ja huonovointisuuden kourissa. Menetin synnytyksessä todella paljon verta. Esikoinen syntyi hätäsektion avulla.
Synnytin esikoisen sairaalasta pääsin 2vuorokauden kuluttua ja siellä söin 3särkylääkettä varmuuden vuoksi. Alapää oli virtsatessa arka ja suihkuttamalla viileää vettä selvisin sairaalassa olo ajan. Ilman tikkejä tai ylipäätään tuhoa alateitse selvittiin ja seksiä harrastettiin kondomia käyttäen tasan viikon päästä synnytyksestä. Muksu oli 4kg tasan. Kannattaa kuunnella koska ponnistaa ja koska ei niin säästyy ilman tikkejä. ;) kaikin puolin hyvä ja onnistunut sekä ponnistus vaiheen ja supistusten kivuista huolimatta onnellinen kokemus!:)