Kysymys itsensä köyhiksi kokeville.

Koen olevani köyhä koska minulla on vähän rahaa. En ajattele etten voisi vaikuttaa tilanteeseen.

Täytyykö koettaa?

Köyhyys on monimutkainen ja monitahoisen asia, ja se liittyy usein taloudelliseen tilanteeseen, sosiaaliseen tilanteeseen, terveyteen ja koulutukseen. Köyhyys voi vaikuttaa ihmisten elämään monin tavoin ja sillä on usein syvällisiä seurauksia.

Tilastojen mukaan olen tuloissani kulun: Suomen köyhiin. En sitä itse ajattele. Hallitse rahan käytön ja minulla ei velkaa.Kuulen kyllä lähisuvultani  ja ystäviltäni : Miksi et käy kampaaja, miksi et teatterissa, miksi et risteille tallinaan,sinne on halpa mennä.Miksi et koskaan lomaile tai käy missän? Siki että asun vuokralla yksin  itä-Helsinki ja maksan itse kuluni. Enkä ole koskaan halunut miestä asumaan kanssani,vaikka helpottaisi talouttaa kun kaksi jakamassa menot. Lisäksi en koskaan saanut perintöä. Ainoa huoltajan isäni kuoli 69 vuotiana.Minun olessa silloin 11vuotias tyttö.Siti tunen olevan henkisesti rikas ja hyvän elämän koulun käyneenä ja Tämä nainen  näkee nenäänsä pidemmälle.

En miellä itseäni köyhäksi, mutta olen kyllä hyvin kaukana keskivertosuomalaisen elintasosta. Sellaiset asiat, joita nykyään pidetään itsestäänselvyytenä, kuten omistusasunto, ajokortti, matkustelu, yksityislääkärillä käynti jne. ovat minulle kaukaisia haaveita. Minulla ei kuitenkaan ole puutetta perusasioista kuten vaikka riittävästä ja terveellisestä ruoasta. Eli en ole köyhä, pienituloinen kylläkin. Teen erittäin surkeasti palkattua matalapalkkatyötä, sellaista, että saisin varmaan tuilla eläen saman. Olen kuitenkin töissä.

Mutta. Minulla OLISI puutetta myös ihan perusasioista, jos minulla ei olisi läheisiä, jotka kykenevät auttamaan minua. Saan esimerkiksi asua läheiseni omistamassa asunnossa, josta maksan ihan oikeaa vuokraa, mutta sellaista, että muualta en kyllä saisi tuolla hinnalla asuntoa. Jo tämä auttaa minua paljon. Jos en olisi näin onnekkaassa asemassa, joutuisin todennäköisesti hakemaan asumistukea. Tarvitsin myös hiljattain isompia toimenpiteitä hammaslääkärissä, eikä minulla olisi itselläni ollut sellaiseen varaa koska elän kädestä suuhun. Sain siihen rahaa äidiltäni. Minulla on tietty perusturvallisuus elämässäni (ja tämän perusturvallisuuden puute on juuri niitä asioita, jotka ovat köyhän ihmisen elämää määrittäviä asioita), mitä minulla ei olisi jos minulla ei olisi ketään, joka voi auttaa minua. Minähän olisin suomeksi sanottuna kusessa jos minulle tulisi joku yllättävä meno, nyt en heti ole kun voin saada apua. Tämä on tietenkin häpeällistä myöntää, että aikuinen ihminen on äitinsä avustettavana, ja olenkin hänelle tällaisista asioista todella kiitollinen. Ei siis ole omaa ansiotani, että elintasoni ei ole köyhän elintaso. Ja kyllä, se hävettää minua.

Vanhuudessa minua tietenkin odottaa köyhyys. Ei minun tuloistani kerry juuri minkäänlaista eläkettä. Kotini lähistöllä on ruokajakelun jono. En haluaisi edes katsoa sitä, koska tiedän katsovani omaa tulevaisuuttani.

Mikä tähän on sitten syynä, etten ole onnistunut järjestämään asioitani paremmin? Ainakin oppimisvaikeudet, joiden vuoksi en ole pystynyt kouluttautumaan, enkä myöskään pysty tekemään monia yksinkertaisiakaan töitä. Minulla on mm. paha hahmotushäiriö mikä vaikeuttaa nykyisenkin työni tekemistä merkittävästi. Olen myös epäillyt olevani jopa ns. heikkolahjainen (sitä sanaa ei enää käytetä vaan puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mutta kyseessä on sama asia).

Olen ollut pitkään opiskelijana ja siten yhteiskunnan väliinputoaja. Töitä on ollut pakko tehdä henkensä pitimiksi opintojen ohella, joten valmistuminen on viivästynyt. Lopulta on sellainen kiva noidankehä, eli niin kauan kun ei ole papereita ja valmis, ei voi kunnolla työllistyä omalle alalle ainakaan järkevällä palkalla.

Kituuttaminen on alkanut kyllästyttää niin paljon, että päätin ottaa huonopalkkaisen duunarihomman, johon olen jo nyt täysin ylikoulutettu.

Näin kuitenkin monikertaistan tuloni, eikä koko ajan tarvitse kituuttaa ja kärvistellä. Teen sitten lopputyön loppuun joskus ja katson sitten onko koulutusta vastaavaa työtä tarjolla, ettei koko opintoaika ja sen kärsiminen olisi ollut turhaa.

Jos opiskelijat eivät joutuisi jopa yhteiskunnan pohjasakkaa huonompaan asemaan, niin monilta ongelmilta vältyttäisiin. Mutta yhteiskunnan arvot ovat sellaisia, että opiskelijoiden pitää kärsiä ja saada mahdollisimman paljon keppiä, niin silloin on kaikilla hyvin.