Kysymyksiä puheterapiasta
Hei!
4-vuotias lapsemme on aloittanut puheterapian tänä syksynä. Hän käy terapiassa kerran viikossa 45 minuuttia kerrallaan.
Meillä vanhemmilla on tietysti kova halu tukea puheterapian hyötyä, ja uskomme vahvasti, että sillä ei ole niin suurta merkitystä, että lapsi käy terapiassa kerran viikossa. Mielestämme meidän pitäisi harjoitella terapian asioita myös kotona. Ongelmamme on kuitenkin se, että emme juurikaan ole saaneet tietää, mitä lapsemme on terapiassa tehnyt. Kotitehtäviä oikein pyysimme, mutta terapeutti sanoi, että hän ei sellaisia anna.
Kuinka tarkkaan te muut vanhemmat tiedätte, mitä lapsenne tekevät terapiassa? Saatteko te mukaan kotitehtäviä, kuinka paljon, millaisia? Miten muuten arvioitte terapiasta saamaanne hyötyä? Minulla on pelko, että meillä homma on nyt papereitten mukaan hoidossa, mutta käytännön tasolla en koe saavani terapiasta sitä hyötyä mitä haluaisin.
Olen kiitollinen kaikista vastauksista, ja jos jaksatte kirjoittaa hiukan enemmänkin lapsienne puheterapiasta, olen todella kiitollinen.
Kommentit (12)
Meillä pojalla oli kaksi eri puheterapeuttia reilun 7 vuoden terapian aikana. Ensimmäinen terapeutti ei hyväksynyt ollenkaan vanhempaa terapiatuntia seuraamaan. Toisen terapeutin tunneilla olisi saanut olla halutessaan mukana.
Aika mielenkiintoinen tilanne meillä-
viime viikolla lapsemme testannut asiantuntija vaatii, että lapsemme puheterapiaa tulee - ei siis kaksinkertaistaa- vaan kolminkertaistaa - nykyisestä joka toisesta viikosta.
---
Eli uusin tavoite on puheterapiaa vuona 2007 kaksi kertaa viikossa. Viiveästymä ja puheen epäselvyys oli sen verran vakavaa siis- 5 v dysfaatikosta kysymys.
---
Eli varmaankin joudumme hankkimaan kunnalllisen puheterapian lisäksi yksityistä...noin 50 e/ kerta...
Alaa opiskelevana voin sanoa, että mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää minusta, että vanhemmat ovat perillä siitä, mitä puheterapiassa tehdään ja voivat tukea terapeutin työtä kotona. Myös päiväkodin henkilökunnan ohjaaminen on mielestäni tärkeää. Tietysti riippuu ihan tilanteesta, eli mitä taitoja terapiassa harjoitellaan. Esimerkiksi tukiviittomista tuskin on paljoakaan hyötyä, jos lähiympäristön ihmiset (koti+päiväkoti) eivät niitä käytä. Jos taas lapsi on jo kouluikäinen ja terapiassa harjoitellaan vaikkapa r-äännettä, ei vanhempien rooli ole yhtä oleellinen, ja jotkut lapset voivat keskittyä paremmin harjoituksiin, kun vanhemmat eivät ole paikalla. Mutta tästä huolimatta minusta tiedon kulkeminen kodin, terapeutin ja päiväkodin/koulun välillä on todella tärkeää ja tukee lapsen kehitystä. Ilmaise ihmeessä toiveesi terapeutille ja jos hän ei kotiharjoituksia halua antaa, kysy perusteluja. Kyllä se on vanhemman oikeus tietää, mitä terapiassa tehdään ja mitkä ovat terapian tavoitteet!
Meillä puheterapeutti pitää lapsella harjoitusvihkoa, johon liimaa jonkin harjoiteltavan tehtävän joka kerta. Hakiessamme lasta terapiasta hän myös usein kertoo lyhyesti mitä ovat tehneet.
Noita vihkoon liimattuja tehtäviä olemme kotona tehneet esim parina iltana viikossa ja koittaneet sitten muutoinkin kiinnittää huomioita asioihin joista on ollut puhetta (esim luokkittelua, suurempi-pienempi vertailua, totta vai satua, jne).
Uskon että noilla viikottaisilla terapiakäynneillä on lapsemme kohdalla ollut iso hyöty mutta toki kodin tuki on tärkeä.
Olkaa onnellisia, että teillä on puheterapiaa kerran viikossa.
Meidän lapsella on ollu jo 3 vuotta kunnallista puheterapiaa 12 x/ puolivuotiskausi.
Eli teillä on 20 x/ puolivuotiskausi.
Onko teillä kunnallista vai yksityistä puheterepiaa?
Kyllä tulokset näkyvät.
Luhtalitukka, minusta olet oikeassa epäilyksinesi. Olisi hassua olettaa, että se kerta viikossa riittäisi - pikemminkin kyse on rahasta, ja jos sitä olisi loputtomasti, moni lapsi voisi saada terapiaa 2-3 kertaa viikossa.
Terapeutit ovat usein yksityisiä, jolloin heidän toimintansa tehokkuutta ei valvo ilmeisesti kukaan. Entä jos terapeutti tekee " vääriä" asioita? Onko luottamuksen johonkin ammattipätevyyteen oltava ehdoton, ilman mitään kontrollia?
Yksi vaihtoehto on, että tutustuisit lapsesi ongelmiin siten, että sinulla on termit ja keinot tiedossasi. Silloin voit vakuuttaa puheterapeutin siitä, että osaat ja haluat tehdä töitä lapsesi hyväksi, yhdessä terapeutin kanssa. Minä olen tehnyt näin, ja kerromme toimistamme ja havainnoistamme puolin ja toisin sähköpostin välityksellä. Se antaa luottamusta terapeuttiin!
Minä teen lapseni kanssa itsekehittämiäni harjoituksia päivittäin. Annan terapeutin tehdä omia juttujaan, mutta siten, että hän tietää, mitä minä teen. Keskitymme eri asioihin, mutta arvostamme toistemme panosta.
Minusta voit edellyttää, että terapeutti kertoo sinulle ainakin " suuret linjat" , vaikkei yksityiskohtaisesti kuvaisikaan toimiaan. Myös jonkinlainen lapsen edistyksen evaluointi kuuluu mielestäni hänen tehtäviinsä.
Hei, varaa aika palaveriin puheterapeutin kanssa ilman lasta. Silloin voitte laatia yhdessä (jos lapsi päiväkodissa) kuntoutussuunnitelma lomakkeen , jossa yhdessä kartoitetaan lapsen ongelmat ja niihin tavoitteet, kirjataan vahvuudet ja mitä kukin osa( päiväkoti, koti , kuntoutus) tekevät ja sitten milloin asioita tarkastetaan. Ei ole tarkoitus varmaankaan tehdä mitään maata mullistavaa , mutta tiedetään missä mennnään.
Kyllä meillä on saatu kotiin harjoituksia ja vinkkejä. Suujumppaharjoituksia ja ehdotuksia peleistä missä voi lasta harjaannuttaa, onko lapsella ongelmaa puheen tuotossa vai ymmärtämisessä - vai molemmissa? Kannattaa kirjata apuvälineet miten lasta tuetaan, onko ne kuvat, viittomat? - mitä
tarvitseeko lapsi kenties jossain vaiheessa foniatrin konsultaatioita? missä ja miten?
Tarvitseeko lapsi jossain vaiheessa kenties toimintaterapia - arviota puheterapian tueksi? kuka arvioi? jne.
Tässäpä jotain vinkkiä
Kotiharjoitusten merkitys on siis tärkeää- me on tehty kerran vk kotiharjoituksia.
me ollaan mukana puheterapeutin luona joka kerta. Se on hänen toivomuksensa. Näimme miten he tekevät harjoituksia ja saamme ohjeet kädestä pitäen kotiharjoituksiin. Samalla hän kertoo ( terapian lopussa ) mitä ja miksi kutakin harjoitusta tehtiin. Lapsi tykkää todella paljon puheterapeutistaan ja lähtee sinne aina mielellään.
Ja niin, puheterapeuttimme on ollut myös mukana kuntoutuspalavereissa.
2 asiantuntijaamme on sitä mieltä, että lapsemme on saanut jo 3 vuotta liian vähän puheterapiaa...
Anomme siis joka toinen viikkoa saatua puheterapiaa joka viikkoiseksi.
---
Yksi anomus tuli jo myöntävältä lääkäriltä bumerangina takaisin... oli kuulemma lapsella tänä syksynä liikaa muutakin ohjelmaa- toimintaterapiaa ja tutkimuksia---
--
Eli eilen lähetin uuden anomuksen-
vuoden 2007 alusta tulee päätös saammeko jo lapsellemme hänelle kuuluvan kerta viikkoisen puheterapian.
Kunnalista siis- siksi joutuu " taistelemaan" ...
Pitäkää siskot peukkuja!!!
Joulunodotusta...
on kyllä niinkin, että lasta ei pidä ylikuormittaa.
Tutkimusten ja terapioiden päällekkäisyys ovat lapselle suuri rasitus ja silloin terapioista saatava hyöty saattaa jäädä saamatta. Varsinkin jos terapiohin pitää kuljettaa, se katkaisee lapsen päivärytmiä. Lääkäri saattaa siksikin jarrutella terapiatuntien tiheyttä. Itsekin muistan polkeneeni jalkaa kun terapia-asiat etenivät niin hitaasti, mutta muistakaa: lapsella ei ole kiire. Se kiire on vain vanhempien korvien välissä. Kun terapia alkaa, vanhempien tekee mieli repiä siitä kaikki irti, mutta jokainen lapsi edistyy omaan tahtiinsa.
Meidän tytöllä on ollut kolmea erilaista terapiaa: ensin alkoi si-pohjainen toimintaterapia, sitten mukaan tuli musiikkiterapia, jonne pappa kuljettaa tyttöä kerran viikossa. Kun puhevalmiudet alkoivat nostaa päätään alkoi puheterapia. Kun puheterapia alkoi, toimintaterapia jäi tauolle. Kun puheterapian ajat oli käytetty tälle vuodelle 1-2 päiväkotikäyntikerran vauhdilla alkoi taas toimintaterapia vuorostaan päiväkotikäynteinä tehostettuna leikinohjauksena, jolla pyritään vahvistamaan tytön sosiaalisia leikkitaitoja. Terapiat ovat eräänlaisia vuorotellen vaikuttavia " aaltoja" ja vastaanottokykyä ei näin piinata liikaa.
Meilläkin on siis vain yksi terapiakuljetus viikossa (luojan kiitos), mutta voitte kuvitella miten sekaisin tytön ja vanhempien päivät menisivät jos kaikkiin terapioihin kuskattaisiin päiväkodin ulkopuolelle ja rassattaisiin aivojen eri osia vuoropäivinä.
Meillä puheterapeutti on käynyt n. 4 kertaa/vuosi kotona näyttämässä millaisia juttuja he tytön kanssa tekevät. Samalla hän on kertonut havainnoistaan ja tytön edistymisestä. Uutiset eivät aina ole sellaisia mitä haluaisi kuulla: viime kotikäynnillä hän kertoi tekemistään testeistä ja arvioi tytön puheenymmärryksessä olevan vakavia puutteita ja sanoi että hänen mielestään kyse on vaikeasta dysfasiasta. Edistystä toki on tapahtunut, mutta taidot eivät automatisoidu.
Otetaan käyttöön tukiviittomia, lisää kuvia ja puhutaan kahden sanan lauseilla.
Päiväkodin lokerossa on vihko, johon hän kirjoittaa päivä terapiatunnin kulun ja jos jotain erityisen mullistavaa on tapahtunut. Minulle tällainen yhteydenpito riittää mainiosti.
Olen ollut mukana näillä käynneillä, en ajatellutkaan että lapsi menisi yksin. En tiedä mikä on normaali käytäntö. On saatu kotitehtäviä esim. kirjainyhdistelmistä.