***Toukojen perjantai***

Joulukorteista:



Meillä tulee nyt jo kuudes vuosi ilman lähetettyjä joulukortteja. Pistämme " joulukorttirahat" SPR:n katastrofirahastoon. Oikeasti ei ihan sitä summaa mikä menisi kortteihin, vaan on ollut tähän asti 50¿, kortteja lähetettäisiin suunnilleen 40. Olemme läheisille asian ilmoittaneet, muut saavat joka vuosi ihmetellä kun ei joulutervehdystä kuulu.



Lapsettomuudesta:



Minun paras ystäväni miehineen yrittivät pari vuotta lasta, kävivät muutaman hoitojaksonkin, mutta nyt sitten totesivat, ettei heille tule lasta lainkaan. Adoptiojonossa vielä ovat, mutta tuskin sitäkään tietä sitten haluavat lasta. Esikon aikaan vielä oli ystäväni innolla mukana. Toisen kohdalla kun olivat jo yrittäneet hetken ei enää niin innolla, ja vähitellen yhteydenpito väheni ja väheni. Kun ei ole omia lapsia, on menot kovin erilaisia kuin lapsiperheillä: baareja viikonloppuisin, kahvittelua iltasella kahviloissa, shoppailureissuja, pitkiä viikonloppuja kaupunkilomilla... jopa vrk-rytmit ovat kovin erilaisia. Nyt odotamme jo kolmatta eivätkä he nyt sitten biologista lasta saa. Odottelimme rv 10 ennenkuin kerroimme ja kasvotusten kerroimme. Hyvin kestivät tilanteen, varsinkin kun sitä ei sitten jääty vatvomaan kun kaksi vilperttiä pisti hulinaksi :)



Voinnista:

Kaikki hyvin, hieman on iskiasta jo, aamuisin särkee. Väsymystä on ilmassa yhä edelleen, mutta osin on kyllä itseaiheutettua: pakko aina valvoa ainakin klo 23:een.... x/



Lapsista ja hoidosta:

Meillä asuu isovanhemmat lähellä, mutta aktiivisimpia ovat yllättäen isoISOvanhemmat :D He asuvat samassa kaupungissa. Ovat huippukuntoisia kahdeksankymppisiä. Pystyvät ottamaan vaikka molemmat lapset esim. kauppareissun ajaksi. Tänäänkin pojat kävivät pari tuntia leikkimässä siellä kun olin asioilla. Ihanaa!



Muita ratkaisuja hoitopulmiin voisi olla MLL+srk lapsenvahtipalvelu (noin vitosen/tunti). Muista vaihtoehdoista minusta parhaiten toimii kuitenkin kaveri/tuttava-apu muiden lapsiperheiden kesken. Meillä naapurin kanssa sekä erään kaverin kanssa, joka samassa kaupungissa asuu hoitosopimus. Vuorotellen käyvät samanikäisen lapsen luona YKSIN leikkimässä. Esim. tällä viikolla Matin luona aamupäivä (aamutoimien jälkeen sinne ja lounaan jälkeen kotiin) ja ensi viikolla Matti meillä iltapäivän (päikkäreiden jälkeen meille ja päivällisen jälkeen kotiin). Näin olemme saaneet hoitoapua vaikkei raha vaihdakaan omistajaa.





VIIKONLOPPUJA

tölökki 15+6

Kiitos, kun olette niin ahkerasti kommentoineet lapsettomuudesta.



Me ollaan siis puhuttu paljon aiheesta veljen ja hänen vaimon kans aina, joten tiedetään kaikki heidän tilanteestaan.



Ja mä olen itse sellainen että en jaksa tosiaankaan puhua vain lapsesta tai siihen liittyvästä, että mun juttelu ei ole pelkästään sitä..=)



Ehkä he haluaa nyt vain aikaa, ja se heille suotakoon. Sitä vain näin raskaana ottaa jotkut asiat aika raskaasti, ja mä en oikeesti sitä kestäs jos meidän välit viilenis.



miitu

Meillä tosiaan vuosi hoitoja ja sitä ennen puolitoista vuotta yritystä luonnonkeinoin takana ennen tätä ihmeittenkummaa joka tärppäsi viimeisestä hoitokierrosta. Tänä aikana sisareni ovat saaneet kolme lasta ja muu ystäväpiirini viisi. Viimeisin siskontyttö (kummilapseni) syntyi viime toukokuussa. Raskausuutiset olen kuullut henk.koht. aina ensimmäisten joukossa, Raskauden kulusta on juteltu jos olen itse kysynyt asiasta. Yleensä ne alkuajat uutisen kuultua ovat hankalimmat, ja sitten se kun vatsa alkaa näkymään. Itsellä ainakin on ihan eri asia kuulla raskausuutisia - silloin yleensä nousee oma tuska, katkeruus ja menetyksen tunteet pintaan - kuin sitten varsinaisesti kohdata nämä uudet tulokkaat. Uskoisin että tilanne helpottaa viimeistään ensi kesänä, jos nyt lähiaikoina olisikin vähän viileämpää.



Jos asia ahdistaa kovasti, siitä kannattaa jutella avoimesti. Ja ennenkaikkea, jutelkaa muistakin asioista kuin raskaudestasi mutta älä sulje häntä ulkopuolelle. Kannattaa käydä lukemassa tuolla lapsettomuuspuolella keskusteluja, sieltä voi saada viitettä siihen mitä siskosi käy läpi. Sieltä voi myös saada hyviä vinkkejä siihen, miten pitää hänet mukana elämässäsi tuottamatta hänelle liikaa paineita. :)



Kaikeksi onneksi elämä on niin monimuotoista, ettei edes lapsettomuus yleensä täytä koko elämää joka hetki. Eikä ihminen onneksi muutu myöskään täysin sokeaksi elämälle ja sille että toisille lasten saaminen on kuitenkin ihan luonnolista eikä vaadi lääkkeitä ja toimenpiteitä. Puhukaa, halatkaa, itkekää, ihan mitä vaan. Äläkä stressaa, ainakaan liikaa.



-v-16+1