Voiko yh:na selvitä kolmen alle 4-vuotiaan kanssa? (ev)

Lapset varmaan kärsivät jatkuvasta kiireestä ja äidin väsymyksestä. Liikaa lapsia yhdelle iohmiselle hoidettavaksi, aikaa ei jää tarpeeksi.

mutta raskastahan se varmasti on. Toivottavasti saa apua ja tukea ystäviltä ja sukulaisilta....

itselleni nimittäin tällainen tilanne taitaa olla tulossa. Lapsia olisi kolme alle 5-vuotiasta.



Uskon, että jos ei jää ajelehtimaan itsesääliin, voi jaksaakin. Eniten huolettaa ehkä kuitenkin raha, sen jälkeen kun äitiysloma loppuu - yhden ihmisen palkalla on kehnoa elättää neljä ihmistä. Vaatii varmaan arjen pätevää suunnittelua ja aikatauluttamista, ja luulen, että seuraavat 15 vuotta olen niin kiinni kodissa kun vaan voi. Tsempit :)

Onko kukaan vastaavassa tilanteessa antanut lasta / lapsia sijoitukseen. Minulla on tilanne, että mieheni kuoli ja jäimme keskenään lasten kanssa.

En tiedä, onko sekään huono vaihtoehto, mutta väkisinkin sinun ja lapsen suhde ei kehity kovinkaan läheiseksi. Miten kunnan perhetyöntekijät voisivat olla osallisena arjessanne tai esim kaikille lapsille jokin viikonloppukoti aina välillä?

Ymmärrän että sinulla on varmasti tosi raskasta ja otan osaa miehesi kuoleman johdosta, mutta itse en voisi kuvitella luopuvani lapsistani missään olosuhteissa. Koita saada apua jostain, eiköhän tossa sun tilanteessa saa apua lastenhoitoon kunnaltakin. Jonkun perhetyöntekijän tai jotan. Voiko sukulaiset tai ystävät auttaa? Koita saada voimaa lapsistasi, minua ainakin lapset ovat auttaneet surujen ja kriisien keskellä niiden avulla on vaan pakko jatkaa eteenpäin ja yrittää unohtaa surut ja murheet....

Vierailija:

Onko kukaan vastaavassa tilanteessa antanut lasta / lapsia sijoitukseen. Minulla on tilanne, että mieheni kuoli ja jäimme keskenään lasten kanssa.

3 kk on kuitenkin sen ikäinen, että ei jäisi kaipaamaan äitiä, kunhan vain joku hoivaisi ja huolehtisi, niin voisi kasvaa onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Minulla ei siihen taida olla enää resursseja. -ap

vaan koita saada jotain muuta apua. Nyt varmaan tuntuu siltä että voimat ei riitä mutta mitä sitten kun pahin suru helpottaa ja elämä alkaa taas sujua jotenkin. Luuletko ettei sinua kaduttaisi jos olet luopunut lapsestasi? Hän on vielä niin pienikin ja tarvitsee äitiä ja saisit muodostettua häneen hyvän suhteen/siteen. Oletko kysynyt mitään muuta apua?

Vierailija:

3 kk on kuitenkin sen ikäinen, että ei jäisi kaipaamaan äitiä, kunhan vain joku hoivaisi ja huolehtisi, niin voisi kasvaa onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Minulla ei siihen taida olla enää resursseja. -ap

Ja kyllä, 3:n alle 4-vuotiaan kanssa selviää. Sä olet leski, saat varmasti apua eri tahoilta: lastensuojelu, psykologi, perhetyö, kotipalvelu...

T: yh-äiti, jonka lapset oli 2-v ja 3-v kun kuopus syntyi

Yh:n osa on ehkä raskain kaikista. Kun kyse olisikin vain taloudellisista puolista ja arkisista askareista.



Kasvatusvastuu on minusta ollut kaikkein haastavinta. Olen ollut jo vuosia yh:na ja toisinaan tuntuu ettei vaan jaksa. Mutta jotenkin sitä aina selviää. Kuinka laadukasta tämä elämä lasten kannalta en sitten tiedä.

Toivottavasti ap. pääsee kotikuntansa lastensuojeluviranomaisten kanssa heille sopivaan ratkaisuun. Varmaan noin pienen lapsen ollessa kyseessä olisi parasta, että lapsi saisi asua äitinsä luona ja äiti saisi tukea ja apua arjen pyörittämiseen. Mutta näin palstan välityksellä on vaikea arvioida ap:n voimavaroja. Toivottavasti apua heltiää niin yhteiskunnalta kuin lähimmäisiltäkin. Voimia ap:lle.

varmaan eka selvittää kaikki mahdolliset tahot, jotka voi apua tarjota.



Vai oletko jo ap selvittänyt? Onko yksinhuoltajilla jotain yhdistystä jota kautta saisit neuvoja.



Voima ja jaksamisia!

Tuttavani selvisi yksin kolmen alle kouluikäisen kanssa, kunnes meni uudelleen naimisiin.

VOI KOSKA ITSE SELVISIN AIKOINAAN SIITÄ!! VANHIN JO 18V JA HYVIN MENEE!!

Minulla eräs ystävä jolle kävi näin. Nyt lapset 13, 14 ja 16 v. Tahdostahan se on kiinni ja toki helpottaa jos on hyvä tukiverkko kuten tällä ystävälläni.

Veljeni vaimo kuoli vuosia sitten ja hänelle jäi yksi 2 viikkoa vanha lapsi. Hän sai apua kodinhoitoon yms. Ja ympärillä oli tukiverkko. Yritä selvitä uskon että jos luovut pienimmästä kärsit siitä enemmän kuin tästä tilanteestasi yleensä. Pyydä apua ja ota KAIKKI apu vastaan. Ja jos joku kysyy miten voin auttaa sanot rehellisesti että kuule tuolla on nyt kasa pyykkiä odottamassa kaappiin menoa (tms) enkä jaksa, voitko auttaa niitten kanssa?



Sydämestäni voimia sinulle!

Voimia sinulle surun keskellä. Paljon halauksia täältä!!!

Toisella yksi kouluikäinen ja kaksi alle kouluikäistä. Kaikki 3 lasta oireilevat enemmän ja vähemmän, lastensuojelu kuvioissa mukana, käyvät terapioissa, on uhmakkuushäiriötä, ylivilkkautta, masennusta.



Toisella kaikki 3 lasta jo kouluikäisiä, keskimmäisen huoltajuuden menetti (lapsi n. 13v.) kun alkoi sekoilemaan huumeiden kanssa. Nyt huostaan otettuna ja käy jotain koulukotia.

Ei mitään " kai voit selvitä" vaan selviät siitä et ole yksin!

kun on ollut pakko! Vanhin oli reilu 4 v kun nuorin syntyi, ja jollain tässä on puskettu eteenpäin. En osaa paremmin sisäistää tilannettasi, koska sinulla varmasti myös suru pinnassa :(



Lapsellesi sijoitus ja hellä hoiva olisi varmasti hyväksi, mutta oletko ajatellut asian vaikutusta muiden lastesi perusturvallisuuteen, tai omaan suhteeseesi lapseesi?



Kauheasti tsemppiä sinulle ja jaksamista!