Nainen! Oletko koskaan RIIDELLYT avoimesti työpaikalla?
Miksi riitelit? Koituiko riitelystäsi hyötyä tai haittaa?
Kommentit (21)
Miksi riitelisin? Sillä vain korvamerkkaa itsensä yt-neuvotteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Maailman toiseksi pas kin sanonta. Surkein on "rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Maailman toiseksi pas kin sanonta. Surkein on "rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Voitko perustella miksi "vain asiat riitelevät" on väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Maailman toiseksi pas kin sanonta. Surkein on "rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Voitko perustella miksi "vain asiat riitelevät" on väärin?
Koska asiat eivät voi riidellä, vain ihmiset voivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Maailman toiseksi pas kin sanonta. Surkein on "rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Voitko perustella miksi "vain asiat riitelevät" on väärin?
Koska asiat eivät voi riidellä, vain ihmiset voivat.
Olet lapsellinen. En ennusta menestystä elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi riitelisin? Sillä vain korvamerkkaa itsensä yt-neuvotteluihin.
Päinvastoin se kusi sukassa-tyyppi niihin joutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Maailman toiseksi pas kin sanonta. Surkein on "rakkaudesta se hevonenkin potkii".
Voitko perustella miksi "vain asiat riitelevät" on väärin?
Koska asiat eivät voi riidellä, vain ihmiset voivat.
Olet lapsellinen. En ennusta menestystä elämääsi.
Perustele.
Entinen lähiesi-mies, tai oikeastaan lähiesinainen, riiteli puolisonsa toimitusjohtajan kanssa harva se kuukausi. Kirjanpito varsinkin oli semmoinen ettei saanut hoitumaan tai osannut kunnolla kirjanpitoa. Rouvan "hauskinta" hupia oli juoksuttaa kaikkia työntekijöitä, mutta toimitusjohtaja osasi sanoa vastaan. Pakkokin oli, että sai firman pyörimään.
En jäänyt kaipaamaan määräaikaisen työsuhteen päättyessä.
En, olen työyhteisön ainoa nainen. Miesten välistä riitelyä olen sen sijaan todistanut sivusta, jopa turpaanvetoa ja kuuman kahvin heittämistä toisen päälle. Eikä sitä seurannut riitapukareiden välillä mikään veljellinen sovinto, vaan käräjöinti ja toisen työstä erottaminen. Kypsyttää välillä lueskella väitteitä miesten välisestä reiluudesta, kun on yli 20 vuotta seurannut mitä se miesvaltaisen työyhteisön meno pahimmillaan voi olla. Kiusaamista, simputtamista ja aggression ylilyöntejä.
Olen riidellyt ja siitä seurasi puhuttelu. Esimies suosi ystäväänsä työnjaossa. Olisi merkinnyt tuntieni vähentymistä ja hänelle taas ylitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi riitelisin? Sillä vain korvamerkkaa itsensä yt-neuvotteluihin.
Siellä missä muutosneuvotteluja harrastetaan. Kaikkialla ei sitä pelkoa.
Olen riidellyt ja olimme sen jälkeen esimiehen juttusilla. Riitakumppani sai varoituksen. Minulta kyseltiin että olenko aiemmin joutunut vastaamaan kokemaan yms. Eli riitely kannatti.
Olen ikävä kyllä pariin kertaan korottanut ääntäni ja tehnyt ns. vastahyökkäyksen. Sellaisissa tilanteissa joissa ensin työkaveri on aukonut päätään. Pitkään yleensä kuuntelen ja ohitan kaiken puhumatta mitään. Niistä tilanteissa on sit vaan hermo palanut kiinni. Toisessa tilanteessa jälkikäteen työkaveri sanoi, että hän yrittikin ärsyttää mua suuttumaan. Huusin melko kovalla äänellä. Ja tietysti se vastapuoli säikähti kun kukaan ei ollut nähnyt mun ennen suuttuvan töissä. Jälkikäteen selvitettiin asia ja pyydettiin anteeksi. Edelleen itseäni harmittaa että menetin malttini.
Olen ottanut rankasti yhteen työkaverin kanssa. Hän puuttui liikaa työntekooni vaikka tein omat hommani niinkuin piti. Ulkomaalainen eikä ymmärtänyt vaikka sanoin että olin työskennellyt firmassa aijemmin ennen kuin hän tuli taloon, pidin "taukoa" opintojen vuoksi. Hän luuli että olin uusi jota voi simputtaa miten haluaa. Viikossa otettiin monta kertaa yhteen. Ehti ottaa pomonkin kanssa yhteen tämä. Onneksi tämä työntekijä älysi irtisanoa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ikävä kyllä pariin kertaan korottanut ääntäni ja tehnyt ns. vastahyökkäyksen. Sellaisissa tilanteissa joissa ensin työkaveri on aukonut päätään.
Oma esimies (nainen) on juuri tuollainen vastahyökkääjä. Menepä vähänkin kritisoimaan, niin ääni kiihtyy ja kaikki kielletään. "Sinä teit päätöksen, että...""EN KYLLÄ TEHNYT".
Ei naisista ole avoimeen riitaan.
Jos nainen korottaa ääntä, hän on hysteerinen, jos mies korottaa ääntä, hänellä on auktoriteettiä.
Ei, en ole koskaan korottanut ääntäni, olen tehnyt asiani selväksi jäisen rauhallisella puheella, toimii parhaiten, jos sattuu olemaan nainen.
Jos korottaa ääntä, se on joidenkin mielestä riitelyä. Näin ämmäjoukossa tietysti keski-ikäisiä kaakattajia. Näin saadaan sitten erotetuksi joukosta.