Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
2-vuotiaan syömiset: kun tuntuu ettei mikään uppoa!
17.01.2023 |
Alkaa usko ja toivo loppua 2-vuotiaamme ruokailujen suhteen!
Alunperin tarkoituksena oli kasvattaa lapsesta ennakkoluuloton ja rohkea syöjä, joka hyvällä ruokahalulla syö tai vähintäänkin maistaa kaikkea. Jep. Eipä mennyt niin kuin strömsössä.
Nykyisin oikein mikään ei tunnu uppoavan, kaikkea hän vastustaa. Kun perheenä syömme päivällista, ei mikään kelpaa. Ei halua, kääntää päätä, sylkee, yökkii. Ei edes maista vaikka mitä kokeiltaisiin, ei auta vaikka miten maanittelisin tai yrittäisin. Leivän reunasta jyrsii ehkä sentin, lihapullasta pienen palan, pienestä banaanista syö välipalaksi max puolet. Perunaa ei halua, paitsi ranskalaismuodossa ja silloinkin max 3 suikaletta. Avokadonigiristä jyrsii riisiä. Keitetystä kananmunasta syö vain valkuaista. Lihan ja kalan sylkee suustaan.
Vilja puurot pienissä määrin uppoaa vaihtelevasti. Keittoja ei halua edes syödä.
Kasviksista syö nykyisin vain kurkkua, ei halua mitään muuta vaikka joka aterialla eri kasvista, paprikaa, tomaattia, parsakaalia jne, on aina tarjottu.
Tuntuu turhalta ostaa ja pilkkoa kun koskaan mikään ei kelpaa kuitenkaan. Täyttä ajanhukkaa. :(
Kertokaa joku ettei tämä ole ikuista! Tuntuu niin toivottamalta. Ja noloa käydä missään kylässäkään kun lapsi käyttäytyy ruokaillessa tuolla tavalla.
Mikä auttaa?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Onpa stressaava tilanne. Noinhan se aina välillä käy, tuntuu, ettei syö mitään.
Kaikenlaista kannattaa kokeilla joskus noin pienelle riittää ihan tuttipullosta se velli.
Voit yrittää olla tuputtamatta ja antaa hänen itse ottaa sen verran, kuin luulee voivansa syödä.
2v ei ole vauva, eikä elä vellipullolla. Ruoka ajat ja säännöllisesti terveellistä monipuolista ruokaa tarjolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et epäile hänellä mitään sairautta, älä syötä 2-vuotiasta! Et yhtään maanittele. Osaa syödä, jos ei lusikalla niin sormin. Ruokaa tarjolle ja pöytään ja istut itse viereen syömään samaa ruokaa. Et kiinnitä lapseen sen kummempaa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Lopetin ihan kaiken tuputtamisen jossain vaiheessa. Lapsi ei syönyt yhtään enempää, mutta jäi se mielipaha ainakin itseltä pois, mikä niihin ruokailutilanteisiin liittyi. Neuvolassa valehtelin, että lapsi syö vähän, mutta monipuolisesti, vaikka se ei ollut totta. Hengissä on, vaikkakin äärimmäisen hoikka edelleen.
Kestää jonkin aikaa ja kyllä alkaa taas maistamaan. Ennen oli tehokas dieetti jossain lehdessä "syö kuin kaksi vuotias", eli puraise porkkanasta ja heitä loput menemään ja kauhaise tiskivettä päälle, samanlailla otetaan haukku ja heitetään menemään. Kaksi vuotiaat ei vaan syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan sitten hoidin parivuotiasta poikaa, joka ei suostunut syömään oikeastaan mitään muuta kuin keitettyä riisiä, jossa oli voita seassa. No, ihan siitä iso poika kasvoi ja syömäänkin oppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlaista, kun lapsi oli kaksi. Yritin kaikkeni ja sain vain harmaita hiuksia. Kun ei syö niin ei syö. Mikä auttoi? Se, että luovutin ja lakkasin yrittämästä. Lapsi on nyt kuusi ja edelleen on hyvin nirso, mutta nyt on sentään viisi asiaa mitä syö. Eli lapsi ja lapsen syömiset ei ole muuttuneet, samanlaista on edelleen, mutta itse en saa enää harmaita hiuksia, kun päätin hyväksyä, että lapsi on sellainen kuin on.
Kiitos vastauksesta!
Oletteko käyttäneet vitamiinivalmisteita tai jotakin energiakorvikkeita?
Tuntuu että lapsi nääntyy ja riutuu tuolla syömistyylillään, silmänaluset näyttää jo nyt tummilta. Vatsakin toimii epäsäännöllisesti.Olen itse alkanut jo lisäämään öljyä aina silloin tällöin lapsen ruokiin että saa edes vähän energiaa siitä minimaalisesta määrästä mitä hän syö
Varaa neuvolaan aika, lapsen ei kuulu näyttää nääntyneeltä. Voi olla joku allergia tai vitamiinin puutos..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Lapseni on päiväkodissa eikä syö edes siellä, vaikka siellä mennään ryhmän mukana juuri noin. Jos ei ole kahdessa vuodessa oppinut syömään aikuisten haluamalla tavalla, niin mitä luulet, montako vuotta hänen pitäisi vielä valita nälkä, jotta kunnon kasvattajat olisi tyytyväisiä?
Aikuiset eivät välttämättä edes tajua miten pieni lapsen vatsalaukku on, suurinpiirtein hänen oman nyrkin kokoinen, eli ei kovin montaa suupalaa edes vedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Lapseni on päiväkodissa eikä syö edes siellä, vaikka siellä mennään ryhmän mukana juuri noin. Jos ei ole kahdessa vuodessa oppinut syömään aikuisten haluamalla tavalla, niin mitä luulet, montako vuotta hänen pitäisi vielä valita nälkä, jotta kunnon kasvattajat olisi tyytyväisiä?
Saadaksesi hyödyn pitäisi toteuttaa kotona samalla tavalla kuin päiväkodissa. Nyt sä palkitset kotona sillä ruualla mistä hän pitää, joten miksi syödä päiväkodissa, lapset ovat uskomattoman viisaita.
Minun lapseni oli aina kasvukäyrissä alarajalla, johtuen ilmeisesti keskosuudesta. Kuitenkin terveydenhoitaja piti hyvänä, että kuitenkin on tasainen kehitys. Aluksi yritin 2-vuotiastani maanitella kaikin tavoin syömään, kun söi niin vähän, aina ei maistunut lainkaan. Sitten yksi kerta suutuin ja syötin väkisellä, lapsi itki ja oksensi pöydälle. Siihen lopetin sellaisen tyrkyttämisen ja päätin etten koskaan enää vaadi enempään kuin mitä lapsi syö. Pyysin anteeksi ja halasin ja itku tuli. Siitä lähtien kaikki muuttui, hänestä tuli yllättäen se kaikkiruokainen, tyytyväinen lapsi, vaikka edelleen söi oman määränsä mukaan. Nyt on edelleen hoikka, liikunnallinen ja reilusti pitempi kuin minä:) Myös itse olin lapsena vähäruokainen, lusikallinen riitti ja äidilleni se oli tuskaa kun teki herkulliset ruuat aina alusta loppuun vaivaa nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Miksi on tärkeää syödä monipuolisesti? Käytännössä riittää, että saa tarpeeksi energiaa, proteiineja ja vitamiineja, periaatteessa voisi syödä ihan samaa ruokaa joka päivä ja eläisi silti hyvää elämää.
Minä ottaisin puheeksi neuvolassa, tuo viittaa usein nepsy-piirteisiin tai SI-pulmiin. Niihin on olemassa myös varhaista tukea, mutta kaikki painostaminen ja maanittelut ruokapöydässä kannattaa lopetta.
Neuvolan lääkäriltä saa myös arvion siitä onko ravitsemuksesta oikeasti huolta ja miten pitkälle asti voi antaa mennä niukalla energialla sekä millä sitä energiavajetta sitten lähdetään korjaamaan jos tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pikkuinen oli aivan ihastunut ,kun annoin hänelle ensimmäisiä soseruokia maitopullon jälkeen . Keitin porkkanaa ja perunaa. Porkkanan muusasin haarukalla ja perunaan laitoin just tilkan beceliä mauksi. Tosi paljon tykkää. En tuputa tomaattia ja paprikaa, mutta kupissa on näitä +banskupaloja, siitä sormilla ottaa ,kun tahtoo. Tuleepahan maistettua pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Lapseni on päiväkodissa eikä syö edes siellä, vaikka siellä mennään ryhmän mukana juuri noin. Jos ei ole kahdessa vuodessa oppinut syömään aikuisten haluamalla tavalla, niin mitä luulet, montako vuotta hänen pitäisi vielä valita nälkä, jotta kunnon kasvattajat olisi tyytyväisiä?
Saadaksesi hyödyn pitäisi toteuttaa kotona samalla tavalla kuin päiväkodissa. Nyt sä palkitset kotona sillä ruualla mistä hän pitää, joten miksi syödä päiväkodissa, lapset ovat uskomattoman viisaita.
Oman ideologiani mukaan ruoka on vain ruokaa. Minusta on ihan turha taistella ruokapöydässä siitä, että lapssen pitää vallanhaluni vuoksi syödä asioita, jotka mielestään maistuvat pahalta, kun lapsi varsin hyvin pärjää syömällä siikaa ja uunijuureksia. Ruoka ei koskaan saa olla palkka tai rangaistus, se on vain ruokaa. Riittää, että syö sen verran, että pysyy hengissä ja maistelee sitä, mitä haluaa silloin kun haluaa. Jos ei 2-4v iässä maistele, niin voi varsin hyvin maistella 18-20v iässä. Tai sitten ei. Ruoka ei ole rakkautta, se on vain ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömistä hänelle vain ruoka-aikoina, niiden välissä ei naposteltavaa, maitoa eikä mehuja. Luulisi syövän kun on nälkä. Puuro puuroaikana, muuna aikana muuta ruokaa hänen ikäänsä sopivassa muodossa ja pieninä annoksina. Lisää sitten jos maistuu. Leipä esille vasta ruokailun loppupuolella.
Näytä myös esimerkkiä, että syöt silloin kun on ruoka-aika.
Syömisestä ei tehdä numeroa ja ruoka korjataan pois kun on seuraavan ohjelman vuoro. Veikkaan, ettei mene montaa päivää, kun alkaa maistua.
Kerro väliaikatietoja, kiinnostaa näin entisten nirsojen mummona.En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.
Sinunkin lapsi oppisi syömään kun toimisit noin. Sun oma hysteria ruokaa kohtaan on ainoa este miksi lapsi ei saa tilaisuutta oppia syömään monipuolisesti.
Miksi on tärkeää syödä monipuolisesti? Käytännössä riittää, että saa tarpeeksi energiaa, proteiineja ja vitamiineja, periaatteessa voisi syödä ihan samaa ruokaa joka päivä ja eläisi silti hyvää elämää.
Jotta tottuu erilaisiin makuihin ja oppii sietämään eri raaka-aineita.
Mun 2v syö lautasen tyhjäksi joka kerta. Maistaa kaikkia kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja tykkää niistä. En ole yhtä ainoaa kertaa tuputtanut ruokaa. Laittanut vain lautaselle ruoka-aikana ja syönyt itse mallina.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pikkuinen oli aivan ihastunut ,kun annoin hänelle ensimmäisiä soseruokia maitopullon jälkeen . Keitin porkkanaa ja perunaa. Porkkanan muusasin haarukalla ja perunaan laitoin just tilkan beceliä mauksi. Tosi paljon tykkää. En tuputa tomaattia ja paprikaa, mutta kupissa on näitä +banskupaloja, siitä sormilla ottaa ,kun tahtoo. Tuleepahan maistettua pikkuhiljaa.
Meillä lapsi ei syönyt ikinä mitään sosetta kuin maksimissaan puoli desiä, loput olivat vaatteilla, hiuksissa, pöydällä ja lattialla, kaikkialla muualla paitsi mahassa. Maidolla kasvoi ensimmäiset vuotensa. Niinpä ovat erilaisia kaikki.
Luultavasti on jotain aistiyliherkkyyttä, joko makuun tai ruoan koostumukseen liittyen. Siinä ei kasvatuskeinot auta. Kyseessä on lapsen fysiologinen/neurologinen ominaisuus, josta ei voi komentaa tai kasvattaa pois.
Alue: Aihe vapaa
En ole ap, mutta oma lapsi lopettaisi todennäköisesti kokonaan syömisen tuolla tyylillä. Mitä selkeämmäksi tehtäisiin, että nyt syöt tai olet nälässä, sitä todennäköisemmin hän valitsisi nälän. Välipaloja tai napostelua meillä ei ole koskaan ollut, leipää ei syödä koskaan aterialla, mutta jos ruoka ei lapselle maistu, niin hän ei syö. Karkit, herkut, jäätelö jne. ovat lapselle ehdoton ei, hän ei pidä niistä, joten ei kannata olettaa, että ravinto saadaan herkuista. Kun vanhempi osoittaisi, että minua ei pätkääkään kiinnosta kuin oma syömiseni, tässä sinulle paprikaa ja sipulia, muuta ei nyt ole tarjolla, niin lapsi oppii, että hänellä ei ole väliä. Tärkeintä on miellyttää vanhempaa eikä ruoka saisi koskaan olla tapa lunastaa rakkautta.