Eiko uuden vauvan syntyma jo itsessaan ole vanhemmille lapsille niin iso muutos, ettako kannattaisi viela enemman heiluttaa heidan maailmaansa riistamalla viela tutun ja mu

pk:hon on lisäksi niin hyvät välit, että ne siellä kehtaa sanoa, jos on henkilökuntaa sairaana, että jos ette tällä viikolla toisi ollenkaan. Toimii meillä.



Kokoaikaiseksi en kyllä raskisi laittaa, haluan itsekin itsekkäästi nauttia esikoisen seurasta ja kiireettömistä päivistä.

Sen sijaan siitä voi kärsiä, että tietää että äiti on uuden vauvan kanssa kotona ja minut viedään päviäksi pois jaloista.

Mitä jos vanhempia lapsia on useampia? Kokevatko he sitten itsensä kollektiivisesti hylätyiksi yhtä lailla, kuin se " esikoinen" joista täällä aina niin huolestutaan?



ap

Oikein olivat tyytyväisiä kotona. Tosin menivät tyytyväisinä myös jatkamaan tarhaa. Ja nyt tietävät että pk-ura loppuu kokonaan helmikuussa kun vauva syntyy, ja eipä ole kukaan protestoinut :)

tai vaikka mummi tulee meille, ei lapsi tietenkään mene päikkään. Toimii siis niinkuin kerhona, mutta on tuttu paikka, ja kun äiti lähtee töihin, pääsee kuopuskin samaan ryhmään.

Mutta kun nimenomaan ei laiteta, vaan tilanne on jo pitkään ollut niin, että lapsi on ollut päivähoidossa ja tottunut siihen.



Miten se on pois laittamista, kun tilanne ei muutu?

uusi vauva joten oli täysin selvää kumpi oli lapsesta parempi koti vai päiväkoti kun sai itse valita.

että vanhempi lapsi ei saisi olla päivähoidossa silloin kun äiti/isä on vauvan/pienemmän lapsen kanssa kotona. Ihan outo ajatus - kun omassa kotimaassani yli 3 vuotias (miksei jo n. 2,5 vuotias) nimenomaan kuuluu olla tarhassa. Olet huono vanhempi, mikäli et tarjo lapsellesi sitä mahdollisuutta olla muiden lasten kanssa päiväkodissa. En puhu nyt kokopäivähoidosta - mutta aamupäivät (tai iltapäivät). Kukaan ei esim. Saksassa mieti asian siltä kannalta, että vanhempi sisarus halutaan pois " jaloista" ja että hän kärsisi sitä, että ei saa olla äidin ja vauvan kanssa kotona. Aikamoinen kulttuuriero!

päiväkodissa/hoidossa itketään, että äiti ei rakasta minua, se vaan rakastaa vauvaa :( Näitä on enemmän kun paljon.

Vierailija:

Mitä jos vanhempia lapsia on useampia? Kokevatko he sitten itsensä kollektiivisesti hylätyiksi yhtä lailla, kuin se " esikoinen" joista täällä aina niin huolestutaan?

ap

Se, että TEIDÄN lapsi viihtyi kotona, ei tarkota, että kaikki muut lapset haluavat pois tarhasta.



Meillä on neljä lasta ja kuopuksen syntyessä yksi oli aivan hermoromahduksen partaalla kun ei päässyt tarhaan ja kavereiden luo heti (piti kuunnella vauvan huutoa ja katsella äidin tissejä...) Hän on muutenkin se, joka on aina rakastanut leikkiä toisten lasten kanssa ja tylsistyy hirveästi jos ei ole seuraa. Ekaluokkalaisemme meni ihan mielellään kouluun, ei mitenkään erityisesti olisi halunnut olla kotona koko päivää. Yksi lapsistamme taas oli tosi hyvillään kun sai olla kotona äidin ja vauvan kanssa.



Lapset on erilaisia, ja todellakin meidän tuolle tarhafanille se oli alussa rangaistuksista suurin ettei saanut mennä päiväkotiin.

Eiköhän ne, jotka tätä oikeutta käyttävät, vie lapsiaan päikkään pari kertaa viikossa, ihan niinkuin useimmat kotiäidit vie isompia lapsiaan kerhoon. Päikkä on sopiva pääntuuletuspaikka esikolle vauva-arjen väsyttämän äidin seurasta. Pari päivää viikossa viitisen tuntia on ihan eri asia kuin joka päivä kymmenen tuntia!!! Tätä ei muutenkaan nää kotiäidit suostu tajuamaan, että kaikkien työajat ei ole sellaisia, että lapset joutuisivat olemaan päikässä kamalan pitkään. Esim. kun minä menen töihin, mies vie lapset päikkään yhdeksäksi ja minä haen ne kahdelta. Ehtivät ulkoilla, syödä ja nukkua. Silti tätä syyllistämistä saa kuunnella joka taholta.

Vierailija:

Se, että TEIDÄN lapsi viihtyi kotona, ei tarkota, että kaikki muut lapset haluavat pois tarhasta.

Meillä on neljä lasta ja kuopuksen syntyessä yksi oli aivan hermoromahduksen partaalla kun ei päässyt tarhaan ja kavereiden luo heti (piti kuunnella vauvan huutoa ja katsella äidin tissejä...) Hän on muutenkin se, joka on aina rakastanut leikkiä toisten lasten kanssa ja tylsistyy hirveästi jos ei ole seuraa. Ekaluokkalaisemme meni ihan mielellään kouluun, ei mitenkään erityisesti olisi halunnut olla kotona koko päivää. Yksi lapsistamme taas oli tosi hyvillään kun sai olla kotona äidin ja vauvan kanssa.

Lapset on erilaisia, ja todellakin meidän tuolle tarhafanille se oli alussa rangaistuksista suurin ettei saanut mennä päiväkotiin.

Vierailija:

Miten se on pois laittamista, kun tilanne ei muutu?

Kyllä lapsi ymmärtää sen, että hän on hoidossa koska isä ja äiti ovat töissä eikä kotona ole ketään hänestä huolehtimassa päivisin.

Sitten tilanne muttuu: tulee uusi vauva, äiti ei enää menekään töihin vaan on päivät kotona. Miksi minäkin en saa olla kotona äidin kanssa? Miksi vauva saa olla? En usko että isomman mustasukkaisuutta ainakaan helpottaa se, että väuvä " omii" äidin päiviksi.

että vaikka yksi lapsistamme tykkääkin seurasta ihan hirveästi, ei se tarkoita, että hän jotenkin vähemmän rakastaa perhettään kuin tämä, joka viihtyy kotona. Kotipoikamme on sellainen, että on vauvasta asti viihtynyt yksikseen, leikkii autoilla tuntikausia. Tarhassakin kyllä viihtyy ja tulee toimeen muiden kanssa, meneekin sinne ihan ok mielellään. Mutta jos saa valita jääkö kotiin niin AINA jää kotiin.



Tyttömme joka viihtyy muiden seurassa, viihtyy toki kotonakin ja osoittaa meille rakkauttaan mitä ihanimmilla tavoilla, hän vain kaipaa suunnilleen ikäistään seuraa ja toimintaa.

En usko että yhdellekään 2-vuotiaalle on parempi päästä kavereiden kanssa päikkyyn leikkimään kuin olla kotona äitinsä kanssa. Isommat on eri juttu.

miten vanhempi lapsi " lempataan" ja " dumpataan" ja " työnnetään" ja " sysätään syrjään" ja luoja ties mitä, uuden vauvan tieltä. Jätetään siis tahallaan huomiotta ne vanhemmat lapset, jotka jo OVAT hoidossa ja viihtyvät siellä.



Kukaan ei ole tähän mennessä osannut perustella mulle, miksi mun pitäisi, ollakseni hyvä äiti, lapseni parhaaksi, ottaa hänet kokonaan kotiin, kun vauva syntyy. Se, että koti on paras paikka, ei nyt vakuuta, koska lapsi on jo ollut hoidossa, tottunut siihen ja tykkää olla siellä. Se, että esikoinen on mustasukkainen, kun tajuaa minun olevan kotona vauvan kanssa, ei myöskään vakuuta. Ei ainakaan minun 2-vuotiaani ole kyennyt moisiin päätelmiin. Enhän minä tee sille muutenkaan tiliä siitä, miten ja kenen kanssa äiti viettää aikaansa päivisin silloin, kun lapsi on hoidossa.

vielä tästä seurallisesta lapsestamme. Häntä todellakin ketutti aivan hirveästi olla a) koko päivä kotona, ei mitään tekemistä, koska äiti on vauvan kanssa b) oiken läheltä nähdä, miten äiti hössöää sen pienen kanssa



Hänelle oli niin paljon ihanampaa saada olla tarhassa jokunen tunti päivässä, omat tutut rutiinit jatku, parhaimmat kaverit oli siellä ja aina oli hauskaa puuhaa, ei tarvinut koko päivää katella vauvaa kiinni väsyneessä äidissä. Sitten kun haettiin kotiin, niin tulikin jo ihan mielellään ja oli hauskaa saada viettää aikaa pikkuveljen kanssa silleen sopivassa määrin.

Kun esikoinen ja kolmonen olivat vajaa 2v seuraavien syntyessä niin pidin kotona, eikä he todellakaan hoitoa olisi kaivanneet kun eivät ennenkään olleet muualla kuin kotona.

Vanhempi lapsi voi tuntea itsensä hylätyksi joka tapauksessa uuden vauvan tultua. Vauvahan vie yleensä äidin lähes kaiken huomion.



Olen itse nähnyt näitä iloisia ainokaisia, joista vauvan synnyttyä tulee surullisennäköisiä esikoisia. He eivät ole tarhassa, vaan äidin ja vauvan kanssa kotona, ja joutuvat sopeutumaan siihen, että äidin lähes kaikki huomio menee uuden vauvan hoivaamiseen.