Riiviö lapseni, auttakaa neuvoja!
Hei!
Olen kolmen "riiviön" lapsen äiti. Kaksospojat 3v ja tyttö 5v. Apua, että viikonloput on nykyisin raskaita" !!!!Lapseni ovat päiväkodissa 5 pv ja siellä kuulemma kuin "enkeleitä" ja viikonloppuna tuntuu, että mitään kuria en saa lapsiini, vaikka kovasti yritän kaikilla sallituilla keinoilla "ei ruumiillista kuritusta, korkeintaan luunappia" Jämäkästi "yritän" asettaa rajoja että ei niin tai näin, mutta varmasti tekee juuri päinvastoin ja tätä tapahtuu 5 minuutin välein.
En saa lapsiani enään edes päiväunille (ei siis lepotaukoja), välillä purskahdan itkuun "niin ettei lapset nää" , mutta keinot tuntuu olevan aina vaan vähissä. Monta kertaa päivässä haluaisin lapset pois vaikka Timbaktuun. Mieheni on paljon poissa kotoa töissä ja taloa rakentamassa.
Täytyy sanoa, että tällä hetkellä en oikein voi sanoa, elämääni mitenkään mukavaksi. Milloin tämän rääkki loppuu!!!!!! Miten ja milloin saisin lapseni tottelemaan ja milloin niille kasvaa "AIVOT".Niin päätöntä touhu välillä on, riitelevät keskenään jatkuvasti ja niin "mitättömistä" asioista. APUA auttakaa ja antakaa nyt hyviä keinoja ja neuvoja. Itse olen saanut piiskaa lapsena ja olen vieläkin siitä vanhemmilleni "kiukkuinen ja katkera, kun heidän oma äly ja keinot ei muuhun rittänyt" Valitettavasti neuvovat ja ihmettelevät, miksen itse tee samoin, vedoten vanhaan typerään sanalaskuun; joka ei lastaan piiskaan jne. Onko hyviä neuvoja kertokaa tai valkotakit tulee minut kohta hakemaan kotoa!!!!
:(
Kommentit (2)
siellä asiasta voidaan keskustella tarkemmin ja antaa sitten niitä kasvatusvinkkejä.
Ehkä lapset eivät niinkään tarvitse kipeimmin rajoja ja kurinpitoa. Minusta tekstistä kumpusi se, että olet väsynyt lapsiisi. Siitä ajatuksesta pitäisi päästä irti. Löytää se rakkauden tunne, antaa lapsille hellyyttä ja rakkautta. Meillä ainakin kun haen lapset tarhassa ja kiukkuavat ja riitelevät niin hellin kahta kovemmin, makoillaan vaan sängyssä yms yms. Mitä enemmän paijaan, kutittelen, silittelen, kuiskuttelen sen paremmin kaikki sujuu. Tuo pisti silmään, että "en saa lapsia edes päiväunille, ei hetkeäkään siis lepoa". Eihän lapset nuku elleivät unia tarvi. Kaikki eivät yli 3v enää tarvitse. Oma 2-vuotiaskin on jättämässä unia pois. Kamala ajatella, että pitäisi nukkua vain sen takia, että äiti saisi levätä. Lapsesi ovat kuitenkin sen verran isoja, että leikkivät varmaan keskenään, jos laittaisit leikit kunnolla alulle. Minulla on 2v ja 4v ja laitan usein heidät piirtämään keskenään tai aloitan legonrakenteluleikit yms. ja sitten saan itse painua tekemään kotitöitä tai lukemaan lehteä. Eli ensin anna tankata läheisyyttäsi ja hellyyttä niin sitten saat enempi omaa rauhaa. Jos yrität heti lapsista eroon ilman hellyystankkautta niin nurkuavat ympärilläsi varmasti koko illan.
Minun neuvoni siis olisi se, että yrität löytää sitä rakkautta ja ennen kaikkea NÄYTTÄÄ sitä lapsille. Silloin kun ansaitsevat sitä vähiten, tarvitsevat sitä enempi. Mitä enempi kiukkuavat ja huutavat, sen enempi kaipaavat syliä.
Mutta tiedän tuon väsymyksen ja uupumuksen, mikä joskus iskee eikä sen läpi näe niitä rakkaita lapsia vaan totaalisia hirviöitä jopa niin hanki lastenhoitoapua. Kerrankin viikossa lapsenhoitaja (joku opiskelijatyttö) niin pääset hengähtämään. Fyysistä kurinpitoa yritä välttää! Siitä on vain hallaa!