Miksi aina yhden lapsen perheet joutuvat perustelemaan päätöstään...
En tiedä, mutta ovatko muut törmänneet samaan ilmiöön, mutta olen monesti saanut uteluita tyyliin miksi teillä on vain yksi lapsi, joko kohta laitatte toisen alulle?
Itse perustelen syyksi sen, että en todennäköisesti jaksaisi enempää kuin kaksi lasta hoitaa kunnolla (enhän toki voi tietää kun ei niitä lapsia enempää ole). Meillä ei ole mahdollista laittaa hoitoon mummoloihin yms. vaan itse on hoidettava jatkuvasti, tietysti maksullisia hoitajia voi käyttää, mutta ei mielestäni samanlailla kuin mummoloita.
Haluan kasvattaa lapseni ja olla kiinnostunut 100% hänen elämästään ja luulen, että jos minulla olisi kolme tai useampi lapsi en tähän pystyisi, olenko siis laiska näiden perustelujeni kanssa?
Usein saan syylistämistä siitä, kun sanon olevani kuitenkin jonkin verran mukavuudenkin haluinen, enkä aio loppuelämääni elää ainoastaan lapsia hoidellen, jos saa näin kärjistetysti sanoa.
Yksinkertaisesti en vaan koe sitä mielyttäväksi, eikö nykyaikana kuitenkin tuo kaksi lasta ole jo aika yleinen.
En tiedä ymmärsikö kukaan pointtiani =)
Kommentit (6)
Eivät koskaan edes kierrellenkään kyselleet lapsenhankinnasta vaikka oltiin tosi pitkään naimisissa ennen tämän ainokaisen hankkimista.
ja kaikilla vanhemmilla jotain odotuksia on, toisilla vahvemmin kuin toisilla, mutta lapselle on helpompaa jos nuo kohdistuvat useampaan lapseen.
poika ja se on hyvä niin! Ollaan onnellisia, meillä on aikaa, rakkautta ja mukavasti energiaa olla 100% kiinnostunut.
syyttelen työasioita tai sanon suoraan etten viitsi alkaa uudestaan siihen rumbaan. ei meiltä kauheasti ole kyselty, itse teen tästä enemmänkin ongelmaa kun mietin että onko tuo ainokainen nyt ihan onneton kun ei ole siskoa tai veljeä.
Kuudes lapsi tulossa, " kiva" kun sanotaan suoraan ettei enää viitsitä edes onnitella ja kysellään ollaanko lestadiolaisia...
Yhtälailla me suurperheelliset joudumme kummastelu ja kauhistelun kohteeksi.