Liian tylsä elämä, ei rahaa tehdä asiotita ja Masennus.

Miten olis blogin perustaminen? Jotain myönteistä. Vaikka omia taideteoksia, esim. sarjakuvia omasta elämästä tai yhteiskunnallisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka käyn töissä niin minulla on tuo sama tilanne kuin sinulla ap. 

Palkkaa nettona saan 2000e/kk eli bruttona lähemmäs 3000e/kk, asumiskulut 1000e/kk, autoilun kulut 300e/kk, laskut 100e/kk... loput rahat menee ruokaan ja mitä siitä jää yli pitää laittaa sivuun että saan kylpyhuoneremontin kustannettua pois. Toivottavasti autoon ei tule mitään vikaa koska sitten joudun ottamaan lisää velkaa ja varmaan ajaudun maksukyvyttömyyteen sitten. 

Suomessa me kaikki masennutaan koska täällä on niin surkeat palkat hintatasoon nähden.

Lisää velkaa? Onko velkaa paljonkin, auto tai asuntovelkaa, täh? Kyllähän tuolla liksalla hyvin toimeen tulee mutta sulla on vissiin tarkoitus rikastua ja ostaa ties minkälaista kippoa, huonekalua ja ties mitä sekä matkustaa ainakin 3x vuodessa jonnekin. Ikäänkuin matkustus oli jotenkin elintärkeää. Ynnä muuta statussymbolia pitää hankkia, että muut näkevät. 

Minulla on hyvä palkka mutta silti tylsä elämä koska rahan kuluttamisessa ei ole mitään mieltä kun on masentunut. Ainut mikä vie hetkeksi pois masennuksesta, on kirjat ja sarjat, mutta sitäkään ei loputtomiin jaksa. Kävin salilla 2 kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, en puhunut koskaan kenellekään eikä kukaan puhunut minulle. Nyt minulla ei ole tarpeeksi energiaa käydä edes lenkillä. Yritin käsitöitä mutta nekin nykyään vain v* tuttavat. Töiden päälle ei jaksa käydä missään kursseilla, ja ne missä kävin, kaikki tulivat sinne puolisoidensa ja kavereidensa kanssa eikä kukaan halunnut puhua minulle. Töissä kukaan ei halua tutustua minuun. Olen käynyt terapiassa neljä vuotta, olen muuttanut itseäni sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei edelleenkään halua puhua minulle. Olin Tinderissä vähän aikaa, tapasin kaksi ahdistelijaa ja yhden joka paljastui olevan naimisissa, minkä jälkeen päätin että olen tarpeeksi traumatisoitunut enkä yritä sitä enää. Vielä on kokeilematta eläimen hankkiminen, kun vuokra-asunnossani ei saa olla eläimiä. Jos saan joskus aikaiseksi niin varmaan kokeilen sitä, jos se ei auta niin eiköhän tämä elämä ala olla taputeltu. 31 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä palkka mutta silti tylsä elämä koska rahan kuluttamisessa ei ole mitään mieltä kun on masentunut. Ainut mikä vie hetkeksi pois masennuksesta, on kirjat ja sarjat, mutta sitäkään ei loputtomiin jaksa. Kävin salilla 2 kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, en puhunut koskaan kenellekään eikä kukaan puhunut minulle. Nyt minulla ei ole tarpeeksi energiaa käydä edes lenkillä. Yritin käsitöitä mutta nekin nykyään vain v* tuttavat. Töiden päälle ei jaksa käydä missään kursseilla, ja ne missä kävin, kaikki tulivat sinne puolisoidensa ja kavereidensa kanssa eikä kukaan halunnut puhua minulle. Töissä kukaan ei halua tutustua minuun. Olen käynyt terapiassa neljä vuotta, olen muuttanut itseäni sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei edelleenkään halua puhua minulle. Olin Tinderissä vähän aikaa, tapasin kaksi ahdistelijaa ja yhden joka paljastui olevan naimisissa, minkä jälkeen päätin että olen tarpeeksi traumatisoitunut enkä yritä sitä enää. Vielä on kokeilematta eläimen hankkiminen, kun vuokra-asunnossani ei saa olla eläimiä. Jos saan joskus aikaiseksi niin varmaan kokeilen sitä, jos se ei auta niin eiköhän tämä elämä ala olla taputeltu. 31 vuotiaana.

Auttaisin jos pystyisin. Harmillista on että kukaan ei pysty elämään elämääsi sinun puolesta. Jos olet ystävää ja juttuseuraa vailla, voin jutustella niitä näitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä palkka mutta silti tylsä elämä koska rahan kuluttamisessa ei ole mitään mieltä kun on masentunut. Ainut mikä vie hetkeksi pois masennuksesta, on kirjat ja sarjat, mutta sitäkään ei loputtomiin jaksa. Kävin salilla 2 kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, en puhunut koskaan kenellekään eikä kukaan puhunut minulle. Nyt minulla ei ole tarpeeksi energiaa käydä edes lenkillä. Yritin käsitöitä mutta nekin nykyään vain v* tuttavat. Töiden päälle ei jaksa käydä missään kursseilla, ja ne missä kävin, kaikki tulivat sinne puolisoidensa ja kavereidensa kanssa eikä kukaan halunnut puhua minulle. Töissä kukaan ei halua tutustua minuun. Olen käynyt terapiassa neljä vuotta, olen muuttanut itseäni sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei edelleenkään halua puhua minulle. Olin Tinderissä vähän aikaa, tapasin kaksi ahdistelijaa ja yhden joka paljastui olevan naimisissa, minkä jälkeen päätin että olen tarpeeksi traumatisoitunut enkä yritä sitä enää. Vielä on kokeilematta eläimen hankkiminen, kun vuokra-asunnossani ei saa olla eläimiä. Jos saan joskus aikaiseksi niin varmaan kokeilen sitä, jos se ei auta niin eiköhän tämä elämä ala olla taputeltu. 31 vuotiaana.

Voisiko sinun ongelmasi olla tämän tyyppinen käytös ''Kävin salilla 2 kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, en puhunut koskaan kenellekään''?

Museokortti on hyvä, jos asut pääkaupunkiseudulla ja kulttuuri kiinnostaa. Sitten on avoimen yliopiston kurssit, voi opiskella tosi monen näköistä. Helsingissä on ihan tosi paljon avoimen yliopiston ja avoimen korkeakoulun kursseja: Aalto-yliopisto, Taideyliopisto ja muuta avoimen yliopiston kurssit.  Kursseja suorittamalla voit ottaa itselleni tavoitteen ja voit isompia kokonaisuuksia hyödyntää cv:ssä.

Valittaminen täällä tuntuu olevan monen harrastus ja ilmeisen mielekäs sellainen.