Hyväksyykö sukusi sinut?
Koetko olevasi hyväksytty suvussasi?
Onko sinulla tunne, että sinulla on jokin oma suku johon olet aina tervetullut?
Sukunimiketjun innoittama tein tämän kyselyn.
Kommentit (29)
On ihmisiä joille merkitsee eniten työ ja siitä saatava palkka, kaikki materia yms. Näissä tapauksissa on usein ollut köyhä lapsuus ja "kilpailuttaminen kaikessa" (k a t e u t t a.)
Pitää paikata sitten aikuisena ku luullaan ,että ihmisarvo on sitä mitä tienaa, tekee ja omistaa. Mitä sitten vanhana pohtii jos on tuon kaltainen arvomaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat kriteerit sille, että suku voisi hyväksyä?
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisten nokkimisjärjestystä.
No vaikka sellainen, että lähetettäisiin kymmenessä vuodessa edes yksi tekstari.
Minulle ei lähetetä koskaan toisen suvun taholta.
Ap
Sitten nuorena pyysin kaikilta anteeksi, jos olin loukannut heitä. Kukaan ei vastannut mitään.
Mitään syytä ei ole ikinä sanottu, miksi suhtautuminen on tuollaista. Tai kahdelta sain vastauksen. Että olen ärsyttävä. Ajatella, että voi ärsyttää joitakin, vaikka lymyilee hiljaa kauhuissaan kulissi päällä jossain nurkassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Isä soitti jouluaattona että nähdäänkö välipäivinä.
Laitoin hänet estoon. Jäi selvittämättä minkä vuoden välipäivinä..
No kai hän tarkoitti, että joulun ja uudenvuoden välipäivinä.
Niin olisin itse ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat kriteerit sille, että suku voisi hyväksyä?
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisten nokkimisjärjestystä.
No vaikka sellainen, että lähetettäisiin kymmenessä vuodessa edes yksi tekstari.
Ja sun numeron saa mistä?
Kyllä he pitävät minua tärkeänä osana perhepiiriä, mutta selkeästi kuitenkin kakkosketjun pelaajana. Eniten ehkä loukkaa se kuinka muiden mielipiteille ja sanomisille annetaan 100 prosentin arvokkuus ja kunnioitus - heitä ei lähdetä suotta kyseenalaistamaan.
En tunne sukuani oikeastaan ollenkaan ihan oman lähisuvun ulkopuolelta.
Syynä se, että muutin ulkomaille jo nuorena. Lapsena kyllä heitä tapasin mutta silloin ei aikuisten kanssa seurustelu kiinnostanut. Joitain serkkuja on, joita en ole sen koommin tavannut eikä yhteyksissä oltu kun lähdin. En tiedä hyväksyisivätkö vai ei.
Sisko jonka kanssa yhteys säilyi, kuoli yllättäen kolme vuotta sitten. Hänen tyttärensä ei halua yhteyttä pitää. Vanhempani kuolleet myös jo vuosia sitten.
Minulla on täällä oma lähipiirini ja ystäväni, sukuani Suomessa en ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä soitti jouluaattona että nähdäänkö välipäivinä.
Laitoin hänet estoon. Jäi selvittämättä minkä vuoden välipäivinä..
No kai hän tarkoitti, että joulun ja uudenvuoden välipäivinä.
Niin olisin itse ymmärtänyt.
Kyse olikin, että minkä vuoden välipäivinä. Ei vissiin ole sulla kaikki muumit laaksossa.
Mun äidin puolen suku pitää mua kummajaisena , olen tehnyt kaiken heidän mielestään jotenkin väärin tai oudosti. Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas, euron kaikki lukiokeskustelu töissä ulkomailla ja lähdin sitten ulkomaille opiskelemaan, mulla on ulkomaalainen puoliso ja ne puolisuomalaiset lapsetkin tajusin tehdä vasta nelikymppisenä. Kyllä he mut silti hyväksyvät.
Isän puolen suvussa kaikki naiset ovat lähteneet ulkomailla jo jostain 1800-luvun lopulta ja olleet muutenkin oman elämänsä sankarittaria . Siihen sukuun tunnen kuuluvani
Isä soitti jouluaattona että nähdäänkö välipäivinä.
Laitoin hänet estoon. Jäi selvittämättä minkä vuoden välipäivinä..