Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan ydinperhettä ja sen tuomaa kemiaa
Ehkä vielä löydän joskus
07.01.2023 |
Olen yksinhuoltaja ja kaipaan elämääni kumppania jonka kanssa jakaa ja suunnitella elämää. Elämäni on hyvää ja rakastan olla lapsieni kanssa, mutta se jokin puuttuu. En pysty antamaan lapsilleni mallia miten ydinperhe toimii. Ystäväni perheet ovat ydinperheitä ja voi kuinka kaipaan sitä kemiaa mitä niissä perheissä on.
Olen elänyt ydinperheessä, mutta olosuhteiden pakosta jäin yksin lapsieni kanssa. Onko muita yh:ita jotka kaipaavat perhettä niin että siinä olisi kaksi vanhempaa, etkä sinä vain yksin?
Kommentit (39)
Kaipaahan sitä kaikenlaista, mutta täytyy olla onnellinen siitä mitä on. On ne lapset, kaikki ollaan terveitä, työ ja kiva koti, sen verran rahaa että voidaan harrastaa kaikkea ei aina saa mutta itse koen saaneeni niin paljon, vaikka avioliittoni hajosikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh:n vastakohta ei ole onneton ydinperhe, muistetaas sekin. On olemassa paaaaljon onnellisia ydinperheitä. Itselläni on suuri onni ja kunnia kuulua toimivaan ydinperheeseen sen äitinä. Lapsena olin onnettoman yh-äidin lapsi. Lopulta jouduin lastenkotiin, kun ei äidistä ollut äidiksi. Voi miten kateellinen olin, kun kavereilla oli isä ja äiti, ja vielä yhdessä! Sain käydä kylässä heillä, ihastella miten jurotkin isät vitsailivat, äidit olivat hyväntuulisia puuhastelijoita ja jotkut isät jopa kaappasivat äidin hetkeksi kainaloon. Voi vitsit, sellaista en ollut koskaan missään nähnyt. Ja vaikka joku äiti vähän suuttuikin meille kolttosista, siinä oli aina rakkaus mukana.
Kiva kuulla että vaikka olet ollut ilman ydinperhettä lapsena, olet sen saanut aikuisena. Se on suuri rikkaus.
Naiset haluaa turvaa ja sitoutuneisuutta.
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa turvaa ja sitoutuneisuutta.
mies54v
Sitäkin, mutta myös sitä mitä opettaa lapsilleen. Se kemia toimivassa ydinperheessä, se tunne kuinka perhe toimii yhdessä. Se ei ole pelkkää turvaa vaan paljon enemmän. Se on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin kaipaan. Nykyään erotaan liian helpolla, kun ei ymmärretä mitä siitä seuraa. Juuri nämä ap:n mainitsemat asiat eivät tunnu käyvän mielessäkään, kun mietitään eroa.
Meilläkin vaimo läski ihan vain tylsistyttyään. Kumpikaan ei ole löytänyt uutta onnea kahdeksassa vuodessa. Lapset pitäneet minutkin järjissään.
Lapset mutta kuinka eroperheen lapsille saisi sen tunteen mikä perheessä kuuluu olla. Se rakkaus molemmilta vanhemmilta, vanhempien yhteinen kemia, perheen yhteiset tekemiset, vitsit, toisistaan välittäminen ei näitä pysty yksin lapsilleen tarjota. Juurikin se mitä tuossa joku kirjoitti että isä kaappaa äidin kainaloon se kaikki on sitä läheisyyttä mitä haluaisin lapseni oppivan.
Näitä on vaikea selittää kun ovat paljon tunnepuolen asioita, mutta kiitos kun joku ymmärtää.
Onhan sitä lasten elämässä paljon muitakin ihmisiä. Esim. minun vanhempani (lasten mummi ja pappa) ovat vielä yhdessä ja pussailevat jne. aika avoimesti esim. hyvästellessä toisensa jne. (mun ystävä muuten kerran kiinnitti tähän huomiota ja sanoi, ettei hänen vanhempansa tee sellaista koskaan, vaikka siis yhdessä olivat, että ei sitä tosiaan ole aina ydinperheessäkään). Sitten on mun lasten kummeja jne., joiden luona näkevät perhemallia.
Ei siitä kannata ottaa painetta tuolla tavalla. Lapset ottaa vaikutteita monista paikoista, ja tosiaan monessa ydinperheessäkään ei ole tuollaista onnea, mitä toivot lastesi näkevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Ei ole yksiselitteisesti onnellista ydinperhettä. On perheitä, joilla kaikki päällepäin hyvin, hieno talo jne. mutta huono parisuhde, joka eron partaalla. Perheitä, joilla kaikki hyvin, mutta toinen lapsi "erityislapsi". Perheitä, jolla kaikki hyvin, mutta isovanhemmat alkoholisteja. Kaikki nämä tunnen ja enemmänkin. Tätä on arkipäivä.
Miksi edes mietit tuollaista Ap? Eihän sinulla voi olla ydinperhettä enää, se juna meni.
Korkeintaan joku hirveä uusioperheviritys mutta älä hyvä ihminen lähde sellaiseen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään, ja kumpa tietäisit. Täydellistä perhettä ei ole olemassakaan. Tai oikeastaan, kuulostaa siltä, että täydellinen perhe on juuri se perhe, joka teillä on!
Samaa olin tulossa sanomaan. Teillä on täydellinen perhe sellaisenaan. Täydellistä ei ole muuten olemassakaan, kaikilla perheillä on jotain haastetta. Paljon ylivilkkautta lapsilla, ja erityislapsia. Vanhemmat eivät tule toimeen, toinen vanhempi "ehkä" narsisti. Kaikilla on jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OnlyFansissa on paljon isämiehiä. Ei muuta kuin selailemaan ja tilailemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin hyvä yksinhuoltajuus tai uusperhe kuin huono ydinperhe.
Täällä toinen yh joka kaipaa ydinperheen tuomaa turvaa ja vastuun jakamista. Olisi ihanaa sairastaa rauhassa kun toinen vanhempi ottaisi vastuun lapsista ja kodista, voisi harrastaa ja käydä jossain niin että ilmoittaa vaan toiselle. Vaikeissa tilanteissa olisi toinen aikuinen turvana ja apuna.
Vaikka ero oli helpotus, mutta hitto että tavallinen arki voi olla raskasta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista "ydinperhe" mallia ole. Äiti on ihan hyvä perhe lapsille. Ainakin jos on kiva äiti ja hyvä esimerkki. Miesasiat on sitten erikseen. On niitä varamummoja ja vaareja. Isä vie äidin aikaa paremminkin lapsilta, lisäksi osa isistä on liian vaativia lapsia kohtaan, ellei ole elämänkokemusta.
Heh :)
Haha :D
HAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAH
Avioerolapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioerolapsi kirjoitti:
Isäni ja äitini erosivat, kun olin 10-vuotias ja sisareni pari vuotta nuorempi. Äitini haikaili kovasti ydinperheen perään ja ajatteli sen olevan meille hyväksi. Vaan kun sen enempää minä kuin sisarenikaan emme halunneet isäpuolta saman katon alle. Äiti sitten seurusteli, muttei muuttanut yhteen ennen kuin muutimme kotoa pois. Meistä kasvoi sitten onneksi ihan kunnon kansalaisia.
Isämme sen sijaan perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli ikäisemme lapset. Meno oli kerrassaan holtitonta. Molemmat kipuilivat ja jättivät koulunsa kesken. Tyttö päätyi kotoa muutettuaan parikymppisenä yksinhuoltajaksi äitinsä tavoin ja poika katkaisi välit kaikkiin ja kuoli kolmekymppisenä.
Omien kokemusteni perusteella uusperheestä ei ydinperhettä tule. Eikä sillä, etteikö joku voisi onnistuakin.
Ydinperheen kemia onkin sitä parasta, kun asiat sujuvat. En myöskään usko että uusperhe toimisi yhtä hyvin. Voiko toisen lasta rakastaa kuin omaansa? Elämä on kyllä hankalaa kun haluaisi omille lapsilleen vain parasta tarjota.
Joo, silloin kun asiat sujuvat. Isämme valitettavasti tapasi tulevan äitipuolemme, kun olin neljän vanha. Äiti katseli sitä kuusi vuotta, ennen kuin erosivat. Tosin ei vain katsellut vaan raivosi kaiket viikonloput, kun isä oli kotona, eikä "työmatkalla".
Toivoimme sisareni kanssa monta vuotta, että eroaisivat, mutta kun eivät saaneet aikaiseksi. Nyt, 40 vuotta myöhemmin asioihin on vähän perspektiiviä. Isä oli sen naisen kanssa onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja nainen oli meille aina oikein ystävällinen, eikä onneksi äidillinen. Äitini sen sijaan etsi onneaan 30 vuotta, ennen kuin monen epäonnistumisen jälkeen lopetti etsimisen.
Moraalisesti isän vika, muttei äitikään asiaa kovin mallikkaasti hoitanut. Lisäksi olen varma, että äidin käytöksessä oli paljon syitä, miksi isä kävi vieraissa.
Kerrankin kommentti, missä on asiallisesti punnittu tilanteen eri puolia eikä syyllistetä ketään. Mikään ei ole mustavalkoista. Sinusta ainakin näyttää kasvaneen tolkun ihminen. Kiitos tästä.
Kyllähän varmaan kaikki haluaisi palvelijan ja jonkun kenelle siirtää omia laskuja
Vierailija kirjoitti:
Niin, hyvin toimiva ydinperhe, missä molemmat vanhemmat osallistuisivat arjen pyöritykseen, missä olisi me henki, tehtäisiin asioita perheenä ja pariskuntana. Olisi pääasiassa hyvä ilmapiiri, perus riitoja lukuunottamatta. Halattaisiin, puhuttaisiin nätisti, oltaisiin kiinnostuneita toisten asioista, autettaisiin, kannustettaisiin ja tsempattaisiin. Käytäisiin katsomassa ja osallistumassa lasten harrastusjuttuihin yhdessä. Olisihan semmoinen ihana.
Mutta entä, kun ydinperheessä yksi haukkuu, ja arvostelee? Muut yrittävät tehdä kaiken oikein, ettei yksi hermostuisi, ja lopulta joku ei jaksa pingottaa tai mokaa ja tulee järkyttävä riita. Ilmapiiri on negatiivisen lyttäävä, todella raskas. On yksinäinen vaimo, kun mies tekee aina jotain muuta jossain muussa seurassa. On huomiota janoavia lapsia, kun isää ei kiinnosta. Vaatii vaatii ja vaatii. Muulla perheellä on olo että vain suorittamalla kelpaat. Tosin et välttämättä silloinkaan.
Olet ydinperheessä mutta yksin vastuussa kaikesta arjen pyörityksestä. Et voi pyytää apua siltä sohvalla makaavalta, koska se saattaa suuttua kun töissä on ollut niin raskasta. Joskus se saattaa luvata auttaa, mutta jollain verukkeella kehittää riidan ja peruu. Siksi et edes pyydä enää apua.
Eikö silloin ole parempi olla oikeasti yksin? Hoitaa asiat haluamallaan tavalla? Elää kodissa missä kaikilla on hyvä olla?
Uusperhettä en ainakaan ikinä perusta. En koskaan halua altistaa lapsiani, enkä itseäni sille riskille, että arjesta tulee suorittamista, riitaisaa, pingottamista.
Noinhan siinä nykyaikana käy kun vaimo pelkästään nalkuttaa ja vaatii ja jos mies sanoo mitään muuta kuin "kiitos saanko lisää" mies jätetään ja tuomitaan velkavankeuteen kun pitää omien kulujen lisäksi maksaa lasten ja ex vaimon kulut jotka naamioidaan lasten kuluiksi
Lapset mutta kuinka eroperheen lapsille saisi sen tunteen mikä perheessä kuuluu olla. Se rakkaus molemmilta vanhemmilta, vanhempien yhteinen kemia, perheen yhteiset tekemiset, vitsit, toisistaan välittäminen ei näitä pysty yksin lapsilleen tarjota. Juurikin se mitä tuossa joku kirjoitti että isä kaappaa äidin kainaloon se kaikki on sitä läheisyyttä mitä haluaisin lapseni oppivan.
Näitä on vaikea selittää kun ovat paljon tunnepuolen asioita, mutta kiitos kun joku ymmärtää.