Miksi aaina sanotaan että työssä pitää olla haastetta?
Mä en viihdy työssä jossa on haastetta. Mulle on tärkeää että työ on mielenkiintoista, haasteista viis. Jos mut pantas kirurgin hommaan vaikka, siinä olis haastetta mutta en viihtyis. Sen sijaan voisin vaikka tehdä sisustussuunnitelmia. Ei haastetta, mutta kivaa.
Kommentit (15)
on vaan tyypillistä luterilaista työn ihannointia. " Hiki päässä on sinun elantosi ansaittava" jne. :D Mutta juu, asiahan riippuu pitkälti siitä miten ymmärtää sanan haasteellisuus. Itse ymmärrän sen vaativuutena.
Jostain lehdestä, olisikohan ollut liiton lehti, juuri luin erilaisista ihmisistä, jotka olivat vaihtaneet alaa. Siinä oli mies, joka sanoi kertakaikkiaan kyllästyneensä työn vaativuuteen ja stressiin. Hän vaihtoi alaa johonkin vähemmän " haasteelliseen" , ja vaikka palkka tippui, onnellisuus lisääntyi. :)
Itse olen atk-hommissa jossa kehitetään jatkuvasti jotain. Haaveilen vähemmän jatkuvia muutoksia sisältävästä, mutta luovemmasta työstä.
mä haluan kehittyä ja oppia uusia asioita, eikä niitä opi, jos aina tekee samoja itselle helppoja juttuja. En tosin kaipaa mitään kirurgian tapaista haastetta ja vastuullisuutta.
Jos se on sulle vaan liukuhihnatyötä ilman suurempaa innostumista ja muuta, niin tuskin se kovin hyvä suunnitelma on.
Jos taas ajattelet että taiteellisempaa tms, itseilmaisullisempaa, niin ihan vastaava stressi siellä on kun uusien ohjelmien kehittämisessä. Luova työ on uuden kehittämistä ja se on stressaavaa.
Siis olen periaatteessa kiinnostavassa, unemaduunissa, mutta huomaan etten nauti tästä tilanteesta jossa työ imee mukanaan kokonaan. Kyse ei ole edes aikatauluista pelkästään, vaan siitä että duuni on niin kiinnostavaa, että siitä on vaikea irtautua.
Haluun ihan vaan mun elämän ja duunin siinä 9-5. Haluun katsoa tv-sarjoja ja tehdä muuta tärkeää oikeaa elämää.
moista olla. Sehän voi olla kivaa, luovaa, hauskaa ihan mitä vaan mutta miksi sen pitää haastavaa olla? en käsitä
Vain av:lla. :D
Mä ainakin haluan työn, jolla on merkitystä muille ja itselleni, jotain jossa voin vaikuttaa.
tai juuri sopivien värisävyjen löytäminen tms. ole haastavaa?
Itse olen tehnyt monenlaisia töitä ja minusta esim. siivoojanakin ollessa työssä oli omat haastavat puolensa.
Mä haluan kehittyä ja oppia uutta. Kyllästyisin, jos työni olisi vain rutiinia ja osaisin kaiken suorilta käsin. Mielestäni nimenomaan se on kiehtovaa, että pitää keksiä jotain uutta tai on jokin ongelma, jota ei ole ennen ratkaistu. Tuo on sellaista haasteelisuutta, jota haluan ja jota työssäni onneksi on. Toisaalta en halua samanlaista haasteellisuutta kuin esim. kirurgilla. En halua, että jonkun elämä on käsissäni. Minulla muuten on tässä IT-alan haastavassa työssäni 7,5 tunnin työpäivä enkä tee ylitöitä, eikä niitä edes vaadita. IT-alallakin on paljon paikkoja, joissa ihmisiä ei kuluteta loppuun. Paljon on tosin kiinni myös itsestä. Esim. se, että ei todellakaan halua ylitöitä, pitää uskalataa sanoa ääneen.
Itse ymmärrän haastavalla sitä, että työ tarjoaa erilaisia haasteista, pähkinöitä purtavaksi. Haasteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että työ on liian vaikeaa. Jos työstään ei suoriudu tai joutuu jatkuvasti kamppailemaan suoriutumisen kanssa, niin ei työ silloin ole haastavaa vaan se tarkoittaa sitä, että oma ammattitaito ei riitä. Eli silloin on väärässä työssä tai tehtävissä.
Itse kylläistyisin nopeasti työhön, jossa minun ei tarvitse vaivata päätäni ollenkaan, joka hoituu ihan rutiinilla. Kyllä haasteita pitää olla, sopivasti tietenkin.
Tuo että sisustussuunnitelmien tekeminen ei ole haasteita, vaan hauskuutta minusta sikäli hassua, että haasteita ovat kaikki ponnistelua vaativa. Ei siis tarvitse olla joku deadline paukkaamassa päälle, valtava vastuu ja suuret riskit duunissa - jo pelkästään se on " haastavaa" , että joutuu miettimään asioita ja panemaan parastaan. Vs. mekaaninen, toistoon perustuva työ.
haasteellisessa työssä joutuu kilpailemaan itsensä (ja ehkä muidenkin) kanssa. Oma osaaminen joutuu koville. Jotta tästä natii, pitää olla kunnianhimoa ja kilpailuviettiä riittävästi.
Kaikilla ihmisillä sitä ei ole, ja sellaiset ihmiset eivät kaipaa työhön haastetta.
Jos ihmisellä taas näitä ominaisuuksia on luonnostaan, niin hän tylsistyy ja turhautuu, ellei saa niitä haasteita.
Joku kysyi minulta, että miksi haluaisin luovempaa työtä kun nykyisessänikin kehitetään koko ajan jotain. Noh, jatkuva käyttäjien vaatimusten kuunteleminen, ohjelmistojen uusiminen/korjaaminen, niiden turruttava testaaminen alusta loppuun, käyttöönotto ja seuranta, ja taas sama ruljanssi uudestaan, ei ole aina kivaa. Luovaa työtä voi tehdä samalla alalla esim. web-sivujen suunnittelussa tms, missä itse työkaluja ei tarvitse " korjata" koko ajan, vaan voi keskittyä luomaan ja tekemään. Kypsyn tässä pikkuhiljaa etsimään uutta työtä.
Mutta joo, en mä tykkää liian vaikeista hommista, olen muutenkin jo niin itsekriittinen.
tossa yhteydessä samaa asiaa.