Valaistumisen välähdys? Meditaatio loppui nauruun elämän illuusiosta.
Se oli nopea mediaatio, halusin vain yhtäkkiä vaipua meditatiiviseen tilaan.
Se oikein rentoutti hetkeksi ilman mitään pinnistelyjä tai yrittämistä hiljentää mieltä. Kellua vain tässä äärettömyydessä ja ajattomuudessa.
Sitten tajusin, että minua ei edes ole oikeastaan, olen vain hahmo, jonka kautta kaikki kokemani tapahtuu.
Sen jälkeen ymmärsin, että olen perimmäiseltä olemukseltani yhtä kaiken kanssa, ykseys.
Meditaatiossa aloin ymmärtään oikeasti illuusioluonteen ja syvältä sisältä alkoi kumpuamaan riemua, että oli pakko alkaa vain nauramaan. Tällaisenko todellisuuden vankina olen luullut olevani kun totuus on jotain aivan muuta.
En oikeastaan ole täällä kysymässä valaistumisesta vaan mediaatiosta, onko teilläkin ollut hauskaa meditoidessa? Yleensä vain nukahdan rauhalliseen tilaan mutta tämä oli erilaista tänään.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalat maahan, hörhöt.
Pää perseeseen, apina 😎
Ainoa oikea vastaus. Kukakohan oli jalat ilmassa?
Mulla ollut joskus vuosia sitten säännöllisemmässä meditaatioharjoituksessa kaikenlaisia olemattomuuden ja kirkkaan valon kokemuksia. En osaa sanoa niistä tarkemmin, on ne kokemuksellisesti tuntuneet vähän sellaiselta että lakkaan olemasta niin kokonaan aistillisesti irti kehostani keskittyen vain tyhjyyteen tai ei mihinkään sisälläni, että kokemus materiasta on kuin lakannut olemasta ja olen havainnut vain valoa. Ihan mielenkiintoista.
Moi kylttipoika :D