Muistatko, kun itse sait kuusivuotiaan rokotuksen?

että juuri hän osui äitiysneuvolatädikseni.

Pulkalla mentiin äidin kanssa neuvolaan ja palkinnoksi pistosta sain Peppi Pitkätossu -kirjan :)

Minut raahattiin kirkuen ja rimpuillen ja jalkoja laahaten kahden hoitajan voimin huoneeseen, ja kolme hoitajaa piti paikoillaan kun pistettiin piikillä. Ei koskenut yhtään. Isi sitten kertoi kaikille, kuinka piti hävetä silmät päästään tuon penskan kanssa :DD. Sain siitä kyllä piikkikammon loppuiäkseni.

Suoraan ovesta oli terkkarin pöytä ja ainakin yksi asiakastuoli, vasemmalla monta kaappia. Rokotusta kun piti antaa huusin ja rimpuilin äidin sylissä jalkojen päällä. Näin neulan ja huusin, että ei noin terävää ja terkkari sanoi että isompi sattuu enempi, mä vaan huusin. Sitte sanottiin, että se oli siinä! En ollut edes huomannut pistoa! =)

Jännä, miten jotkin asiat muistaa selvästi!

Muistan neuvolarakennuksenkin! Istuin äidin sylissä ja neuvolatäti otti piikin ja meidän äiti käänsi katseen pois :D. Hänellä on piikki ja verikammo. Minusta oli mielenkiintoista katsoa kun täti pisti piikin käteen. Ainoa mitä pelkäsin oli sormenpäästä otettava verikoe, jonka neuvolatäti unohti ottaa. Ja minä olin niin helpottunut kotimatkalla! Ja tiedättekö mitä, pelkään tuota koetta vieläkin. Minua saa tökkiä neulalla kuin neulalla ja ihan melkein mihin vaan, mutta sormenpäät on jätettävä rauhaan. Kämmenet taas hikosi ja pulssi kohosi, kun terkkari joutui raskausaikana ottamaan hemoglobiiniarvoja.

Tai itse asiassa muistan sen, että olinkin kipeänä rokotuspäivänä enkä saanutkaan sitä. Oli uudenvuodenaatto.

Neuvolatäti sanoi ettei tämä satu yhtään, mutta minua sattui. Ihmettelin siinä sitten kyyneleet silmissä, että miksi valehteli kun minua ainakin sattui, ja kovasti. Hyvin kasvatettuna en tietenkään uskaltanut sanoa mitään. En ole koskaan sanonut omille lapsilleni mitään juttuja etukäteen ettei satu!

Vähän jännitti, mutta ei sattunut juuri yhtään. Tulevaisuudestani keskusteltiin, koska olin osannut lukea jo pitkään. Kuulin ensimmäisen kerran sanat kandidaatti ja maisteri. Kuulosti hienolta, että minustakin voisi tulla jotakin sellaista.

Muistan missä neuvolassa tuo rokotus annettiin (ja muutenkin ne karmaisevat neuvolakäynnit, siellä oli aina niin kylmä), mutta muutimme tuolta alueelta pois ennen kuin täytin 6v.

Minä en muista, minkä itse olen saanut 40 vuotta sitten, en ainakaan MPR:ää, koska olen sairastanut tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon.

Ja tämä on tosi. Rokotusta seuraavana päivänä -muistan tarkalleen- olin penkomassa sukkalaatikkoa aamulla ja kääntäessäni päätäni se jäi ikäänkuin jumiin eli en saanutkaan enää päätäni suoristettua eteenpäin. Menin aivan paniikkiin ja juoksin huutaen alakertaan, jossa silloin asui isovanhempani.



Pappa soitti isälleni töihin ja lähdettiin tk. n, muistan vieläkin ne ihmisten katseet siellä odotushuoneessa.



Sitä en enää kuitenkaan muista kuinka tuo tilanne raukesi, mutta niska on vieläkin sellainen jäykählö, etten voi nukkua vatsallani kasvot käännettynä vasempaan, niska ei yksinkertaisesti taivu kunnolla, että asento olis luonnollinen ja mukava.



Asiasta ei tehty sen isompaa juttua, terveydenhoitajaa toki informoitiin asiasta. Oli erittäin pahoillaan, syystäkin.

Kun minä karjuin ¿APUA! AUTTAKAAA!!! MINÄ KUOOLEEN!¿ niin kovaa kuin jaksoin, äiti ja muutama (3¿4) täti kiskoivat housujani alas, minä kiskoin niitä ylös ja rimpuilin vimmatusti. Piikki saatiin pistettyä.



Huh, vieläkin alkaa huimata, kun pitää pistää. Ei se piikkikammo kyllä varmaan tuosta alkanut.

Mutta ilmeisesti se helposti jää mieleen, ainakin monille jäänyt. Mun poika on jo vuoden hokenut ettei halua koskaan täyttää kuutta vuotta koska sillon saa rokotuksen. Ens vuonna se edessä!

muistan, kun sain sen ala-asteella 90-luvulla

ja jonkin tehosteen 21-vuotiaan YTHS:llä.



Kamalin on ollut tämä viimeisin, kun hoitaja pisti piikin käsivarteeni, kun se olisi pitänyt pistää syvään lihakseen eli mieluiten pakaraan. Kysyin vielä asiaa häneltä ennen pistosta. Mulla ei käsivarressa ole paljon mitään mihin pistää, joten sattui ihan sikana. Oli viikon kipeä!



En sitten tiedä, olisiko se ollut yhtä kipeä pakarassakin. Varmaan.

Muttä jäi harmittamaan asia, kun olin kysynyt pakaraan laitosta. Jälkeenpäin kerroin kipeästä asiasta tutulle terkkarille, joka oli yllättynyt ja kertoi hoitajan virheestä. Olisi ollut kai muitakin riskejä kuin kipu. En tiedä. Nyt on ihan kunnossa ainakin. =)