Haluan antaa toivoa kaikille km kokeneille
Hei! Mulla on takana 2 keskenmenoa vuosilta 2004 ja 2005. Tapahtuivat rv 12 ja rv 9. Nämä olivat minulle rankkoja kokemuksia. Olin alamaissa pitkään molempien jälkeen, toipuminen otti aikansa. Syksyllä 2005 uskallettiin kuitenkin vielä alkaa yrittää (meillä oli jo 5 ja 7 vuotiaat lapset). Vuoden 2006 helmikuun lopulla sitten tärppäs ja arvatkaapa kuinka pelkäsin koko alkuraskauden, että taas menisi kesken. Mutta eipä mennyt. Saimme 5 päivää sitten suloisen tyttövauvan, joka tuhisee nyt tuossa kopassa. Uskomatonta, mutta totta! Älkää kanssasisaret lannistuko, kerätkää voimia ja uskaltakaa yrittää uudelleen! Tiedän, että se vie voimia ja on rankkaakin, mutta mahdollisuudet onnistuneeseen raskauteen ovat olemassa!! Kiitos myös kaikesta tuesta, jota tällä palstalla aikanani sain!
Terveisin: Onnellinen äiti vm -69
Kommentit (9)
itselläni oli -01 tuulimuna,joka kaavittiin sekä -04 samoihin aikoihin alku vuodesti rv 9+6 keskeytynyt keskenmeno vkoille 6+.Tuulimuna todettiin siis vkolla 8+.Keskenmenon jälkeen tuli kahet menkat ja kesäkuussa 04 sitten tein uudelleen positiivisen testin ja pelon sekavin tuntein odottelin.Ja kappas,2.2.05 syntyi terve 9 pis.tyttö:)Kaikki meni siis kuitenkin hyvin vastoinkäymisistä huolimatta.Usein vieäkin mietin km ja tm molempia,teitty km vielä enempi ja itken.varsinkin kun luen päiväkirjojani niiltä ajoilta..Se oli raskasta,se oli todella raskasta.ja sitä tunsi olevansa yksin vaikka mies ja läheisiä oli ympärillä...Se vie aikansa,mutta älkää luopuko toivosta...Itse kuumeilen nyt kakkosta,vaikka yritystä vielä ei olekaan ehkä pitkiin aikoihin erikoistumis opintojen ym vuoksi.ja silti jo etukäteen pelkään ja osaltaan jo varmaan arvaankin ettei kaikki tule käymään niin helposti...että kaikki sijuisi heti laakista meillä..silti toivon ja uskon enemmän kuin paljon,että lannistua ei kenenkään pidä:)
rakkain terkuin,krisse
Tällaisia uutisia tällä palstalla on mukava lukea, sillä ne antavat toivoa. Paljon onnea uudesta vauvasta!
Tuntui niin hyvältä lukea positiivinen viesti! Minulla on kolme ongelmatonta raskautta ja kolme suloista tyttöä. Tänä vuonna olen kokenut kaksi keskenmenoa, maaliskuussa vkolla 20+5 ja nyt marraskuussa sikiö oli lopettanut kasvunsa viikolla 7+4. Mielessä pyörii koko ajan, että JOS yleensä saan miehen mukaan kuumeiluun, niin uskaltaako sitä kuitenkaan enää yrittää. Ehkäpä sitten kuitenkin...
Kiitos rohkaisusta!
vm69 (samanikäisiä siis...)
No tässä toivotaan parasta, että onni osuisi kohdalle.
Onnea vielä kerran.
...todella mukava että joku jaksaa kirjoitella positiivisiakin uutisia tännne, kiitos!
Täällä myös vm.-69 kahden lapsen äiti (-00 ja -03) jolla pari viikkoa sitten leikattin kohdunulkoinen joka ehtinyt revetä ja vuotaa. Nyt sitten yritystä ' uusperheen iltatähden' tekoon on enää yksi munatorvi :-(
Minullakin mennyt kaksi ensimmäistä raskautta ilman mitään ongelmia ...rupeaa väkisinkin ajattelemmaan että ikää on jo niin paljon ettei kroppa enää kunnossa.
Vai onko se pelkkää huonoa tuuria? Huomaan että olen ottanut helpot raskautumiset/raskaudet aivan liian selviönä, että kun kerran aiemmin kaikki mennyt ok...nyt aikamoinen suru puserossa eikö sitä nyyttiä ehkä saadakaan enää...
Paljon plussatuulia ja onne matkaan toivon teille muillekin yrittäjille!
Minäkin vuosimallia -69 ja kaksi ihanaa lasta ja nyt sitten se keskenmeno tässä oli...
yhdet kuukautiset olleet ja nyt yritäme taas...
Välillä tuntuu ettei vielä, mutta sitten taas aivan käsittämätön " kiihko" ns. onnistua...kummia ajatuksia päässäni seilaa...
Annan seilata...
Onneksi nuo pienokaiseni 1v ja 3.5v pitävät minut kyllä maan pinnalla ja arjessa kiinni!
Jännittää yrittäminen aivan uudella tavalla...jos taas koen keskenmenon...
Onnea ja voimia kaikille!
Täytyy vain jaksaa uskoa parempaan, vaikka välillä se niin vaikeaa onkin:´(
Vielä kerran paljon onnea teidän koko perheelle nuppusesta!
Rakkaudella: Sofia
Erityisen iloinen olen siita ettet ole enaa mikaan untuvikko. Minulla on pelko etta jos tama raskaus menee ohi nin pitaisiko keskittya mummokuumeiluun vauvakuumeen sijasta muuta mailisi sai uskomaan etta ehka sittenkin viela yritamme uudestaan.
Aiti 41v ja 6+4
Minulla on lapset 00 ja 02 ja marraskuun loppupuolella sain km. elämä oli loppunut vk 6+. Jotenkin itsellä oli erillainen olo kuin ennen raskauksissa, sanoinkin kaverille että on jotenkin huolestunut olo. Aivan kuin alitajuisesti olisi jotain vaistonnut. Tuntuu tosi pahalta ajatella asiaa,tulee heti itku. Ei ole ollut aikaa surra asiaa ja harvalle on voinut puhua kun kukaan ei raskaudesta vielä tiennyt.
Mutta toivon että uusi raskaus alkaisi pian ja kaikki menisi hyvin.
Oikein paljon onnea teille pienestä tytöstä!