Lue keskustelun säännöt.
Perityn omaisuuden osalta voi tulla yllätys eron tai kuoleman sattuessa?
04.01.2023 |
Rikas ja köyhä tapaavat, rakastuvat ja menevät naimisiin. Köyhä ehdottaa avioehtoa, rikas sanoo, ettei halua kun yhdessähän tässä ollaan hamaan tappiin. Rikas on lähinnä perinyt varallisuutensa.
Vuodet kuluu ja auvo vähenee avioliitossa. Päädytään eroon. Köyhä on miettinyt, että tässä on onneksi talous turvattu, kun ei kerran ole sitä avioehtoa eli puoliksi menee omaisuus. Rikas vetäisee hihasta vanhempien testamentin, jossa on säädetty perintö avio-oikeuden ulkopuolelle. Jakoon meneen vain yhdessä kerrytetty varallisuus ja se mitä köyhemmällä oli tullessaan.
Voisiko näin käydä? Tuskin mikään laki velvoittaa kertomaan puolisolle perintöönsä liittyvästä seikasta. Sama kohta ilmeisesti vaikuttaisi kuolintapauksessa. Kuolinpesä ei maksaisikaan tasinkoa leskelle eli ei ns. perisi mitään tuosta perinnön osuudesta.
Onko vauvan päivystävä juristi paikalla?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin noin voi käydä. Yleensä tilanne on se, että varaton ei suostu avioehtoon ja varakas rakastuneena hyväksyy tämän. Testamentilla saatu omaisuus (ja sen sijalle tai sen tuotolla hankittu omaisuus) on "kuin yhteistä", kunnes tulee ero ja todellakin, testamentilla suojattu omaisuus ei olekaan avio-oikeuden piirissä ja pahimmillaan jaetaan vain varattoman omaisuutta. Ja sama kuoleman kohdatessa, puolet pesästä ei olekaan lesken, se onkin suurimmaksi osaksi lasten (tai jopa aivan ulkopuolisten, joille on tehty testamentti), joiden ei tarvitse tasinkoa antaa.
Kaikki oma omaisuus on omaa eroon asti, eron yhteydessä niitä vasta jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kävisi tosiaan noin että varakkaammalla olisikin perintöä tai lahjoja, jotka on suljettu avio-oikeuden ulkopulelle ja osituksen jälkeen köyhempi olisi joutumassa maksamaan tasinkoa, niin sehän olisi tälle köyhemmälle kohtuuton menettely ja hän voisi vaatia siihen sovittelua. Asia voisi pyörähtää niin päin että rikkaamman avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta otettaisiin kuitenkin mukaan ositukseen ja rikkaampi maksaisi köyhemmälle.
Niin, no mitäs menee ilman ehtoa naimisiin rikkaan perijän kanssa. Joo, ei taka-ajatuksia.. Ja pettymys on suuri. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin noin voi käydä. Yleensä tilanne on se, että varaton ei suostu avioehtoon ja varakas rakastuneena hyväksyy tämän. Testamentilla saatu omaisuus (ja sen sijalle tai sen tuotolla hankittu omaisuus) on "kuin yhteistä", kunnes tulee ero ja todellakin, testamentilla suojattu omaisuus ei olekaan avio-oikeuden piirissä ja pahimmillaan jaetaan vain varattoman omaisuutta. Ja sama kuoleman kohdatessa, puolet pesästä ei olekaan lesken, se onkin suurimmaksi osaksi lasten (tai jopa aivan ulkopuolisten, joille on tehty testamentti), joiden ei tarvitse tasinkoa antaa.
Kaikki oma omaisuus on omaa eroon asti, eron yhteydessä niitä vasta jaetaan.
No miksi luulet, että käytin lainausmerkkejä?
No kuka edes haluaa osuutta toisen perinnöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla melkoinen verenimijä, joka haluaa kajota puolison perintöosuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi tosiaan noin että varakkaammalla olisikin perintöä tai lahjoja, jotka on suljettu avio-oikeuden ulkopulelle ja osituksen jälkeen köyhempi olisi joutumassa maksamaan tasinkoa, niin sehän olisi tälle köyhemmälle kohtuuton menettely ja hän voisi vaatia siihen sovittelua. Asia voisi pyörähtää niin päin että rikkaamman avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta otettaisiin kuitenkin mukaan ositukseen ja rikkaampi maksaisi köyhemmälle.
Itse asiassa noin ei oikeudessa meillä käy, koska toistaiseksi ei oikeuskäytännössä ole nähty kohtuuttomana sitä, että pitäydytään testamentin määräyksissä. Se, että köyhempi joutuu maksamaan tasinkoa ei ole kohtuuton menettely. Kohtuuttomaksi menettelyksi sen sijaan on katsottu avioehto, jossa on sovittu, että erossa jaetaan vain toisen omaisuus ja toinen saa pitää omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuka edes haluaa osuutta toisen perinnöstä?
Miehen perinnöillä ostettiin perheasunto meillä ihan 50/50 osuuksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka edes haluaa osuutta toisen perinnöstä?
Miehen perinnöillä ostettiin perheasunto meillä ihan 50/50 osuuksin.
Älä eroa! Jos haluat erossa puolet, verottaja tulkitsee osuutesi lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Mutta niillä ei ohiteta testamenttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Mutta niillä ei ohiteta testamenttia!
Riippuu testamentin sanamuodoista. Rintaperillisiä eli omia lapsia on vaikea ohittaa testamentillakaan. Kaikki ei käytä lakimiehiä testamentin tekoon, koska se maksaa. Silloin voi saada muuta kuin tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Mutta niillä ei ohiteta testamenttia!
Riippuu testamentin sanamuodoista. Rintaperillisiä eli omia lapsia on vaikea ohittaa testamentillakaan. Kaikki ei käytä lakimiehiä testamentin tekoon, koska se maksaa. Silloin voi saada muuta kuin tarkoitti.
Mitä luulet: jos perittävää on yli 1 000 000 e, niin käyttääkö avio-oikeuden poissulkevan testamentin laatimiseen lakimiestä vai ei ja miten sen lauseen voi kirjoittaa niin, että ei saa sitä, mitä tarkoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti päivystävä juristilähti heti työaikansa päätyttyä kello 14.00 Pubiin Stouteille. Mikäli hän palaa tämän viikon aikana työpaikalleen, niin ehkä hän pystyy vastaamaan monipuoliseen kysymykseesi. Muistathan vaan, että juristin minimilaskutus on 200 euroa/10 minuuttia? (ja krapulapäissään aikaa kuluu?)
Jos köyhempi on hoitanut lapsia kotona niin voi saada osansa, oli testamentissa tai avioehdossa sovittu mitä hyvänsä.
Nii hullusti olisi voinut käydä, mutta kun olin kaukaa viisas ja vaadin avioehdon johon sisältyi odotettavissa oleva peintö jonka sain vanhempieni kuoltua.
Kannattaa miettiä avoissa! Jos mies ei olisi siihen suostunut, en minäkään olisi naimisiin mennyt. En olisi huolinut perintöäni kyttäävää miestä.
Ero tuli, ja omat rahani ovat omia rahokani.
Jossain määrin haastaviahan nämä tilanteet voivat tietyissa tapauksissa olla. Erityisesti "ja sen sijalle tai sen tuotolla hankittu omaisuus" kirjaus ei aina ole yksiselitteinen. Omaisuutta on voitu myydä ja ostaa moneen kertaan ja aina ei ole mahdollista määrittää mitkä voitot ja tappiot ovat tulleet mistäkin omaisuuserästä erityisesti, jos aikaa on kulunut vuosikymmeniä. Kesämökki on aika selkeä, mutta jokin sijoitusvarallisuus voi olla jo paljon monimutkaisempi juttu, jos samaan pottiin on tullut uutta rahaa molemmilta ja ehkä välissä on ostettu ja myyty omia asuntoja yms. Oikeudessahan nämä sitten lopulta setvitään, jos osapuolet eivät pääse keskenään sopuun.
Tottakai noin voi käydä. Jos olettaa, että oma talous on turvattu muiden omaisuuden avulla, antaa silloin myös kontrollin niille muille. Tässä tapauksessa vielä edesmenneille appivanhemmille, jotka eivät ole halunneet lapsensa jakavan omaisuuttaan muille. Puolison päätöshän se lopulta on olla jakamatta omaisuuttaan, ottaessaan testamentin esille. On ihan aina mahdollisuus, ettei edes aviopuoliso ole rehellinen ja toisen varat eivät automaattisesti ole omia edes avioliiton myötä.
Vierailija kirjoitti:
No kuka edes haluaa osuutta toisen perinnöstä?
Aika moni kullankaivaja.
Tietenkin noin voi käydä. Yleensä tilanne on se, että varaton ei suostu avioehtoon ja varakas rakastuneena hyväksyy tämän. Testamentilla saatu omaisuus (ja sen sijalle tai sen tuotolla hankittu omaisuus) on "kuin yhteistä", kunnes tulee ero ja todellakin, testamentilla suojattu omaisuus ei olekaan avio-oikeuden piirissä ja pahimmillaan jaetaan vain varattoman omaisuutta. Ja sama kuoleman kohdatessa, puolet pesästä ei olekaan lesken, se onkin suurimmaksi osaksi lasten (tai jopa aivan ulkopuolisten, joille on tehty testamentti), joiden ei tarvitse tasinkoa antaa.