Mihin tarpeisiin parisuhteesi vastaa?

Minun parisuhde auttaa minua yhteisten lastemme hoitamisessa, niin taloudellisesti sekä käytännössä (tienaamme saman verran, molemmat tekee osansa kotitöistä).

Tärkeintä on se arjen tuki ja turvallisuuden tunne. Että on ihminen, kenelle voi puhua mistä vaan, ja luottamus, että on aina puolellani ja auttaa jos tarvitsen apua, tukea, lohdutusta jne.

Seksuaaliset tarpeet toki myös, ja läheisyyden tarve - siitä toki suuren osan ja liikaakin vie jo lapset, välillä näin omaa tilaa kaipaavana on haastavaa tasapainoilla sen läheisyyden kanssa, kun lapset meinaa viedä liikaakin. Mutta siis itselläni on ehdottoman riittävästi läheisyyttä, miehelle pitäisi ehkä olla enemmänkin (olen yrittänyt ohjata lapsia turvautumaan välillä iskäänkin, ihan siksi etten itse olisi ihan läheisyys-ähkyssä).

Syvemmät älylliset keskustelut käyn mieluummin muualla, meillä on aika erilainen maailmankuva. Arkisemmalla tasolla sellaista päivittäistä elämäntuskan ja -ilojen purkua toki, mikä on tosi tärkeää. Yritetään siinä luovia niin, ettei eri uskomukset ja ajattelutavat törmää liikaa, vaikka kyllähän sitä tapahtuu.

Nyt kun mietin, niin tärkeintä on se turvallisuus.

Ystävyyden ja henkisen tuen tarpeeseen, myös hellyyden ja seuran tarpeeseen.

Taloudellista turvaa hänestä ei ole eikä hän myöskään välitä seksistä, mutta elätän itseni ja seksin tarve on ainut ongelma tässä.

Vastaa ylikin kaikesta, mitä aattelin hyvältä parisuhteelta. Saan kaikkea mitä halusinkin:

- Rakastaa ja olla rakastettu, täysillä ja lämpimästi

- Saada läheisyyttä ja seksiä

- Jakaa surut puolikkaaksi ja tuplata ilot

- Bonuksena sain parhaan ystävän

Ei ole tarpeita.

Lapsen saamiseen.

Muuten pihtailee niin paljon kaikkea että en osaa nyt sanoa muita vastauksia.

Uskomaton pimeys on alkanut tuntua kokonsisvaltaiselta kyvyttömyydestä antaa.

Ja huono antaja (Huomio, rakkaus, kaikenkaikkinen panostus) ei ole ymmärtänyt rakkaudesta.