Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun masennuksen jälkeen alkaa toimimaan...

vuoteenoma
03.01.2023 |

Masennuin vakavasti kolme vuotta sitten. Se alkoi oikeastaan työuupumuksena, ja vähitellen tekeväinen ja ahkera minä on tässä muutamassa vuodessa muuttunut tekemistä pelkääväksi sohvaperunaksi. Olin pitkään työttämänä mutta nyt lopulta aloitin osa-aikaisen työn. Teen duunin (+ muut ihan pakolliset asiat) ja kaiken muun ajan makaan sängyllä ja selaan nettiä / katson elokuvia.

Tavallaan se makoilu ja möllöttäminen on ihan kivaakin, enkä enää kulje syvissä vesissä koko ajan. Tiedostan kuitenkin ettei tällainen elämä pitkälle kanna ja liika vetäytyminen elämästä ei tue toipumista. Katselen kateellisena kuinka muut ihmiset puuhailevat kaikkea aamusta iltaan ja silti eivät uuvu. Hyvä kun muistan enää että itsekin olin joskus sellainen ja itse asiassa sain tekemisestä energiaa. Mutta tällä hetkellä pelkästään pidän kulissia muille että kaikki olisi hyvin. Se kulissin kannattelukin rasittaa, varsinkin kun peittelen huonoa tilaa läheisiltäkin.

Miltä kohtalotovereista on tuntunut siinä vaiheessa kun alatte jälleen toimimaan? Onko se ollut ulospääsy masennuksesta? Vai oletteko uupuneet uudestaan? Tavallaan uskon että jo jaksaisin tehdä enemmän mutta kaipa tässä jotain tsemppausta tarvitsisi. Luultavasti jokin lääkityskin auttaisi. Mulla on jonkinlainen "freeze anxiety" eli käsittelen ahdistusta vetäytymällä peiton alle. Olen kateellinen jopa heillekin jotka osaavat käsitellä ahdistusta purkamalla sitä johonkin toimintaan...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teen paljon uuvun kahta kauheammin ja edistys ottaa ison takapakin. Onkin ollut opettelemista, että se ihan pieni minimikin on hyvä ja paljon tässä tilassa olevalle.

Eli aloita pienestä. On se sitten siivouksessa yhden nurkan siistiminen, petivaatteiden vaihto tai muu vastaava. Jos tekee mieli ulkoilla niin lyhyt, rauhallinen kävely ilman paineita ja säästä nauttiminen on ok. Vaikka se olisi ihan vaan roskien vienti tai postin haku!

Mitä enemmän asetat itsellesi paineita sen vaikeampaa ja kuormittavampaa siitä tulee. Siispä aloita pienestä ja yritä muistaa kehua itseäsi siitä. Et jäänyt peiton alle lamaantuneena vaan teit jotain! Hyvä sinä!

Vierailija
2/6 |
03.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittaisin ruuasta. Jos syöt eineksiä yritä edes kerran viikossa tehdä ruoka kerran itse. Riittää pari kertaa syötävää. Ja tulee hivenaineita, vitamiineja yms enemmän jollon helpompi sitten toimia. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni toipuminen alkoi nopeasti vaan vituttamaan ja lopulta masennuin sitten uudelleen ihan vain sen takia kun paljastui kaikki se vahinko mitä sillä ekalla masennusajallani olin itselleni aiheuttanut.

Nyt lähinnä enää vaan raivostuttaa ja toisaalta kaikki on aivan sama.

Vierailija
4/6 |
03.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itseäni toipuminen alkoi nopeasti vaan vituttamaan ja lopulta masennuin sitten uudelleen ihan vain sen takia kun paljastui kaikki se vahinko mitä sillä ekalla masennusajallani olin itselleni aiheuttanut.

Nyt lähinnä enää vaan raivostuttaa ja toisaalta kaikki on aivan sama.

Hyvä pointti. Kyllähän masennus aikamoisen takapakin aiheuttaa sekä siviili- että työelämään. Tapahtuu jonkinlainen egon särkyminen.

Vierailija
5/6 |
03.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanokaa nyt joku jotain tsemppaavaa. Palstan vakioparannuskeinohan on "ota itseäsi niskasta kiinni, se toimii" ja kerrankin joku jopa toivoisi tuollaista vastausta...

ap

Vierailija
6/6 |
08.01.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa nyt joku jotain tsemppaavaa. Palstan vakioparannuskeinohan on "ota itseäsi niskasta kiinni, se toimii" ja kerrankin joku jopa toivoisi tuollaista vastausta...

ap

Pahimmassa vaiheessa se tekeminen ei paljoa auta, silloin voi ottaa lääkkeet (jos haluaa ja jos ne yhtään toimii) ja antaa vain ajan parantaa. Mutta jos masennus on parantuvaa sorttia (yleensä) niin tulee kohta jossa se toimimaan ryhtyminen kyllä auttaa. Kuulostaa siltä että olet ehkä juuri siinä kohdassa. Paranemisesi on siis erittäin lähellä. Toki se masennus saattaa vaania taka-alalla vaikka loppuelämän mutta senkin voi opetella hyväksymään. Olennaista on toimintakyky ja se että paljonko iloa ja onnea saa vastapainoksi synkälle mielelle. Tsemppiä, selviydyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan kahdeksan