Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten naiseen tutustutaan parisuhdemielessä
02.01.2023 |
Minä kun tutustun naiseen ihmisenä ja ystävänä, mutta en osaa siitä viedä hommaa erotiikan puolelle. Sitten en kiinnostakaan enää ja yksin jään. Minulta puuttuu kaikki tällainen flirtti ja iskemisosaaminen ihan kokonaan, miten niitä voi oppia? Miten siitä kaveruudesta muka pääsee suhteeseen? Olenkohan jotenkin autisti tai jotain?
Kommentit (25)
Ensiksi kannattaa panostaa oikeasti siihen kaveruuteen. Jos nainen oikeasti pitää sinusta, eli lähtee sinun kanssasi vapaa-ajallaan erilaisiin juttuihin, siitä on oikeasti aika lyhyt askel parisuhteeseen. Pyydä nainen kävelylle jonnekin kivaan paikkaan, ja kerro, että olet ihastunut, ja kysy, voisiko hän ajatella seurustelua kanssasi. Jos voisi, ota kädestä kiinni ja pikkuhiljaa etene. Jos ei, niin ainakin sinulla on kaveri, josta oikeasti pidät, ja voit tutustua myös muihin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko niitä oppia? Asiat tapahtuvat luonnostaan, jos ovat tapahtuakseen.
Ehkä pieni humala auttaa.
Baarissa tapaat jonkun?
Kännissä tässä maassa suhteet on aina solmittu. Suosittelen myös.
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa panostaa oikeasti siihen kaveruuteen. Jos nainen oikeasti pitää sinusta, eli lähtee sinun kanssasi vapaa-ajallaan erilaisiin juttuihin, siitä on oikeasti aika lyhyt askel parisuhteeseen. Pyydä nainen kävelylle jonnekin kivaan paikkaan, ja kerro, että olet ihastunut, ja kysy, voisiko hän ajatella seurustelua kanssasi. Jos voisi, ota kädestä kiinni ja pikkuhiljaa etene. Jos ei, niin ainakin sinulla on kaveri, josta oikeasti pidät, ja voit tutustua myös muihin naisiin.
Aika harva nainen jää enää kaveriksi, jos menee möläyttämään yksipuolisesta ihastuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Ujous voi olla kuitenkin ihan söpöä. Itse olen aina ihastunut ujoihin miehiin. Joten älä esitä mitään.
Ja itsevarmuus ei ole itsensä esille tuomista, päin vastoin. Itsevarmalla ihmisellä riittää itsetuntoa jäädä taustalle, ja myös antaa muille ihmisille positiivista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa panostaa oikeasti siihen kaveruuteen. Jos nainen oikeasti pitää sinusta, eli lähtee sinun kanssasi vapaa-ajallaan erilaisiin juttuihin, siitä on oikeasti aika lyhyt askel parisuhteeseen. Pyydä nainen kävelylle jonnekin kivaan paikkaan, ja kerro, että olet ihastunut, ja kysy, voisiko hän ajatella seurustelua kanssasi. Jos voisi, ota kädestä kiinni ja pikkuhiljaa etene. Jos ei, niin ainakin sinulla on kaveri, josta oikeasti pidät, ja voit tutustua myös muihin naisiin.
Aika harva nainen jää enää kaveriksi, jos menee möläyttämään yksipuolisesta ihastuksesta.
Voi olla, että joku ei jää, mutta se riski pitää ottaa, jos aikoo suhteessa edetä. Oikeasti jos sinkkumies ja nainen ovat ystäviä, niin kyllä siinä aika usein nainen olisi myös valmis muuhun.
Takapuolen koskettaminen kannattaa. Tästä näkee heti onko mahdollisuutta erotiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Ujous voi olla kuitenkin ihan söpöä. Itse olen aina ihastunut ujoihin miehiin. Joten älä esitä mitään.
Ja itsevarmuus ei ole itsensä esille tuomista, päin vastoin. Itsevarmalla ihmisellä riittää itsetuntoa jäädä taustalle, ja myös antaa muille ihmisille positiivista palautetta.
Et kuitenkaan koskaan ole seurustellut ujon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Takapuolen koskettaminen kannattaa. Tästä näkee heti onko mahdollisuutta erotiikkaan.
Tuo on syytteen alainen rikos eilisestä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Ujous voi olla kuitenkin ihan söpöä. Itse olen aina ihastunut ujoihin miehiin. Joten älä esitä mitään.
Ja itsevarmuus ei ole itsensä esille tuomista, päin vastoin. Itsevarmalla ihmisellä riittää itsetuntoa jäädä taustalle, ja myös antaa muille ihmisille positiivista palautetta.
Kyllä! Muutankin hieman alkuperäistä kommenttiani, itsevarmuus ei ole tärkeää, vaan juuri se itsensä kanssa sinut oleminen. Jos on ujo, niin on tärkeää, että itse kokee sen olevan ok eikä koe olevansa surkimus koska on ujo. Eli hyväksyy itsensä "vikoineen".
Ne jotka itse olen "friendzonannut" ovat olleet tästä vielä astetta pahempia, eli sellaisia hyväksynnän kerjääjiä. Yksi oikeasti kertoi tunteistaan näin: "Tiedän, että olen aika luuseri ja kukaan ei haluaisi koskea minuun pitkällä tikullakaan, mutta halusin kuitenkin kertoa, että minulla on tunteita sua kohtaan. No niin, nyt voit nauraa mulle". En tietenkään nauranut, vaan tuli oikeasti paha mieli hänen puolestaan, että a) ajattelee itsestään noin ja b) ajattelee minun nauravan. Ei se kuitenkaan mitään romantiikan liekkiä saa roihahtamaan, enkä haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka vaatii hurjasti hyväksyntää, tsemppiä, päähän taputtelua ja positiivisia kommentteja vain, ettei inhoaisi itseään ja kokisi itseään maan matoseksi. Vaikka kuinka haluaisi auttaa toista, niin parisuhde ei kuitenkaan ole tarkoitettu yhdenpuoleiseksi työmaaksi. Siksi on tärkeää, että itse luottaa siihen, että on annettavaa toiselle. Suhteeseen mennään tasavertaisina, ei niin, että toinen luulee kumppanin olevan yhdessä vain säälistä (eikä tietenkään missään nimessä kenenkään pidä säälistä lähteä suhteeseen!!)
Ensin tyypillinen romanttinen setting, kuten illanvietto tai dinner, sitten laitat sen käden jossakin sopivassa kohdin olalle tai otat naisen käden käteesi ja pitelet sitä ja katsot silmiin. Seuraavaksi suutelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse flirttailla... pääasia on että tarkoittaa mitä sanoo ja on sopivasti itsevarma.
Tuo "friendzone" juttu ei ole oikeasti edes totta.
Se miksi jäät yksin ei johdu siitä että olette kavereita, vaan kun tutustutte niin nainen toteaa ettet omista niitä kriteerejä jotka hän tahtoo kumppaniltaan.
Eli jäisit yksin vaikka deittailisitte saman ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin tyypillinen romanttinen setting, kuten illanvietto tai dinner, sitten laitat sen käden jossakin sopivassa kohdin olalle tai otat naisen käden käteesi ja pitelet sitä ja katsot silmiin. Seuraavaksi suutelet.
Ja seuraavaksi saatkin syytteen ahdistelusta ja raiskauksen yrityksestä, jos tulkitsit naisen tunteita väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa panostaa oikeasti siihen kaveruuteen. Jos nainen oikeasti pitää sinusta, eli lähtee sinun kanssasi vapaa-ajallaan erilaisiin juttuihin, siitä on oikeasti aika lyhyt askel parisuhteeseen. Pyydä nainen kävelylle jonnekin kivaan paikkaan, ja kerro, että olet ihastunut, ja kysy, voisiko hän ajatella seurustelua kanssasi. Jos voisi, ota kädestä kiinni ja pikkuhiljaa etene. Jos ei, niin ainakin sinulla on kaveri, josta oikeasti pidät, ja voit tutustua myös muihin naisiin.
Aika harva nainen jää enää kaveriksi, jos menee möläyttämään yksipuolisesta ihastuksesta.
Aika harva nainen myöskään kaveeraa miehen kanssa, ellei ole siihen ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Ujous voi olla kuitenkin ihan söpöä. Itse olen aina ihastunut ujoihin miehiin. Joten älä esitä mitään.
Ja itsevarmuus ei ole itsensä esille tuomista, päin vastoin. Itsevarmalla ihmisellä riittää itsetuntoa jäädä taustalle, ja myös antaa muille ihmisille positiivista palautetta.
Et kuitenkaan koskaan ole seurustellut ujon miehen kanssa.
Todella outo väite. Olen. Ja mennyt naimisiinkin sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tyypillinen romanttinen setting, kuten illanvietto tai dinner, sitten laitat sen käden jossakin sopivassa kohdin olalle tai otat naisen käden käteesi ja pitelet sitä ja katsot silmiin. Seuraavaksi suutelet.
Ja seuraavaksi saatkin syytteen ahdistelusta ja raiskauksen yrityksestä, jos tulkitsit naisen tunteita väärin.
No ei kannata mennä täysin tuntemattomia yhtäkkiä suutelemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tyypillinen romanttinen setting, kuten illanvietto tai dinner, sitten laitat sen käden jossakin sopivassa kohdin olalle tai otat naisen käden käteesi ja pitelet sitä ja katsot silmiin. Seuraavaksi suutelet.
Ja seuraavaksi saatkin syytteen ahdistelusta ja raiskauksen yrityksestä, jos tulkitsit naisen tunteita väärin.
No ei kannata mennä täysin tuntemattomia yhtäkkiä suutelemaan
Ei edes mitään tuttua. Naiset arvostavat puhetta. Kannattaa ensin puhua tunteistaan, ja katsoa, saako vihreää valoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on itsevarmuus. Tämä ei tarkoita lipeviä iskulauseita tai silmäniskuja, vaan ihan sitä että koet itse olevasi sen verran mahtava tyyppi, että uskot naistenkin tämän huomaavan. Ei siis itserakas, mutta itseään kunnioittava.
Pahin turnoff (ja suurin syy miksi moni mies on jäänyt friendzoneen vuosien varrella) on juuri tuon omanarvontunteen puuttuminen. Se, että ollaan epävarmoja, mietitään että eihän tuo nyt minusta voi tykätä, olen varmaan ihan juntti hänen mielestään jne. Se paistaa läpi ja tekee tilanteen vaivaantuneeksi.
Tästä syystä vanha sanonta pitää paikkaansa: opi ensin rakastamaan itseäsi. Kun olet sinut itsesi kanssa, se näkyy kauas. Silloin uskallat heittää huumoria, flirtti tulee kuin itsestään sitä kautta. Ei flirttailu ole mikään erillinen taito, jota voi harjoitella. Se on oikeastaan vain oikeanlaista huumoria oikeanlaiselle ihmiselle ja siihen vaaditaan itsevarmuutta.
Tsemppiä kovasti, koita olla ylianalysoimatta itseäsi, ja keskity itseesi - muu tulee kun on tullakseen!
Ujous voi olla kuitenkin ihan söpöä. Itse olen aina ihastunut ujoihin miehiin. Joten älä esitä mitään.
Ja itsevarmuus ei ole itsensä esille tuomista, päin vastoin. Itsevarmalla ihmisellä riittää itsetuntoa jäädä taustalle, ja myös antaa muille ihmisille positiivista palautetta.
Et kuitenkaan koskaan ole seurustellut ujon miehen kanssa.
Minä olen ja olen naimisissa sellaisen kanssa
Tarviiko niitä oppia? Asiat tapahtuvat luonnostaan, jos ovat tapahtuakseen.
Ehkä pieni humala auttaa.
Baarissa tapaat jonkun?