Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ylipaino on muuttanut minuuttasi?
14.11.2006 |
Vasta vähän aikaa siten havahduin ajattelemaan, miten paljon aremmaksi olen tullut paisuttuani isoksi. Tulee elettyä jotenkin anteeksipyydellen, ja pidettyä itseä vähemmän arvokkaana ja älykkäänä kuin ollessani normaalipainoinen. Onko muilla muuttunut suhde omaan itseen vartalon muuttumisen myötä?
Kommentit (40)
Hohhoijaa täältäkin suunnalta! :D
Kyllä teki kylmää lukee 19. n tekstejä.
Jos 180 senttinen kirjottaa painavansa 80 ja olevansa lihava (normaalipainosena) ja 65 kilosena muka laihduttamatta ja häiriintyvänsä ihmisten katseista niin varmaan kannattaisi ottaa elopaino NORMAALIIN ja syödä niin ettei ole alipainonen!?
En käsitä mitä ajattelee ihminen joka laihduttaa itsensä alipainoseksi ja kiukuttelee kun ihmiset tuijottaa. Ai tuijottaa?? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään mihin viittaat ei ole mainittu tekstissä: ei ylipainoa 80 kiloisena, ei laihdutusta, ei tuijottamista.
Taidat tulla porvoosta
Vierailija:
Hohhoijaa täältäkin suunnalta! :DKyllä teki kylmää lukee 19. n tekstejä.
Jos 180 senttinen kirjottaa painavansa 80 ja olevansa lihava (normaalipainosena) ja 65 kilosena muka laihduttamatta ja häiriintyvänsä ihmisten katseista niin varmaan kannattaisi ottaa elopaino NORMAALIIN ja syödä niin ettei ole alipainonen!?
En käsitä mitä ajattelee ihminen joka laihduttaa itsensä alipainoseksi ja kiukuttelee kun ihmiset tuijottaa. Ai tuijottaa?? :D
siitä iänikuisesta rautalangasta, että on puhuttu " normaalipainon ylärajasta (80kg LÄHES 180 senttisellä) LAIHTUMISESTA ( ei laihduttamista!!"
Miten paino " otetaan" mihinkään ja MIKSI?
Siinä taas hyvä esimerkki noista HOHHOIJAA-argumenteista.
t.19
Kyllä teki kylmää lukee 19. n tekstejä.
Jos 180 senttinen kirjottaa painavansa 80 ja olevansa lihava (normaalipainosena) ja 65 kilosena muka laihduttamatta ja häiriintyvänsä ihmisten katseista niin varmaan kannattaisi ottaa elopaino NORMAALIIN ja syödä niin ettei ole alipainonen!?
En käsitä mitä ajattelee ihminen joka laihduttaa itsensä alipainoseksi ja kiukuttelee kun ihmiset tuijottaa. Ai tuijottaa?? :D
[/quote]
[/quote]
laihtuminen (25kiloa) kyllä lisäsi itseinhoa ja katkeruutta 100% entiseen...
:((
ja häpeän. En halua mihinkään juhliin tms. koska näytän naurettavalta kaikissa vaatteissa. En toivo, että vuosien takaisia tuttuja kävelee vastaan, he varmasti kauhistuvat nykyistä olemustani.
Lyhyesti sanoen: vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummallista kuinka paljon on näitä laihtuneita/laihduttaneita, joille laihuus onkin onnettoman ja kalsean elämän syypää....
On se hirveää kun miehet kuolaa ja työkaverit on kateellisia.
Minä olen 174 ja painan 56, miehet saa rauhassa kuolata, ei harmita millään tasolla, kaverit ja työkaverit ihailevat avoimesti, maratoni menee alle neljän tunnin ja sama farkkukoko kuin 17-vuotiaana (nyt 37). Eikä laihuuteni tee minua lainkaan onnettomaksi!
Eihän kukaan laihtunut ole kuvannut elämäänsä kalseaksi. Vaan ovat sanoneet NIMENOMAAN laihuuden ihannoinnin ja painosta kommentoinnin olevan ärsyttävää!! Laihuuden ihannointi vituttaa - ei laihuus sinänsä! Kiva että olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on kiva liikunnallinen harrastus.
Vierailija:
kummallista kuinka paljon on näitä laihtuneita/laihduttaneita, joille laihuus onkin onnettoman ja kalsean elämän syypää....On se hirveää kun miehet kuolaa ja työkaverit on kateellisia.
Minä olen 174 ja painan 56, miehet saa rauhassa kuolata, ei harmita millään tasolla, kaverit ja työkaverit ihailevat avoimesti, maratoni menee alle neljän tunnin ja sama farkkukoko kuin 17-vuotiaana (nyt 37). Eikä laihuuteni tee minua lainkaan onnettomaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
170/70 ja pulleahan minä olen. Yritän....laihtua....65-kiloisena tunnen itseni hoikaksi. Ja silloin minua sanotaan hoikaksi.
Ihan samalla lailla kun ei mikään elämän osa-alue. Okei, näkyy se joissain asioissa, mutta ei se elämääni hallitse. Töissä ottaa välillä päähän ja aviomieskin ärsyttää joskus, ihan samalla tavalla kilot ärsyttää joskus.
Itse olen törmännyt monesti siihen, että ihmiset sanovat, että " sä olitkin sairaan mukava" tai " kun sua katsoo tarkemmin, oletkin kaunis" . Hämmästyttää se, että ylipainon perusteella arvioidaan ensisilmäyksellä koko ihminen!
Haluaisin toki olla laiha, mutta en usko, että olisin onnellisempi. Ymmärrän hyvin jos joku ahdistuu ulkonäkökeskeisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet ja syöminen. Se sai mun ylimääräisen mässäilyn loppumaan, eikä ollut edes pitkä kirja.
Vierailija:
170/70 ja pulleahan minä olen. Yritän....laihtua....65-kiloisena tunnen itseni hoikaksi. Ja silloin minua sanotaan hoikaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minusta on tullut myös:
Lihavampi
Tosin ylipainoa on aika vähän ja sekin raskauden piikkiin, synnytyksestä vasta 2kk. Ei se ole minuutta muuttanut, ottaa päähän välillä, mutta tiedän varmasti suurimman osan lähtevän pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilot istuu sitkeässä, mutta niin myös ruuan rooli elämässäni lohdutuksen antajana ja palkitsijana. Tunnustan olevani tunnesyöppö. :/ Ylipaino on vaikuttanut minuun sillä tavoin, että minusta on tullut arempi liikkumaan ihmisten, etenkin tuntemattomien seurassa. Olen hirveän tietoinen kiloistani ja itsetuntoni on aika nollissa tämän takia. Enimmäkseen viihdyn kotona mieheni kanssa, vaikka haluaisin olla sosiaalisempi. Laihdutustavoitteet on koko ajan kuitenkin mielessä, välillä paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla... Kilot menee ja tulee takasin. Tällä hetkellä haaveena olisi oma lapsi, minkä takia pitäisi tiputtaa muutama kilo.
Synnytyksen jälkeen olen aina kokenut lievää masennusta kilojen vuoksi, mutta onni lapsesta on auttanut sietämään tilannetta. Olen silti onnellisin kun olen lievästi ylipainoinen. Silloin saa syödä niin, että on hyvä olla eikä tarvitse olla nälissään. Nyt mittani ovat 168cm/70kg ja olen täysin tyytyväinen olotilaani. En enää yritä edes laihduttaa. Runsaampi ylipaino saa minut käpertymään kotiin ja tekee minusta epäsosiaalisemman. Ja puhun siis tilanteesta jolloin painoin lähemmäs sata kiloa toisen lapsen saamisen jälkeen.
Hauskaa, että mitä enemmän kiloja sen parempi itsetunto on, No, ehkä iälläkin joku vaikutus.
joten siinä mielessä lihavuus ei ole rajoittanut elämään. Olen rohkea ja sosiaalinen edelleen... Mutta olen ihan viime aikoina huomannut, että joissain tilanteissa arastelen. Esim. esiintyessäni suurelle yleisölle saatan miettiä, että mitäköhän noi tuumii mun painosta. Joskus toivon, että en joutuisi yllättäen kiipeämään vaikka esiintymislavalle, sillä olen aika kömpelö ja mietin,e ttä ihmiset varmaan ajattelevat minun olevan kömpelö lihavuuteni takia.
Pieniä juttuja, mutta ei maata mullistavia! Elän hyvin sosiaalista elämää ja kilot eivät hallitse pääkoppaani.
On vatsan nälkää ja suun nälkää. Moni syö ahdistukseen tai tunteeseen, jota ei osaa käsitellä. Pitäisi oppia kuuntelemaan onko oikeasti nälkä vai mikä oikein on. Moni läski on terapian tarpeessa. Itsetunto mennyt. Hävettää tavata vanhoja koulukavereita. Ajatellaan että " nyt se ajattelee, että tosta hyvännökösestä mimmistä on tullut varsinainen lihapulla." Ei hyvin mee.
Alue: Aihe vapaa
Ennen kuin löysin mieheni, etsin todella epätoivoisesti miestä, joka ei välittäisi ulkonäöstäni, vaan siitä kuka olen oikeasti. Inhosin miehiä, jotka kuolasivat vartaloani. Mieheni on sellainen ihminen, joka ei välitä miltä näytän, vaan rakastaa minua ihmisenä. Säälittävä tämä maailma, että on niin paljon pinnallisia ihmisiä.