Rakastuuko naiset aina ulkonäköön? "Rakkautta ensisilmäyksellä"?

Olen tosiaankin ihastunut ensisilmäyksellä. Minulla on se hyvä puoli, että osaan spotata ulkonäön perusteella samanlaisia arvoja omaavia miehiä, koska heillä on tietty tyyli. Esim. söpö villapaita ja muu vastaava maanläheisyys ja boheemius, parta, viikset, pitkä tukka ponnarilla tai auki. Ihanaa.

Ei pidä paikkaansa... amorilla lienee huumorintajua ampuessaan nuolia. Terv. yksi nainen joka rakastui täysin päättömästi, peruuttamattomasi mieheen joka on kalju, lyhyt ja pullero. ja onneksi... mies on ihana ja rakas vuosienkin jälkeen

Olen joskus "seonnut" miehen ulkonäöstä ja luullut sitä rakkaudeksi ensisilmäyksellä, mutta eihän se sitä ollut. En nykyään edes usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Ihastuminen voi tapahtua yhden silmäyksen pohjalta mutta rakastuminen ei.

Aina.

Vastaan kaikkien naisten puolesta.

Ole hyvä.

Ei ole kyse ulkonäöstä vaan siitä miten uppoudutaan katseisiin ja tunnetaan syvää yhteyttä. Näin ainakin minulla ja miehelläni 20 vuotta sitten :)

Olen kiinnostunut ulkonäöstä ensisilmäyksellä, en koskaan rakastunut enkä usko että sellaista olisi edes olemassa, ihmiset jotka väittävät rakastuvansa ensisilmäyksellä eivät tiedä mistä puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Kaikki mieheni on olleet rumia. Mihin miehessä rakastutaan silloin kun se on ruma ja varaton, työtön eikä aikomustakaan mennä töihin vaan elää kattosi alla sinun elätettävänä. Ehkä he vain sitten omasi sen ainoan osan miehessä jolla on merkitystä, halusin dildon millä on verenkierto. Halusin olla läskin, persaukisen rumiluksen käärme kuiskaaja ja ihmisten ihmettelevän lemmikkiäni.

No olipa typerä viesti. Ihan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi kuin rakastua pelkkään hyvään ulkonäköön tai olla ruman ja pelkkiä negatiivisia ominaisuuksia omaavan miehen kanssa.

Naiset on aivan yhtä pinnallisia kuin miehetkin.

No huh huh mitä paskaa taas.

Ei. Joskus toki joo, mutta ei rakastuminen todellakaan tapahdu aina niin, varsinkaan vanhempana.

Outo aloitus. Oletko ap koskaan kokenut vetoa toiseen, ns. kemiaa? Ei sillä ole kauheasti tekemistä ulkonäön kanssa. Ei kukaan kumppaneistani ole ollut sellainen naistenlehti-tyylin ilmestys mutta jalat mennyt silti minulta alta. Ei se palaudu vain ulkonäköön, kyse on kokonaisuudesta. Tapa kantaa itseään, olemus, katse, vuorovaikutus.

Ei todellakaan. En usko rakastumiseen ensisilmäyksellä, kyse on pikemminkin kemiasta. Ehkä jotkut feromonit tai vastaavat natsaa yhteen, mutta kyse ei ole ulkonäöstä. Olen itse kokenut kolmen ihmisen kanssa suurta vetovoimaa ja kiinnostusta. Yksi eksäni, joka oli vähän liian nuoren näköinen ja minua selvästi lyhyempi. Ei siis ulkonäöllisesti mikään maskuliininen mies. Toinen oli myös eksäni, joka näytti minusta livenä jopa vähän oudolta (tutustuttiin netissä), eikä oikeastaan viehättävältä. Aika rujon näköinen ja "kirveellä veistetty" naama. Jotenkin kuitenkin hänen kanssaan natsasi niin upeasti, että oltiin vuosia yhdessä. Kolmas oli ystäväni ex, eli häneen ei ollut mitään koskemista. Kun ensimmäisen kerran tapasin hänet, minut valtasi outo rauhallinen ja lempeä tunne. Ihan tavallisen miehen näköinen, aika ujo ja vähän vakavan oloinen luonteeltaan.

Ei naisen rakastuminen eroa miehen rakastumisesta.

Ulkonäkö ja seksuaalisuus korreloi lähinnä primitiiviseen tarpeiden tekemiseen, ts. tarpeeseen tyydyttää seksuaaliset halut. Luonteenpiirteet, varallisuus, koulutus ja muut liittyvät kulttuuriin, jossa yritetään järjellä hakea hyväksikäytettävää ihmistä tai ihmistä, joka antaa parhaan turvan.

Ongelmat syntyvät siinä kohtaa kun primitiiviset tarpeet ovat tyydytetty ja pitäisi tarkastella tulevaisuutta järjellä. Tyypillisesti noin 2 vuoden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Outo aloitus. Oletko ap koskaan kokenut vetoa toiseen, ns. kemiaa? Ei sillä ole kauheasti tekemistä ulkonäön kanssa. Ei kukaan kumppaneistani ole ollut sellainen naistenlehti-tyylin ilmestys mutta jalat mennyt silti minulta alta. Ei se palaudu vain ulkonäköön, kyse on kokonaisuudesta. Tapa kantaa itseään, olemus, katse, vuorovaikutus.

Samaan aikaan toisessa ketjussa mies selittää kuinka naisen vaatteiden alta paljastunut ruma vartalo kadotti kiinnostuksen. Joillain miehillä on selvästi vähän erilainen käsitys kemiasta.

Olen kyllä. Kyse ei ole ollut silmistä, vaan nenästä. Toinen ihminen on vaan tuoksunut niin hyvältä, että kaikki muu on unohtunut.

Ja miltä se hyvä tuoksuu? Ei keinotekoiselta, vaan puhtaalta iholta. Oikeanlaiselta. Kypsällä iällä löytämäni aviomieheni oli lisäksi luonteeltaan täysi kymppi.

Naiset ovat todellisuudessa paljon pinnallisempia kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosiaankin ihastunut ensisilmäyksellä. Minulla on se hyvä puoli, että osaan spotata ulkonäön perusteella samanlaisia arvoja omaavia miehiä, koska heillä on tietty tyyli. Esim. söpö villapaita ja muu vastaava maanläheisyys ja boheemius, parta, viikset, pitkä tukka ponnarilla tai auki. Ihanaa.

Just tollaset miehet pitää kiertää ja kaukaa. Ne on niitä joiden perään naiset itkee kun mies lähtee seuraavan valloituksen mukaan. Tai ei tarvi edes valloittaa, naiset itse tarjoaa itseään.

Mulle ainakin viimeisin nainen kesällä sanoi ihastuneensa/rakastuneen minuun kun aloin juttelemaan heti nähtyämme mökkikylän edessä ulkona (Selvinpäin). Illalla olikin jo naku-uinti. Oli tottunut että miehet yrittää tutustua vasta kun riittävästi promilleja. Tapaillaan silloin tällöin.

(varattu mies)

Olen 66 v. vartalostani ja ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja tällä hetkellä sinkku. Täytyy tunnustaa etten koskaan ihastuisi mieheen, joka ei pidä huolta ulkonäöstään ja/tai on ylipainoinen. Sori vaan rasvapannujen rakastajat.

Voihan se olla ihan vin katse, hymy ja elekieli, joka hurmaa täysin.