Miten kertoa 3-4 vuotiaalle läheisen kuolemasta? Mummon, enon, serkun, kummin...?

Siis se " pois" sana on ehkä kamalin tuossa. Ja eihän se, jos joku ei tästä ole saanut traumoja, tarkoita, etteikö joku lapsi sais traumoja kun isoäiti " nukkuu pois" .

Vierailija:

ei muuten ole mitään höpöhöpöä tuo nukkumisjuttu. Jos keneltäkään asiantuntijalta kysyt niin jokaikinen vastaa että koskaan ei saa lapselle sanoa että kuollut nukkuu.

Ja lapselle riittää että hänen perusturvallisuutensa pysyy, eli ei saa vakuuttaa ettei itse kuole koskaan tai pitkään aikaan, vaan voi sanoa ettei ole aikomusta tai ei toivo kuolevansa vielä pitkään, mutta jos niin kävisi, nii SS ja MM pitäisivät sinusta silloin huolta. Lapselle on tärkeä tietää että " mitä sitten tapahtuu" ja selvittää se lapselle. Tietty lapsen ikä ja ymmärrys huomioiden.

Meidän lapsen kanssa on pienestä pitäin käsitelty kuolemaa. Ensin ihan koiran kautta. Onneksi.

Meillä oli koira, joka kuoli jo ennen kuin esikoinen syntyi. Kerroimme hänelle koirasta aina silloin tällöin. Heti kun lapsi kysyi missä koira on, sanoimme sen kuolleen. Ja kyllä sanoimme sen sielun menneen koirien taivaaseen. Itse uskon jollain tapaa taivaaseen ja muistan, kuinka se lapsena lohdutti minua. Annan omanikin uskoa siihen, että sielu menee taivaaseen. Kerron kyllä, että jotkut uskoo toisin. Myös ammoin kuolleista isovanhemmistani olemme keskustelleet aika paljonkin.

Kun sitten sukulaisvauva kuoli esikoisen ollessa n. 3½v, meillä oli pohja mihin tukeutua. Kuolema käsitteenä oli tuttu. Esikoinen ymmärsi jollakin tapaa jo sen lopullisuuden. Lapsi kyseli paljon asioita tyyliin: kuka syöttää vauvan taivaassa, kuoleeko meidän vauva, kuoleeko hän itse entä vanhemmat jnejne.

Minä vastasin asioihin, kuten itse uskon. Ja kun lapsi itse täydensi joitain kysymyksiään, ennen kuin ehdin edes miettiä vastausta. Kuten sen, mistä vauva saa ruokaa taivaassa, no enkelit syöttää. Lapsi ei sinänsä oikein käsittänyt mistä on kyse. Mitä kuolema tarkoittaa ja miksi vanhemmat itki sitä vauvaa, jota me ei tunnettu.

Tämän jälkeen seuraavana kesänä kuoli setä, jonka lapsemmekin tunsi ja tiesi. Vuotta vanhempana hän älysi ja ymmärsi paljon enemmän. Hirmusti häntä ihmetytti se, miksi hänen sydämeensä sattuu, kun hän ajattelee tätä setää. Taas tuli paljon kysymyksiä. Tällä kertaa siitä sielusta, voiko se jäädä jumiin, pääseekö se varmasti pois ennen polttohautausta. Ja toisaalta taas paljon kysymyksiä, miksi sydämeen sattuu kun ajattelee sitä setää, voiko hänelle sytyttää kynttilän pyhäinpäivänä jne.

Olen ollut äärimmäisen iloinen ja tyytyväinen, että näitä kuolema-asioita on meillä käsitelty. Etten joutunut kylmiltään vastaamaan lapsen ihmettelyyn, kun surin sitä vauvaa.

Itse en halunnut enkä tarvinnut kirjaa tämän käsittelyyn. Kuuntelin vain lapseni kysymyksiä, vastasin niin rehellisesti kuin pystyin. En kierrellyt enkä kaarrellut. Ellen osannut johonkin vastata, kerroin myös sen. Enkä jättänyt välistä mitään, esim. sitä, että se arkku laitetaan maahan tai että arkun mukana polttohautauksessa poltetaan myös ruumis. En myöskään kerro enempää kuin mitä lapsi kysyy, joskus kysyn vastakysymyksen, mitä hän luulee että asia on. Ja sen mukaan annan vastaukseni asiaan. Välillä myös mieheni kanssa päivitimme tietojamme, mitä kumpainenkin oli teemaan liittyen vastannut tai puhunut.

Kun ihminen kuolee, hän menee Jeesuksen luo. Siellä on hyvä olla, ei pahaa mieltä, kipua tms. Toisaalta lapsi luulee, että kuolleista voi herätä takaisin elämään tänne maan päälle, kun raamatussa Jeesus herätti kuolleita takaisin elämään.



Lapsi ei pelkää kuolemaa, koska olen niin paljon kehunut taivasta ja Jeesuksen luona olemista...Itse en tietty ole yhtä iloinen ja valmis kuoleman edessä kuin lapseni. Kunpa olisinkin.

Meillä selitettiin kesällä 3½vuotiaalle että kummisetä on mennyt taivaaseen.

Kyllä me puhuttiin ihan " normaalisti" papan kuolemasta, pappa ei kuitenkaan ollut kovin läheinen tytölle. Tyttö oli jo siinä iässä muutenkin hyvin kiinnostunut just esim. kuolemasta, joten siitä oltiin puhuttu jo aikaisemminkin.



Mä en kauheesti viitti alkaa " kaunistelemaan" ja etenkään valehtelemaan, tietenkin asiasta puhuminen pitää suhteuttaa lapsen ymmärryskykyyn (mikä sana).. - " Mutta pappa oli sairas ja kuoli, hautajaisissa toivotetaan papalle vielä hyvää loppu matkaa taivaaseen jne."

En tiedä sitten tuleeko myöhemmin kun lapsi kasvaa. Hautausmaalla on " vaan se paikka missä voi kummisetää käydä muistamassa" vaikka kummisetä onkin oikeesti taivaassa.

Että uskoisin olevan helpompaa selittää vanhemman ihmisen kuolemasta - koska se on " luonnollisempaa" , kuin esim. nuoren ihmisen kuolema sairauteen tai vaikka onnettomuudessa. Lapsen on helpompi käsittää että " vanhana kuollaan ja päästään taivaaseen" .



Vielä 5-vuotiaskin puhuu kuolemasta tyyliin, että " sitten kun on oikein vanha eikä jaksa enää edes kävellä.."

lapsemme ollessa n. 3,5. Puhuttiin ihan suoraan että täti ei jaksanut enää elää kun oli niin sairas. Että joihinkin sairauksiin joskus valitettavasti kuolee. Ja että täti meni taivaaseen, nyt on hyvä olla eikä enää satu.



Ihan hyvin lapsi otti asian. Kyseli aika konkreettisia, että mihin ruumis menee, mitä sille tapahtuu. Tuleeko maan alla kylmä? Kaivaako kaivinkone kuopan? Yritin vaan selittää ihan rehellisesti miten asiat on.

Lapseni ovat 5 ja 3 vuotiaat. 5v ymmärsi asian mielestäni aika hyvin, 3v ei asiasta tuntunut olevan kovin kiinnostunut, tosin hän ei ollut nähnyt isomummia kuin kuvista, tämä kun asui toisella puolella Suomea. Selitin kuitenkin ihan normaalisti lapsille, että isomummi on kuollut ja siksi äitiä ja ukkia vähän itkettää. Ja että isomummi ei enää ikinä puhu, naura, avaa silmiä, kävele, vaan vain " nukkuu" .



Lapsien leikeissä näkyi kuolema noin viikon ajan, leikeissäkin sitten yksi jos toinenkin kuoli ja muut sitä itkivät ja hautasivat sitten. Hautajaisiin lapset eivät lähde mukaan, mutta ovat saaneet kuitenkin osallistua esim. oman muistokortin tekemiseen.

ja samaten ei saisi kertoa yleistyksiä että vain vanhat ihmiset kuolevat. Jos yhtäkkiä joku lähipiirin nuori ihminen kuolee niin lapsen luottamus toisin vakuuttaneeseen aikuiseen saattaa kärsiä.

Vierailija:

ja samaten ei saisi kertoa yleistyksiä että vain vanhat ihmiset kuolevat. Jos yhtäkkiä joku lähipiirin nuori ihminen kuolee niin lapsen luottamus toisin vakuuttaneeseen aikuiseen saattaa kärsiä.

Ja kuolemasta kannattaa puhua aina kun, lapsi siitä on kiinnostunut. Koska se on luonnollinen asia, josta pitää ja saa puhua. Hautajaisiinkin vieminen on erittäin hyvästä, vaikka usein luullaan toisin.. Elkää tehkö kuolemasta myyttiä. :)

lapsi kyllä ymmärtää aika nuoresta, että samat sanat tarkoittavat eri asioita.

koska lapsi alkaa pelkäämään että kuka kuolee seuraavaksi, äiti vai isä vai veli tai sisko...

Että lapsi huolestuu oman perheenjäsenten mahdollisesta kuolemasta. Kun ei voi sanoa lapselleen, että älä huoli - ei äiti kuole " milloinkaan" ..



Kurjalta tuntuu, kun itse omassa mielessään miettii juuri sitä, että lapset ovat vaan lainaa... en voi olla näkemässä heidän elämänkaartaan, olla aina mukana näkemässä, kokemassa, tukemassa myötä- ja vastatuulessa.

Hän kysyi, kuoletteko tekin (isä ja äiti). Minä sanoin, että äiti ja isi on sinun kanssa vielä pitkään etkä sinä jää koskaan yksin. Lapseni totesi siihen, että sitten kun te kuolette niin mummi ja ukki ovat minun kanssa. Kyllä sydän muljahti rinnassa... niin herkisti mieltä, eikä ollut sydäntä sanoa että hekin silloin varmaan enkeleinä taivaassa liihottaa.

Sanoin että X sairastui vakavasti ja kuoli ja siksi ihmiset on surullisia. Lapsi otti asian tosi rauhallisesti (ei tajua vielä kuoleman vakavuutta), ei kysynyt mitään " vaikeita" jatkokysymyksiä. Tietää kuitenkin ettei täti tule enää takaisin.

Nukkumista en minäkään tähän sekoittaisi.

ei muuten ole mitään höpöhöpöä tuo nukkumisjuttu. Jos keneltäkään asiantuntijalta kysyt niin jokaikinen vastaa että koskaan ei saa lapselle sanoa että kuollut nukkuu.



Ja lapselle riittää että hänen perusturvallisuutensa pysyy, eli ei saa vakuuttaa ettei itse kuole koskaan tai pitkään aikaan, vaan voi sanoa ettei ole aikomusta tai ei toivo kuolevansa vielä pitkään, mutta jos niin kävisi, nii SS ja MM pitäisivät sinusta silloin huolta. Lapselle on tärkeä tietää että " mitä sitten tapahtuu" ja selvittää se lapselle. Tietty lapsen ikä ja ymmärrys huomioiden.

papan kuollessa. Selitin, että pappaa ei enää ole muualla kuin valokuvissa ja ajatuksissa. Papan kanssa ei voi enää puhua, mutta papasta voi puhua. Ruumisasian selittäminen oli hieman työlästä, kun en tiennyt, miten noin pieni lapsi pystyy käsittämään kuolleen ruumiin ja elävän ihmisen eri asioina: että vaikka ruumis on jäljellä, ihmistä ei enää ole olemassa.



Lapsi oli hyvin kiinnostunut asian fyysisistä puolista: mihin pappa kuoli (aivoverenvuotoon), miten sellainen tulee, kenelle tulee, miksi kenellekin. Olen sanonut, että vanhat ihmiset sairastuvat herkemmin kuin nuoret, ja että kaikki kuolevat joskus. Tuskastuttavaksi asia menee, kun lapsi välillä pyytää luettelemaan kaikki sairaudet, joihin voi kuolla!



On kysellyt milloin äiti tai isi tai poika itse kuolee. Olen aina vastannut, ettei sellaista voi tietää, olen yrittänyt vastata niin, että lapselle ei tulisi pelkoja, vaan turvallinen olo säilyisi.