Puolisolleni

Kirjoita tuo paperille ja anna puolisollesi?

Olet osoittanut välittämistä, hellyyttä. Pienin elein, teoin ja sanoin. Oletko myös osallistunut perhearkeen? Minun exäni olisi voinut kirjoittaa samanlaisen aloituksen. Hän vaan vaati ja vaati hellyyttä jne, mutta ei halunnut jakaa arkea, osallistua tasapuolisesti kotitöiden tekemiseen, lasten hoitamiseen. Omasta mielestään hän jopa teki kotitöitä minua enemmän, eli vähätteli minun tekemisiäni, mutta todellisuudessa hän ei pannut tikkua ristiin. Joskus vei roskapussin, siinä kaikki. Ja tottakai minä olin kamala nalkuttaja, kun pyysin vaikka pesukoneen tyhjentämään.

Tuo nyt puolisolle kirjallisesti, ja kysyt vielä että rakastaako puoliso Sinua?

Ja kysy itseltäsikin, että rakastatko itse itseäsi, kun vuosia olet antanut toisen ottaa sinut itsestäänselvänä.

Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei jää suhteeseen jossa tunteet eivät saa vastakaikua sanoina ja tekoina. 

Jos selviää että toinen on masentunut, uupunut jne siihen on saatavissa apua, siksi ei kannata hukata elämäänsä, mutta liitto on tiimityötä ja olette lupautuneet tarttumaan ongelmiin yhdessä ja löytämään ratkaisuja. 

Jos aika on vienyt eri suuntiin, niin ei ole tappio kiittää kuluneista vuosista ja suunnata eteenpäin itsenäisesti, kauniit muistot jäävät ja ehkä ystävyyskin. 

Joskus on hyvä ottaa lisäaikaa ja kuulostella omassa rauhassa muutama kuukausi, ja sitten palata keskusteluihin jos ja kun jatkatte ja millä ehdoilla?

Olennaista on että lopetat anelemisen ja teet jotakin nyt toisella tavalla, ja vetoat toisen vastuuntuntoon suhteen ylläpidon osalta.