Sukututkimuksien älyttömyys
Paljon yhteiskunnassa tutkitaan erilaisia sukuja ja niiden kehityksiä. Mennään jopa satojen vuosien päähän tutkimaan jotain sukulinjaa ottamatta huomioon, että näitä linjoja on tässä vaiheessa satoja mitä tutkia mitä tulee yhteen henkilöön. Silti puhutaan, että jokin henkilö on aatelinen, koska suku oli aatelinen 1400-luvulla. 1400-luvulta, jos tullaan tähän päivään niin miksi tämä ihminen kuuluu sitten aatelissukuun, jos on yhteensä satoja isoiso.... vanhempia. Suurimmassa osassa tapauksissa jokin näistä isoiso.... vanhemmista on myös ollut osa köyhälistöä. Miksi sitten ei kuuluta köyhälistöön vaan aatelistoon? Tämöinen linja, että sukuja tutkitaan isänisänisän..... linjan mukaan on hyvin epätieteellinen sillä lapset saavat samalla tavalla äideiltään geenejä.
Kommentit (9)
Tiedän, että aatelisgeenejä on perimässäni vain vähän, mutta silti jotenkin sykähdyttäää tietää olevansa eräiden merkittävien historian henkilöiden jälkeläinen.
Aatelinen liittyy rahaan, siniverisyyteen tai johtajuuteen - eri asia onko siellä inhimillisyyttä. Sukututkimuksessa selviää joskus ammatit ja asuinalueet? Dna?
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää mitään sukututkimuksesta tai miksi sitä tehdään.
Perustele
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että aatelisgeenejä on perimässäni vain vähän, mutta silti jotenkin sykähdyttäää tietää olevansa eräiden merkittävien historian henkilöiden jälkeläinen.
Noh jokainen voi valita sadoista sukunimistä sen mieluisimman ja sanoa, että on hänen jälkeläinen. Eiköhän Suomi ole niin pieni maa, että jokainen löytää sieltä jonkin porvaristoon, aatelistoon tai papistoon kuuluvan esi-isän.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että aatelisgeenejä on perimässäni vain vähän, mutta silti jotenkin sykähdyttäää tietää olevansa eräiden merkittävien historian henkilöiden jälkeläinen.
Minua taas sykähdyttää tietää, että 1700-luvulla elänyttä esiäitiäni on istutettu jalkapuussa useampaan kertaan. Taisi olla kovinkin pahansisuinen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että aatelisgeenejä on perimässäni vain vähän, mutta silti jotenkin sykähdyttäää tietää olevansa eräiden merkittävien historian henkilöiden jälkeläinen.
Minua taas sykähdyttää tietää, että 1700-luvulla elänyttä esiäitiäni on istutettu jalkapuussa useampaan kertaan. Taisi olla kovinkin pahansisuinen aika.
Tämä on jo jotain.
Itselläni on kummankin vanhempani puolelta hyvinkin paljon aatelissukuja, mutta tuollaista luonnetta ei vielä ole tullut vastaan. Tuollaisessa persoonassa on jotain hyvin kiehtovaa.
Et taida tietää mitään sukututkimuksesta tai miksi sitä tehdään.