Mikä tunnelukko on sellainen, että haluaa yhteisiä lomia, tekemisiä sukulaisten ja ystävien kanssa
Ja kukaan ei halua koskaan sopia mitään eikä tehdä mitään yhdessä
Mietin onko tämä jatkuva yksinäisyyden kokemus joku tunnelukko? Mikä?
Miksi nykyään kukaan ei halua sopia yhtään mitään, vaan kaikki kyyhöttävät mieluummin yksin?
Kommentit (9)
En tiedä, onko se mikään tunnelukko, minusta hyvin normaalia haluta tehdä kaikkea yhdessä läheistensä kanssa. Toki joskus on hyvä osata olla yksinkin.
Minulla vähän sama tilanne, kaipaisin enemmän sosiaalisia suhteita ja esim että joku oikein haluaisi ja vaikka oikein pyytäisi mua kanssaan vaikka matkalle.
Miksi sen on oltava joku ihmeen tunnelukko? En minäkään jaksaisi enää viettää aikaa kaverieni kanssa, jos löytäisin puolison.
Yksin on kivaa. Ei tarvi huomioida muita. Ahdistaisi, jos jonkun kanssa pitäisi koko ajan osallistua. Naapurikin aikansa yritti lenkille mun kanssa. Haluan mennä yksin ja kuunnella omia ajatuksiani.
Minusta tuntuu, että monet ei vaan halua sitoutua ennalta sovittuihin kohtaamisiin/tekemisiin, ellei kyseessä ole jotkut häät, hautajaiset tai vastaavat, joista ei kehtaa olla pois ihan mitättömästä syystä. Kun voi tulla vaikka kivempaa tekemistä lyhyellä varoajalla tai ei tiedä mikä fiilis sillä hetkellä on.
Minun ongelmani on, että en kanssa saa sovittua parin kaverini kanssa oikein mitään, kun he ovat enemmän hetkessä eläjiä ("katsotaan sitä sitten mikä fiilis ajankohtana x") ja minä taas en ole järin spontaani toimija.
En pitkään jaksa kenenkään muun kuin puolisoni seuraa. Omien ja miehen sisarten kanssa ja miehen aikuisten lasten ( omia lapsia ei ole)
lyhyet vierailut silloin tällöin ovat ok ja naapurin kanssa voi muutaman sanan vaihtaa kun ulkosalla näkee, mutta siinä se sitten on.
Olisi tosi rasittavaa olla yhteisellä matkalla jonkun muu pariskunnan kanssa jos koko ajan pitää aikatauluttaa ja sopia tekemisistä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En pitkään jaksa kenenkään muun kuin puolisoni seuraa. Omien ja miehen sisarten kanssa ja miehen aikuisten lasten ( omia lapsia ei ole)
lyhyet vierailut silloin tällöin ovat ok ja naapurin kanssa voi muutaman sanan vaihtaa kun ulkosalla näkee, mutta siinä se sitten on.Olisi tosi rasittavaa olla yhteisellä matkalla jonkun muu pariskunnan kanssa jos koko ajan pitää aikatauluttaa ja sopia tekemisistä yhdessä.
Näin on mullakin. Mutta mullapa on myös lapsi, ei tarvinnut pitkään testata kunnes päädyimme siihen, että emme koskaan käy enää missään.
Näkyväksi tulemisen tunne.