Haikeus joulun jälkeen

Tänä vuonna en tehnyt jouluruokia eikä ole kaihoakaan. Aiemmin kyllä ollut jopa loppiaiseen. 

Minusta kaikki joulujutut ja varsinkin punainen väri näyttää ihan hölmöltä, kun ulkona on ihana auringonpaiste. Mutta kestän vielä loppiaiseen, illalla on kumminkin pimeää.

Ihanaa kun saa odottaa kevättä.

Minulle iskee aina paha masennusolo joulun jälkeen, tyhjyys. Kaamosoireetkin pahenee. Haikeaakin oli jouluna kun ainoa lapsi ulkomailla ja vanhemmat kuolleet 4 ja 5 v sitten.  Keräsin joulukoristeet pois lauantaina ja kuusen eilen maanantaina. Yksi amaryllis pöydällä ja toki kynttilät ja kausivalot yhä. Se on tämä joulun kuvasto, että moni viettää ihanaa perhe- ja sukulaisjoulua idyllisessä puutalossa onnellisena. Kaikilla ei ole niin. Siitäkö masennus tulee, osattomuudesta.

Minä en pidä kiirettä joulukoristeiden poistamisessa. Pikkuhiljaa poistelen. Aloitan jouluisimmista ja siitä poistan kun siltä tuntuu. Vielä on kaikki paikoillaan. Aika hillitty joulukoristelu mulla.

Minä taas odotan, että tämä helkutin juhlakausi olisi ohi, pääsisi siivoamaan kodista kaiken joulutilpehöörin ja palaamaan arkirytmiin ja -rutiineihin. Ärsyttää, kun pitää olla koko ajan menossa jonnekin tai ottamassa vieraita vastaan, syömiset on ihan hirveää sokeri-jauho-rasvahöttöä ja rahaa palaa kaikenlaisiin järjettömyyksiin tolkuttomia summia.