Lue keskustelun säännöt.
Tunnustus
25.12.2022 |
Menin naimisiin ja perustin perheen miehen kanssa, josta en ikinä edes pitänyt. Tosi typerää, tiedän. En tiedä tulenko ikinä pitämään hänestä. Hän on yleensä parhaimmillaan ok ja usein paljon vähemmän. Mikähän mussa on vikana kun hankkiuduin näin liemeen? Tavattiin tosi nuorina jos silloin olisi ollut päässä vikaa enemmän kuin nyt? En ihan muista mikä ajatusprosessi tähän johti vai osasinko ajatella yhtään mitään. Lapset on kyllä tosi ihania ja mieskin välillä menettelee. Suurimmaksi osaksi vain siedän sitä. Omaa syytähän se on.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vain halusit jonkun tai silloin nuorena haaveilit perheestä ja kuka vain kelpasi. Vuosien myötä rima on noussut ja koet että teit silloin aikoinaan virheen.
Meitä on siis kaksi. En minäkään miestä inhoa varsinaisesti, mutta mentiin yhteen koska seksipuuhat onnistui niin hyvin... En mennyt järjellä, enkä tunteella vaan himolla.
Asiat on päällisinpuolin kaikki hyvin, mutta tuntuu niinkuin en olisi kotona. Ei ole kotoisa olo.
Vierailija kirjoitti:
Miesparka. Sympatiat hänelle.
Miehet monesti ei edes välitä tälläsistä asioista. Riittää että nainen on esittelykelpoinen eli hyvän näköinen että saa kaverit kateellisiksi.
Sanasta naista, sarvesta härkää.