Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan hyvin ihmiset yleensä tiedostaa toisten mikroilmeitä?
24.12.2022 |
Itse en ennen edes tiennytkään mistään mikroilmeistä ja en muiden kasvoilta niitä pystynyt lukemaan. En siis oikeastaan tajunnut ollenkaan mitään sanatonta viestintää. Nyt kun on ikää tullut lisää, niin olenkin alkanut huomaamaan näitä mikroilmeitä ja lukemaan mitä ajatuksia toisen päässä liikkuu. Jotenkin ahdistaa, että kuinka tarkkaan ihmiset huomaa mikroilmeitä ja muuta sanatonta viestintää. Tuntuu, että moni osaa lukea minua kuin avointa kirjaa.. Ja miksi joistain ihmisistä ei erota tällaisia mikroilmeitä? Eikö heillä ole tunteita vai ovatko kivikasvoja?
Kuinka hyvin te huomaatte muiden mikroilmeitä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Moni luulee lukevansa mikroilmeitä, mutta menee täysillä metsään tulkintoineen. Mutta he kuvittelevat olevansa tosiosaajia tässä taidossa hämmentyen täysin, kun eivät erota tahallisia reaktioita mikroilmeistä.
Tulkinta menee harhaan siinä kohtaa, kun ei tiedä mihin henkilö reagoi ilmeellään. Ja kyllä tahallisen silmien vihamielisesti siristämisen erottaa tahattomasta. Samoin silmien laajoiksi avaamisen sekunnin murto-osaksi, aidosta pelkoreaktiosta. Myös aidot naururypyt silmäkulmissa eroavat väkisin silmien siristämisestä hymyn yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika harppaus olettaa, että mikään ilme (olkoonkin sitten mikroilme) kertoisi oikeastaan mitään yhtään mistään.
Toiset eivät lainkaan, eivät edes selvimpiä merkkejä, eikä pelkästään kasvon ilmeet vaan kehonkieli ylipäätään. Toiset taas erittäinkin hyvin, ja harjaantuminen auttaa. Siksi, yhtenä syynä, toiset ovat hyviä pokerissa, toiset ovat "fisuja". Ihmisten kehonkielen lukeminen, ja toisaalta feikkisignaalien antaminen.
Vierailija kirjoitti:
On aika harppaus olettaa, että mikään ilme (olkoonkin sitten mikroilme) kertoisi oikeastaan mitään yhtään mistään.
Mihin non-verbaalinen kommunikaatio mielestäsi sitten perustuu ellei mikroilmeillä ole merkitystä? tai ilmeillä ja eleillä noin ylipäänsä?
Hyvin. Ihmiset on rakennettu huomaamaan ne. Eikä niitä oikeastaan ole tarkoitus edes "tajuten huomata".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika harppaus olettaa, että mikään ilme (olkoonkin sitten mikroilme) kertoisi oikeastaan mitään yhtään mistään.
Kyllä ihminen on ihan avoin kirja. Tosin jotkut näkevät ja tulkitsevat nämä mikroilmeet helpommin kuin toiset. Hieman kuin jotkut kuulevat laajemmalla asteikolla.
Tässä taas juttu jota jotkut eivät vaan tajua eivätkä halua tajuta ja raivostuvat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä osaan lukea ja oikeastaan siitä on haittaa, sillä usein kiinnitän pieniin ilmeisiin ja eleisiin huomiota enemmän kuin siihen mitä toinen sanoo.
Vanha asia uudella nimellä. Itse ainakin huomaan hyvin herkästi ihmisten suhtautumiset mielipiteisiini ja puheisiini. Toiset paremmin, toiset heikommin. Huomiokykyiset ihmiset tietenkin joutuvat ottamaan enemmän takkiinsa, kun näkevät toisten negatiivisetkin suhtautumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika harppaus olettaa, että mikään ilme (olkoonkin sitten mikroilme) kertoisi oikeastaan mitään yhtään mistään.
Nimenomaan. Itse esimerkiksi reagoin negatiivisesti kaikkiin yllättäviin tilanteisiin, mutta sulateltuani asiaa olen iloinen. Eli joku mikroilme ei minun kohdallani välttämättä kerro yhtään mistään muusta, kuin että en pidä yllätyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on huonompia peittämään niitä, kuten esim. itse jolla menee heti naama mutrulle jostain huonosta jutusta.
Taisi olla Joonas Konstigin Vuosi herrasmiehenä -kirja, jossa sanottiin jotenkin, että sivistynyt ja hyväkäytöksinen ihminen ei anna ilmeidensä paljastaa todellista mielentilaansa. Kirjan luettuani olen tuntenut itseni hyvin juntiksi, sillä olen huomannut ilmehtiväni koko ajan.
Lähinnä siis viittasin siihen, että mikroilmeiden havaitsemista ei opetella, mutta ne huomataan. Kuinka tietoinen taas omasta reaktiostaan mikroilmeisiin on? Osa kommunikaatiota on peilaaminen. Meihin on rakennettu sisään mekanismi, joka saa tuntemaan olomme viihtyisäksi ja myös pitämään henkilöstä, joka peilaa eleitämme. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta. Hymyily sinällään ei ole mikroilme. Osittain eleisiin ja ilmeisiin reagoiminen on vaistomaista vai käydäänkö mielessä jatkuvaa monologia vuorovaikutustilanteissa: "Nyt hän hymyili- minäkin hymyilen"? Kehossaanhan tuntee toisen eleiden ja ilmeiden vaikutuksen. Samalla tunteet muodostuvat näihin reaktioihin.