Viimeinen perhejoulu

Me olimme viime joulun sairaalassa, aamulla klo 9 mentiin ja joskus yövuoron alkaessa lähdettiin kotiin. Hautajaiset olivat tammikuussa.

Niin, sitä mitä on oppii arvostamaan vasta sitten kun sen menettää.

Onhan se perhejoulu edelleen vaikka vietät sen ilman puolisoa vain lasten kanssa.

Minä, mieheni ja lasteni isä ja tämän uusi puoliso vietetään tämäkin joulu samassa paikassa. Olen ylpeä koko meidän sakista miten olemme pystyneet olemaan aikuisia kaikesta menneestä huolimatta. Pitäkää huoli meidän lapsista. Kasvatetaan heistä se vastuullinen sukupolvi, joka ymmärtää ettei tärkeintä ole minä itse vaan se yhteisö jossa elää.

Itse olen lapsena usein kokenut moista ja surullinen oma äitinikin oli meidän lasten puolesta. Sinusta tuntuu nyt tällä hetkellä varmasti pahalta ja lapset voivat muistaa tämän läpi elämänsä. Itse olen 24-vuotias ja muistan hyvin että miltä se tuntui, kun isä tuli jouluna bilettämästä. Ajatus oli, että mitä myrkkyä isälle on annettu ja kuka sille on sitä antanut... Vieläkin muistan elävästi, kun isäni kusi alleen sohvalle ja me lapset laitettiin tonttulakki sen päähän, että se piristyisi. Itse olen ainakin oppinut noista muistoista sen, etten juoppoa miestä ota. Hyvää joulua kuitenkin teidän perheelle!

Meillä on nyt ensimmäinen joulu eron jälkeen. Just join kahvia ja söin joulutortun aamupalaksi, yksin. Lapset tulee illalla, kun ovat syöneet ja jakaneet lahjat isänsä kanssa.

Joulu lasten kanssa keskenään on varmasti mukavampaa, entä joulut missä mieskin mukana.

Yksinäinen joulu, siitä en tiedä.