Eron myötä menettää muitakin kun ex puolison

Niinpä. Mulla on erosta jo 7 vuotta aikaa (22 vuoden teini-iässä alkanut suhde) ja aina vieläkin välillä tuntuu oudolta. Juuri tällä hetkellä lapset isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa ajamassa ex anoppilaan joulun viettoon. Siellä samat perinteet kuin aina (lapsilta olen kuullut). Avioero on kuin pieni kuolema, siinä eroaa sen miehen lisäksi niin monesta muustakin asiasta.

Totta. Monesti tässä eroprosessin aikana miettinyt, että kuolema olisi ollut helpompi.

Olisi voinut vierailla ja säilyttää välit moniin ihmisiin.

Nyt ei voi, kun tulee uusi joka korvaa minut. Ja joka ei varmasti tykkäisi siitä, että minä olisin hänen nykyisiin appivanhempiin yhteydessä.

Eroaminen on ihan kamalaa. Menettää niin paljon. Miehestä ei väliä, sillä kaikella muulla on.

Kuolemakin olisi helpompi kuin avioero? Tiedättekö te mistä puhutte? Eron jälkeen menettää eksän suvun, ja kun eksä kuolee, katkeavat lopullisetkin siteet lasten toisen vanhemman sukuun. Meille kävi niin. Ensin minulta kuoli toinen lapsi, ja vain pari entistä sukulaista tuli hautajaisiin ja piti myöhemmin yhteyttä. Sitten kuoli lasten isä. Nyt olemme elävän lapseni kanssa kahdestaan. Yksikään hänen isänsä puolen sukulaisista ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa.

Vierailija wrote:

Kuolemakin olisi helpompi kuin avioero? Tiedättekö te mistä puhutte? Eron jälkeen menettää eksän suvun, ja kun eksä kuolee, katkeavat lopullisetkin siteet lasten toisen vanhemman sukuun. Meille kävi niin. Ensin minulta kuoli toinen lapsi, ja vain pari entistä sukulaista tuli hautajaisiin ja piti myöhemmin yhteyttä. Sitten kuoli lasten isä. Nyt olemme elävän lapseni kanssa kahdestaan. Yksikään hänen isänsä puolen sukulaisista ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa.

Vaikka oltaisiin naimisissa tai ainakin ex-puoliso vielä elossa, sukulaiset eivät ehkä pidä yhteyttä, eivät edes vastavuoroisesti, vaikka itse yhteyttä yrittäisikin edes joskus ja edes lasten takia. Heille tuntuu riittävän sukulaisten tapaaminen harvakseltaan, ehkä häissä, syntymäpäivillä tai hautajaisissa.

Jotkut alkavat pitää säännöllistä yhteyttä sisaruksiinsa vasta eläkeiässä!

Tuntuu kyllä hassulta miksi ei voisi pitää yhteyttä entiseen miniäänsä/anoppiinsa tai vävyynsä/appeensa, varsinkin jos eronneilla oli yhteisiä lapsia. Kai aikuinen ihminen saa itse valita kenen kanssa pitää yhteyttä? Toki jos itse selkeästi aiheutti eron sivusuhteella, väkivallalla tms. ei taitaisi edes kehdata yrittää yhteydenpitoa.

Tiedän tunteen, se että exä jäi ei harmittanut läheskään niin paljoa kuin ne muut ihmiset mitä erossa menetti.

Aikoinaan kun erosin, olin silti hyvissä välleissä  välejä ex-anoppiini kanssa  hänen kuolemaansa asti. Anoppi sanoi hienosti, en minä ole eronnut kenestäkään, vaikka poikani onkin. Arvostin sitä.

Jep, tuo oli jotenkin surullista. Menetti ison suvun ja osan kaveripiiristä. Toki yksittäiset ihmiset vielä tapasivat, mutta sitä vain oli ulkopuolinen. 

Minun anoppini on aina anoppi, vaikka onkin periaatteessa ex-anoppi. Hän oli kuitenkin hyvin läheinen upea ihminen yli 20 vuoden ajan ja on aikuisille lapsillemme ihana mummi vieläkin. Soittelemme vieläkin välillä ja ei meidän ystävyyttä se asia muuta, että en ole enää hänen poikansa kanssa naimisissa. 

Ex-miehelläni on uusi ihan asiallinen mukava naisystävä, mutta vaikka anoppi hänestä periaatteessa pitääkin, niin tästä naisesta ei tule koskaan hänelle niin läheistä kuin minusta. Meidät yhdistää kuitenkin yståbyyden lisäksi myös lapset ja yhteinen historia 25 vuoden takaa. 

En menettänyt myöskään muita miehen kautta tulleita sukulaisia ja ex-mieheni ei menettänyt esimerkiksi minun isääni, appiukkoaan. He olivat kuulema viimeksi viikonloppuna jutelleet puhelimessa. 

Kyllä mulla on edelleen hyvät välit mun ex-anoppiin, vasta kävi mun luona kylässä joku aika sitten. Soitellaan aina välillä ja laitetaan viestejä. 

 

Samoin ex-miehellä on hyvät välit mun isään, ovat säännöllisesti myös yhteyksissä.

Eksän kans aikanaan sanottiin julkisesti kaikille että kenenkään ei tarvitse valita puoliaan vaan kaikki voivat olla toistensa kanssa tekemisissä ihan kuten ennenkin. Ollaan mm. vietetty eksän kans vappua molemmat yhteisten kavereiden luona. Mut me erottiinkin sovussa ja ystävällisissä väleissä, vaikka toki se ero surullinen tapahtuma olikin.

Minä olen heidän kanssaan edelleen tekemisissä ja kyläillään.

Minäkin käyn moikkaamassa ex-anoppiani aika ajoin, mutta kyllä koen menettöneeni. Kuulen häistä ja ristiäisistä ja synttäreistä. Sijallani on toinen nainen. Olisi kiva nähdä heidän lapset, joiden äidit tunsin syntymästä asti. 

 

Lisäksi kaipaan ydinperhettä. Kaikista ongelmista huolimatta elämä olisi helpompaa.

 

Ex-miestä en kaipaa. 

Mitä tuollaisia typeriä miettiä, että joku siellä kesäjuhlissa nyt korvaamassa sinut, yhyy? Mene eteenpäin elämässä. Tulee uusia asioita. Ja sitten nekin jäävät taa. Elämässä ei ole mitään varmaa paitsi muutos.

Vierailija wrote:

Kuolemakin olisi helpompi kuin avioero? Tiedättekö te mistä puhutte? Eron jälkeen menettää eksän suvun, ja kun eksä kuolee, katkeavat lopullisetkin siteet lasten toisen vanhemman sukuun. Meille kävi niin. Ensin minulta kuoli toinen lapsi, ja vain pari entistä sukulaista tuli hautajaisiin ja piti myöhemmin yhteyttä. Sitten kuoli lasten isä. Nyt olemme elävän lapseni kanssa kahdestaan. Yksikään hänen isänsä puolen sukulaisista ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa.

Voi ne menettää vaikkei kukaan kuolisikaan.

Itse menetin isän suvun, kukaan ei ole ollut kanssani tekemisissä 90-luvun jälkeen.

Vierailija wrote:

Mitä tuollaisia typeriä miettiä, että joku siellä kesäjuhlissa nyt korvaamassa sinut, yhyy? Mene eteenpäin elämässä. Tulee uusia asioita. Ja sitten nekin jäävät taa. Elämässä ei ole mitään varmaa paitsi muutos.

höh. Me muut arvostamme pitkiä ihmissuhteita. Myös pitkiä ystävyyssuhteita. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mitä tuollaisia typeriä miettiä, että joku siellä kesäjuhlissa nyt korvaamassa sinut, yhyy? Mene eteenpäin elämässä. Tulee uusia asioita. Ja sitten nekin jäävät taa. Elämässä ei ole mitään varmaa paitsi muutos.

höh. Me muut arvostamme pitkiä ihmissuhteita. Myös pitkiä ystävyyssuhteita. 

 

Saahan sitä arvostaa, muttei pidä takertua ja jäädä roikkumaan. Tässä nyt on kuitenkin loppujen lopuksi aika pienestä asiasta kyse, kesäjuhlien menetys. (Ja lisäksi ajatus siitä, että joku toinen saa nyt itsen sijasta paikan siellä.) Kukaan ei ole esim. kuollut. Voihan niihin appivanhempiin pitää yhteyttä omia aikojaan, jos siitä on kyse.