Mitä tapahtui koulukiusatulle ja hyväksikäytetylle? Tälläinen aikuinen hän on.

Tänään 40-vee mittarissa. Tässä hetkessä on ihan hyvä olla. On hyvä mies ja aitoja ystäviä. Kaunis koti ja mukava osa-aikainen työ ja taideharrastus. Nykyinen koti on päihteetön ja mieheni kanssa vietämme tervettä elämää. Huolehdin ulkonäöstäni ja pukeudun hyvin. Päälle päin ei kukaan uskoisi että koin 15-vuotta sadistista väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista. En tietenkään selvinnyt sellaisesta ilman oireilua. Sairaslomia on tullut lusittua vaikean post-traumaattisen stressin ja paniikkihäiriön takia. Kuntoutus julkisella oli yhtä tyhjän kanssa ja omasta pussista maksan tehokkaamman hoidon. Olen selvinnyt melko hyvin, vaikka jotain sisältäni on edelleen rikki. Se mitä olen nähnyt ihmisyydestä ei ole kovin kaunista. Se että sairas lapsi hakataan lähes kuoliaaksi eikä kukaan puutu, ei kukaan välitä. Siitä tulee vain vitsi jolle porukka nauraa. En koskaan halunnut lapsia. Täällä on jo tarpeeksi ihmisiä. Tiedän, että on monia jotka eivät selviä traumaattisista kokemuksista ja ajautuvat alamäkeen ja päihteisiin. En koskaan tuominnut kun näin syrjäytyneen tai addiktoituneen ihmisen. Moni minun asemassani olisi ajautunut siihen. Vieläkin jotain on sisällä rikki mutta jatkan taistelua onnellisen elämän puolesta.