Mä pelkään koko ajan sairastuvani vakavaan sai

mun vastaavani taas meni ohi noin 30 tienoilla.



Yhtäkkiä vaan keksin, miten kieltäydyn ajattelemasta noita ajatuksia.

syytä. Ja syöpää pelkäsin, ja kaikenmaailman tutkimukset teetin. Nyt olen 36v, eikä enää tuota pelkoa ole. Mulla taas loppui sitten kun lapset syntyi...

mulla on sama vaiva ollut jo pienestä tytöstä lähtien :/. tosi kypsää. nyt olen juuri tuossa 30 v-vaiheessa ja hitusen olen ehkä päässyt ajatuksista eroon mutta kyllä ne säännöllisin väliajoin toistuvat. varsinkin lasten synnyttyä olen välillä hulluna pelännyt sitä sun tätä ja oireethan AINA täsmää kaikista vakavimpiin juttuihin :(. se kyllä laskee elämänlaatua tosi paljon mutta en ole uskaltautunut psykologillekaan ihmettelemään...

Välillä pelko ottaa yliotteen ja ahdistun totaalisesti.

Tällä hetkellä on menossa ehkä pahin vaihe. Johtuen osittain ehkä siitä, että olen todella yksinäinen, ei ole ketään kenen kanssa juttelisi, kävisi lenkillä tms. Töissä on kiire ja paineita. Koko ajan olen väsynyt ja muutenkin kireä.

Väkisinkin tulee kaikenlaisia vakavia sairauksia mieleen..... Ahdistavaa.

olen minäkin monesti päättänyt, että nyt loppuu murehtiminen, mutta ei se olekaan niin helppoa.

onko tähän muuta oikeaa apua, kun psykologi?????



ihmettelee 3

Suvussa ja tuttavapiirissä on kolme syöpätapausta, kaikki näin kivasti samaan syssyyn. Yksi ihminen kuoli jo, ja kaksi muuta tulevat kuolemaan., toivoa ei ole annettu. Tuntuu, että joka puolella on pelkkää sairautta ja kuolemaa. Tulee sellainen olo, että kyllä se minuunkin vielä iskee, kuolen ja lapseni jäävät ilman äitiä. :(

Kaikkeen soputuu. Itselläni diagnosoitiin MS muutama vuosi sitten. Ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Sitä ennen kyllä pelkäsin jos jonkinlaisia asioita. Nyt otan päivän kerrallaan ja nautin jokaisesta. Älkää antako pelon hallita elämäänne, muutenhan ette ehdi nauttia siitä, että olette terveitä NYT.

Ei nämä oikeasti ole niin kauheita asioita, että kannattaa elämä pilata niitä vatkaamalla jo siinä vaiheessa kun itsellä on terveys ok:) Voin rehellisesti, kaikesta kokemastani helvetistä huolimatta sanoa, ettei miniusta olisi ikinä tullut näin tasapainoista ilman näitä koettelemuksia. Olen nykyään onnellinen, koska tiedän nykyään mitä onni on.



Sairaushysterian taustalla voi olla jokin lähipiirissä sattunut sairastuminen tai kuolema, mutta vieläkin useammin ongelmat omassa elämässä. Onko sinulla ystäviä, harrastuksia? Liikaa aikaa itsekseen? Miksi pelkäät elämän kaventumista, loppumista? Mitä et ole saavuttanut tai ehtinyt tekemään elämässäsi kun pelkäät noin? Mitä kamalaa tapahtuisi jos sairastuisit?

ei ole enää mitään kivaa, koska pelkoni halitsevat jo elämää liikaa. En ole muuten ns. psyk. tapaus, mutta tää sairauspelko on hirveetä.

Voikun saisikin aikaiseksi mennä jollekki juttelemaan näistä... :(



ap

Ja kaikenlaisia oireitahan löytyy/ pystyy itselleen kehittelemään!!!! kun pelottaa... Nytkin särkee toisen käden kahta niveltä niin pelkäää reumaa... Yölläkin herään miettimään onko jalat epänormaalin jäykät. Sairaus vaihtuu aina välillä... :( Mikä avuksi?

Jatkuvassa pelossa eläminen on kauheaa.

4

Kaipa jonkinlaista 30 kriisiä? kun tajuaa et loppujen lopuksi elämä on tälläistä ja loppuu joskus ja loppujen lopuksi olen ihan yksin... :( Olen yrittänyt miettiä et mitä sit jos sen kamalan diagnoosin saan (syöpä jne) ja järjellä ajatellen, siitä selviän kyllä, elämä jatkuu silti! Ainakin jonkun aikaa ;) Silti tää on ihan jatkuvaa. Jos lääkäri toteaa ettei jotain sairautta ole, seuraava nostaa päätään...

Onko jollain ollut samanlaisia pelkoja, joista olette sitten päässeet eroon? Miten?