Työkkäriahdistus

Haluan töitä! Mutta työkkärirumban alusta aloittaminen on aiheuttanut minussa niin suuren ahdistuksen ja stressin, että olen jo hajoamisen partaalla, myös kuolema on alkanut vierailla ajatuksissani entistä useammin. Pelkään kuollakseni tuota laitosta, jonka palvelu perustuu uhkailuun, peloitteluun ja rangaistuksiin. Pelkään muun muassa, että työhaastattelun jälkeen minua ei valita työhön ja syy laitetaan niskoilleni = karenssi. Pelkään, että minut pakotetaan töihin, joita selkäni ei kestä. Pelkään, että hajoan ja joudun kuntouttavaan pajatoimintaan. Pelkään, että uusi virkailijani kaivaa esiin puolivuotta vanhan asian, josta minua ei silloin rangaistu ja joka oli silloiselle virkailijalleni Ok.

Pelkään karensseja saatanasti. Mietin tätä päivin ja öin ja stressi tuntuu jo fyysisenä kipuna kropassa. Haluaisin hakea töitä täusin omatoimisesti ilman valvontaa ja raportointia. Edellisen työpaikkani löysin luonnollisesti itse,ilman lisäpalveluiden apua. Pelko on lamaannuttanut minut täysin. Ilman tuota valvonta- ja rangaistuslaitosta voisin hyvin ja voisin laittaa energiani työnhakuun stressistä vastaan taistelun sijaan.

Tämä systeemi hajottaa. Tuskin olen ainoa.