Sinä joka olet omasta tahdostasi jättäytynyt työelämän ulkopuolelle, minkälaista elämäsi on?

Elämäni on käsittämättömän upeaa. Jaksan tehdä vaikka mitä, harrastaa, tavata ihmisiä, pitää huolta itsestäni, kuntoilla, käydä kulttuuritapahtumissa yms.

Töissä raataessa ei ollut elämää. Mihinkään ei riittänyt aika, oli loputon ahdistus ja masennus. Edes asuntoa hyvä kun ehti siivota. Kaikki hereilläoloaika meni töihin, töihin menoon, töistä tulemiseen tai työpäistä selviämiseen. Elämä oli pelkkää tuskaa ja joka päivä harkitsin hyppävääni junan alle.

Vapaus on parasta. Elämänilo on palannut. Saan levätä kun tarvii, voin tehdä mukavia asioita. Värit ovat palanneet maailmaan.

Elämäni on mukavaa mieheni ansiosta. Hänen työnsä on kiireistä ja matkustelee, joten olen lähes aina matkoilla mukana (nykyään aina), matkustelemme myös vapaa-ajalla aika paljon. Se ei olisi mahdollista, jos kävisin töissä. Luen paljon, musisoin, kirjoitan runoja, harrastan liikuntaa, käymme paljon myös erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Nautimme elämästä ja huolehdimme terveydestä syömällä hyvin. Elämä on tässä ja nyt, en elä  sitku-elämää, koska on mahdollista tehdä mieluisia asioita jo nyt. Huomenna voin olla kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on mukavaa mieheni ansiosta. Hänen työnsä on kiireistä ja matkustelee, joten olen lähes aina matkoilla mukana (nykyään aina), matkustelemme myös vapaa-ajalla aika paljon. Se ei olisi mahdollista, jos kävisin töissä. Luen paljon, musisoin, kirjoitan runoja, harrastan liikuntaa, käymme paljon myös erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Nautimme elämästä ja huolehdimme terveydestä syömällä hyvin. Elämä on tässä ja nyt, en elä  sitku-elämää, koska on mahdollista tehdä mieluisia asioita jo nyt. Huomenna voin olla kuollut.

Hassua kuinka se on aina näin päin.

Mies elättää.

Tämä on nyt harkinnassa. Lapset aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, velkaa ei enää ole ja puolisolla kuusinumeroiset tulot. Oma työ on yhtä tyhjän kanssa, eikä palkkakaan päätä huimaa. Lisäksi työ aiheuttaa kovaa stressiä ja tiukat aikataulut ahdistaa. Tekisi mieli ensin jäädä vuorotteluvapaalle ja katsoa sen jälkeen, onko enää kiinnostusta palata työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on mukavaa mieheni ansiosta. Hänen työnsä on kiireistä ja matkustelee, joten olen lähes aina matkoilla mukana (nykyään aina), matkustelemme myös vapaa-ajalla aika paljon. Se ei olisi mahdollista, jos kävisin töissä. Luen paljon, musisoin, kirjoitan runoja, harrastan liikuntaa, käymme paljon myös erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Nautimme elämästä ja huolehdimme terveydestä syömällä hyvin. Elämä on tässä ja nyt, en elä  sitku-elämää, koska on mahdollista tehdä mieluisia asioita jo nyt. Huomenna voin olla kuollut.

Hassua kuinka se on aina näin päin.

Mies elättää.

Kaipa se on jollain tapaa luonnonmukaista. Pystyisin omilla varoillanikin elämään tekemättä töitä, mutta en näin mukavasti, vaan enemmänkin kitkutellen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt harkinnassa. Lapset aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, velkaa ei enää ole ja puolisolla kuusinumeroiset tulot. Oma työ on yhtä tyhjän kanssa, eikä palkkakaan päätä huimaa. Lisäksi työ aiheuttaa kovaa stressiä ja tiukat aikataulut ahdistaa. Tekisi mieli ensin jäädä vuorotteluvapaalle ja katsoa sen jälkeen, onko enää kiinnostusta palata työelämään.

Jää ihmeessä. Elämä on lyhyt, sinunkin ystävistäsi osa on varmaankin jo kuollut. Olen samaa ikäluokkaa, kaksi vuotta sitten kuoli yllättäen eräs parhaista ystävistäni. Sen jälkeen päätin, etten enää mene työelämään, en vaikka työni olikin mielenkiintoista enkä sittenkään, vaikka jäisin omien varojeni varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on mukavaa mieheni ansiosta. Hänen työnsä on kiireistä ja matkustelee, joten olen lähes aina matkoilla mukana (nykyään aina), matkustelemme myös vapaa-ajalla aika paljon. Se ei olisi mahdollista, jos kävisin töissä. Luen paljon, musisoin, kirjoitan runoja, harrastan liikuntaa, käymme paljon myös erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Nautimme elämästä ja huolehdimme terveydestä syömällä hyvin. Elämä on tässä ja nyt, en elä  sitku-elämää, koska on mahdollista tehdä mieluisia asioita jo nyt. Huomenna voin olla kuollut.

Hassua kuinka se on aina näin päin.

Mies elättää.

Mitä hassua siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt harkinnassa. Lapset aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, velkaa ei enää ole ja puolisolla kuusinumeroiset tulot. Oma työ on yhtä tyhjän kanssa, eikä palkkakaan päätä huimaa. Lisäksi työ aiheuttaa kovaa stressiä ja tiukat aikataulut ahdistaa. Tekisi mieli ensin jäädä vuorotteluvapaalle ja katsoa sen jälkeen, onko enää kiinnostusta palata työelämään.

Jää ihmeessä. Elämä on lyhyt, sinunkin ystävistäsi osa on varmaankin jo kuollut. Olen samaa ikäluokkaa, kaksi vuotta sitten kuoli yllättäen eräs parhaista ystävistäni. Sen jälkeen päätin, etten enää mene työelämään, en vaikka työni olikin mielenkiintoista enkä sittenkään, vaikka jäisin omien varojeni varaan.

Samat sanat. Jää ihmeessä! Päivääkään en ole itse katunut ja aikaa kulunut jo toistakymmentä vuotta. Jäin pois jo silloin kun lapset olivat pieniä ja paras päätös meidän perheelle ja itselleni. Ja nykyään saan elää juuri sellaista elämää kuin haluan ja ennen kaikkea ilman ulkopuolelta tulevaa kiirettä ja painostusta. En suostuisi enää mistään hinnasta siihen, ellei olisi ihan äärimmäinen pakko. Itseäkin jännitti asia silloin kovasti, että voiko näin tehdä, mutta kyllä voi. Eli rohkeutta peliin ja ja tee siten kuten itsellesi on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on mukavaa mieheni ansiosta. Hänen työnsä on kiireistä ja matkustelee, joten olen lähes aina matkoilla mukana (nykyään aina), matkustelemme myös vapaa-ajalla aika paljon. Se ei olisi mahdollista, jos kävisin töissä. Luen paljon, musisoin, kirjoitan runoja, harrastan liikuntaa, käymme paljon myös erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Nautimme elämästä ja huolehdimme terveydestä syömällä hyvin. Elämä on tässä ja nyt, en elä  sitku-elämää, koska on mahdollista tehdä mieluisia asioita jo nyt. Huomenna voin olla kuollut.

Hassua kuinka se on aina näin päin.

Mies elättää.

Mitä hassua siinä on?

Niin vanhanaikaista, niin stereotyyppistä.