Muita joiden miehistä tuli "lapsi" perheenlisäyksen myötä?

Tuntuu että minun pitäisi esikoisen synnyttyä suunnitella ja toteuttaa lapsen tarpeiden lisäksi miehen tarpeet. Hyvä kun pikku hiljaa on voinut lapsen kasvaessa ryhdistäytyä oman levon, ruuan ja liikunnan tasapainottamisen suhteen. Mies ulisee milloin nälkäänsä, väsyänsä tai liikunnan tarvettaan.

Minä olen ostanut kaikki lapsen vaatteet ja kun taas avaan lapsen kasvettua uuden vaatetilauspaketin mies kyselee milloin minä hänelle ostan vaatteita. Suunnittelen koko viikon ruuat ja tilaan tai käyn kaupassa. Mies laittaa heti kaikki ylimääräiset pennoset haisemaan ja valittelee kun ei taaskaan ole tilillä edes ruokaan rahaa. Silloin harvoin kun hän käy nykyään kaupassa, pitää minun heti seuraavana päivänä käydä täydennyskaupoilla kun perustarpeista puuttuu puolet. Minun pitää aina olla se aloitteellinen kun ryhdytään tekemään jotain, kuten siivoamaan tai yhteiselle lenkille. Ei suostu menemään lapsen kanssa harrastuksiin kahdestaan (taaperomuskari) ja kun on hänen kanssaan kahden, kykenee olemaan "läsnä" lapselle vaan makoilemalla matolla känny kädessään. Minä vien harrastuksiin, leikitän (olen ostanut kaikki lapsen lelut tähän mennessä), käydään lenkillä ja shoppailemassa taaperon kanssa vaivatta kaksin. Pitääkö vaan alkaa asennoitumaan ja ottaa uusi rooli perheen justiinana vai miten saada mieheen oma-aloitteisuutta ja resilienssiä? Ihan kuin vetelän jatkuvasti valittavan makaronin kanssa asuisi