Nenäkkäät / röyhkeät lasten kaverit

Voiko kaverille sanoa, että asia ei kuulu hänelle.

Minä lähettäisin tuommoiset kakarat samantien ovesta pihalle.

Kertoo vain kakaroiden omista koti-oloista

ei muuta.

Näyttäisin ovea aika nopeasti;

talossa talon tavoilla.

Käskisin kaverin pihalle odottamaan kun puhun lapselleni.

sanoisin , me olemme sopineet että asiat tehdään meillä näin TEILLÄ se voidaan tehdän toisin

Tuttua on. Valitetaan myös tarjotusta ruuasta ja huomautettiin että mun auto on huonompi kuin kyseisen kaverin äidillä. On valitettu että meillä on tylsää, en tiedä mitä sirkushuveja olisi pitänyt tarjota. Meille on aina saaneet lasten kaverit tulla ja olla ja ollaan otettu heitä myös mökille mukaan. Vanhempien lastemme kohdalla kaikki toimi hyvin mutta nuorempien, 13- ja 11-vuotiaiden kaverit on aivan uskomattoman röyhkeitä. En ota enää yöksi enkä tarjoa ruokaa, mökkireissuista puhumattakaan.

Sanoisin lapselle suoraan että kuule, meillä ei väitetä aikuiselle vastaan. Kotona saat puhua mitä haluat, mutta meillä mennään meidän säännöillä.

Semmosia ne on koulussakin.

Edelleen suurin osa lapsista on ihan tavallisia, puhuvat toisilleen ja aikuisille ihan kivasti ja tottelevat pyyntöjä.

Sitten jokaisessa luokassa on se kourallinen just näitä. Yleensä he vielä kaverustuvat keskenään, joten jo ekalla voi olla porukka, jossa aikuiselle tuputetaan vastaan ihan jokaisen pyynnön tai säännön kohdalla.

Yleensä kotoa löytyy samanlainen aikuinen. Nykyään liian usein joutuu nostamaan kädet pystyyn: lasta voisi vielä yrittää kasvattaa, mutta siihen aikuiseen joutuu kyllä vetämään rajan.

T. Alaa vaihtava ope

Lapsettomana mutta joskus tulevaisuudessa perheen haluavana tuntuu kauhealta lukea tuollaista, voin eläytyä. En muutenkaan ole luonteva toisten ihmisten lasten seurassa, joten kammoksuttaa jo etukäteen tuollaiset. :D

Olen huomannut samaa, tämä on viime aikoina yleistynyt. Viimeksi eilen, poikani tuli koulusta kotiin kahden kaverinsa kanssa, ovat kutosluokkalaisia. Tein etätöitä ja istuin koneellani kolmelta iltapäivällä. Yhtäkkiä pojan kaveri tuli seisomaan viereeni ja vaikka näki minun olevan palaverissa, sanoi, että vie minut kotiin nyt. Poika asuu reilun kilometrin päässä meiltä. Näytin sormellani että pitää olla hiljaa, olen palaverissa. Tähän poika sanoi että ihan sama, täytyy nyt saada kyyti kotiin koska tunnin päästä treenit. Olin niin äimänä että kesti hetken kerätä ajatukset. Sanoin sitten, että kannattaa sitten tosi nopeasti lähteä kävelemään että ehtii. Pää hajoaa näiden kanssa välillä.