Syke liikuntaa harrastaessa..
Olen aina liikkunut paljon - sanotaanko vaikka että vähintään kerran päivässä. Erinäisiä jumppatunteja on tullut koluttua enemmän ja vähemmän ja viimeisen vuoden ajan 4-10 h/vkossa. Kun tulin raskaaksi, toiveissa olisi liikkua niin pitkään kuin vain pystyy. Jumppa on edelleen maistunut - tosin sykkeet on taivaissa ja on pitänyt vähän " rauhoittaa" tahtia.. Viikkoja on nyt 19+2 eli melkein puolivälissä ollaan!!! Makeeta.. :)
Eli kun nuo sykkeet on nyt kovasti nousseet niin ajattelin kysäistä teiltä muilta mielipiteitä / kokemuksia. Tavallisella kiinteytys easy tunnilla nousi viime viikolla sykkeet niin että keskisyke oli 161. Aika kova mun mielestä.. Olenhan urheillut ehkä keskimääräistä enemmän, eli kunto sinänsä ihan jees. Mietinkin että voiko olla mahdollista että vauvan syke vaikuttaisi tuohon sykemittarin lukemaan? Ja eikös se ollut niin että joskus rv 25 kieppeillä pitäisi sitten vahtia vähän tarkemmin ettei nuo sykkeet loiki enää yli 160 (vai 140)? Vinkkejä kaivataan..
Mammanalku + tiitiäinen 19+2
Kommentit (20)
Ja jossain oli, että syke sais nousta vain hetkellisesti yli 140-150 eli RAUHOITA jo tahtia!! Kun sykkeesi nousee yli sikiön sykkeen (joka on n. 140-150) niin se vaikuttaa myös sikiöön! Ja jos keskisykkeesi on yli 160, niin tiedät kyllä missä sykehuiput hetkellisesti käyvät! Tottakai hengästyt helpommin ja syke nousee, itselläni etenkin alkuraskaudessa hengästyin todella helposti ... kai siinä elimistö " käskee" hidastamaan tahtia. Älä siis leiki asialla, kuntoile rauhallisemmin muutama kuukausi ja lapsen syntymän jälkeen voit taas jumpata rankemmin. Tiedän kyllä että se tympii, itse olen kurkkua myöten täynnä kaikkia lässyn lässyn jumppia, mutta uinti menee ok (vedessä syke ei nouse samoin) ja kyllä kävelyynkin tottuu ;) Nythän pääsee jo hiihtämäänkin (kaatua ei saa). Ja kuten sinulle jo vastattiin, oma sykkeesi siinä mittarissa näkyy, ei sikiön.
Jos kauan sykkeesi on yli, se estää sikiön hapen saantia. Aika kovaa voi treenat, että syke nousee 145 yli. Jos sykkeesi menee sen yli, ymmärrät varmaan itsekin, että menet jo liiallisuuksiin. Urheilua ei tietenkään pidä lopettaa raskauden aikana, mutta sikiön kannalta tulisi sinun keskittyä roppaasi. Opettele kuuntelemaan sitä. Et tarvitse mittareita siihen. Kun pienikin kipu tai huonovointisuus nostattaa päätä, tiedät treenaavasi liikaa.
Niinpä niin. Sykkeeni on kyllä aina ollut aika korkea treenatessa. Jumppaaminen on tuntunut TOSI hyvälle, pidän aina pienen tauon tai höllään ihan reilusti kun tuntuu että syke nousee korkealle. Tänään seurasin huolella mittarista ja sain samaisella tunnilla keskisykkeen 139. Kiinteytys easy on juuri ollut se " kovin" tunti millä olen käynyt aina SU. Muuten sykkeet ovatkin olleet järkevät mm. niska-selkä ja bodypump-tunneilla.
Tajusin vasta nyt vkonloppuna muuttaa painoani mittarin asetuksiin, se kun on muuttunut n. 3kg ja varmaan sekin tuohon sykkeeseen osaltaan vaikutti.. Tällä vkolla en jumpannut kuin 3 kertaa, joten oiskohan sekin vaikuttanut, kun edellisellä viikolla tuli jumpattua 4 päivänä. Kunhan muuton saan kunnialla ohi, alan nauttia enemmän kävelylenkeistä. Äiti on valmis lähtemään kaveriksi aina kun tarvis. :) Uintia ajattelin myös hänelle ehdottaa.. Miestä en taida saada uimahalliin..
Anyway, kiitokset kaikille kommenteista!!!
Ei kuulemma pidä unohtaa, ettö kyseessä on normaali tila eikä mikään sairaus. Tietenkään hyppimistä ei voi suositella enää raskauden tuossa vaiheessa. Olen itsekin käynyt jumpassa lähes entiseen tapaan ja kerran sykkeen ollessa korkealla vatsaan tuli pistos, jollaista en ole aikaisemmin kokenut. Uskon, että se oli merkki, että nyt mennään liian kovaa ja hiljensin tahtia. Käytän kyllä sykemittaria, mutta en seuraa sitä orjallisesti, vaan teen ennemmänkin sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Minulla on ylipainoa ja uskon, että esim. raskausdiabeteksen ehkäisemiseksi on terveellisempää liikkua kuin olla liikkumatta. Täytyy kyllä myöntää, että minäkin olen nähnyt suosituksia, että viimeisen raskauskolmanneksen aikana syke ei saisi nousta pitkäaikaisesti yli 80%:iin maksimista.
Terv. Niiskuneiti + Holmes 12+0
P.S. Tästä on monenlaisia käsityksiä: neuvolaterveydenhoitaja sanoi pitkin hampain, että käy nyt sitten jumpassa, kunhan syke ei nouse yli 120. Minulla se nousee siihen jo reippaassa kävelyssä.
Varmasti on mielipiteitä ja näkemyksiä monia. Sillä niitä kyselinkin ja " suodatan" sieltä itselleni sopivan ohjenuoran. Olen kuitenkin liikkunut todella ahkerasti koko elämäni ja " entinen" ammattinikin on siltä alalta, joten jonkinlainen tuntemus on oman kropan suhteen, mitä voi ja kannattaa tehdä. Kyllä se kroppa on ennenkin ilmoittanut kun on liikuttu liikaa tai liian vähän. Itselläni myös on kertynyt vähän ylimääräisiä kiloja ennen raskautta, joten liikunta on sellainen henkireikä josta en luovu ennen kuin on " pakko" . Mikäs siinä jos välillä vaihtaa lajia eikä jumppaa vaan päivästä toiseen.. :)
Mammanalku + tiitiäinen 19+3
Oletko sinä AP tai muut normaalisti jumpassa raskauden aikana käyneet tehneet normaalisti myös tunnilla olevat vatsalihasliikkeet?
En ole " ihan" normaalisti tehnyt tunneilla vatsoja, vaan varmistanut aina tarvittaessa ohjaajalta. Fysioterapeutti-jumppaohjaaja sanoi kerran, että suoria vatsalihasliikkeitä vain hyvin hyvin varovasti ja heti pitää lopettaa jos tuntuu pahalta. Vinot ja syvät on ok. Kertoja voi vähän vähentää myös ettei rehki ihan samaan tapaan kuin normaalisti. Ja pitää muistaa hengittää kokoajan eli ei pidä pidättää hengistystä silloin kun pinnistää sitä vatsaa.
Sykkeistä vielä, ite en kyttää sykemittaria, mutta jos on rehkinyt liikaa niin tunnin jälkeen tulee helposti huono olo ainakin mulle. Eli pyrin tekemään matalalla sykkeellä.
Miksei vatsalihasliikkeitä saa tehdä normaalisti? Mulla ei ole ole toistaiseksi ollut siinä muita ongelmia kuin että en " löydä" vatsalihaksiani samalla tavalla kuin normaalisti, esim. vatsaa sisään vetäessä. Koskeeko tämä esim. bodypumpissa tehtäviä vatsalihasliikkeitä?
Vatsalihaksista ja niiden tekemisestä olen kuullut varmaan miljoona eri mielipidettä / tietoa.. Itse voisin tehdä vatsalihaksia vaikka kuinka, koskaan ei tunnu " pahalle" , mutta olen kyllä tarkoituksella vähentänyt niiden tekemistä. Enemmän keskityn syviin vatsalihaksiin sekä lantionpohjalihaksiin. Mulla on sievoinen kammo " liian hyvien" vatsalihasten takia. Yhdellä ystävälläni joka ohjaa työkseen jumppia (n. 30h / vkossa) " repesi" vatsalihakset raskausaikana kun olivat niin tiukat etteivät joustaneet yhtään.. Ehkä mulle ei kuitenkaan niin käy. Enimmäkseen olen kuullut että puolivälin jälkeen ei " kannattaisi" tehdä vatsalihaksia, mutta en kyllä haluaisi niistä kokonaan luopua. Maalaisjärki sanoisi mulle että jaksaa paremmin pungertaa vauvaa ulos jos on jotain millä pungertaa.. ;)
Mammanalku + tiitiäinen 19+3
vatsalihaksia ei saisi enää treenata kunnolla sen jälkeen kun maha on alkanut kasvaa kunnolla, mm.fysioterapeutti Kätilöopistolla varoitteli sitä, että vatsalihakset kun muutenkin laajenevat sivulle mahan kasvaessa niin on vaarana, että vatsa ei palaudu synnytyksen jälkeen ennalleen ( ei kai se muutenkaan ihan entiseksi tule) jos on treenannut suoria vatsalihaksia silloin kun ne on sivulla, siis osasinkohan kertoa oikein...siis vatsa voi jäädä tosi röllöksi ja rumaksi, sen vuoksi syvät vatsalihakset ja vinot ovat suositeltavia, kyllä vinoilla vatsalihaksilla hyvin ponnistetaan. Älkää unohtako selkälihaksia, ne on tosi tärkeitä etenkin loppuraskaudesta. Panostan itse niihin nyt erityisesti sillä esikoista odottaessa loppuraskaudessa kärsin ihan järkyttävistä selkäkivuista...ja sitten kun lapsi syntyi oli selkä ja niska ihan jumissa kantamisesta...
Hyviä viestejä aiheesta tulikin jo, tässä omien selvittelyjen ja kokemuksen tuloksia:
- vinoja saa tehdä
- syviä saa tehdä
- ei suoria kuin alkuraskaudessa, toisen kolmanneksen aikana vain toiseen suuntaan (esim. istumaan nousu käsillä reisistä tukien, vatsalihaksilla vain takaisin maahan) ja loppuraskaudessa ei ollenkaan
- itselläni on hyvät (ja kireät) vatsalihakset ja niiden sivuun siirtyminen näkyi ja näkyy erittäin selvästi, en ole tehnyt vatsoja viikon 12 jälkeen (pakostahan niitä muissa jutuissa jännittelee, mutta vatsaliikkeitä en tee)
Kuten joku kirjoitti, niin " liian hyvät" vatsalihakset voivat vaikeuttaa synnytystä (krampata, venähtää, revetä) ja mikäli suoria vatsalihaksia reenaa sen jälkeen kun ne ovat siirtyneet sivulle, niin niiden välissä oleva kalvo venyy ja synnytyksen jälkeen lihakset eivät palaudu niin lähelle toisiaan, joten se siitä six packistä (mikäli sellaista on koskaan ollutkaan). Useimmilla on toki niin surkeat vatsalihakset, että ei tarvi näitä niin tarkasti noudattaa, lähinnä entisten kilpaurheilijoiden ja yliahkerien jumppaajien tulisi olla tarkkana.
Sykkeestä vielä, että joku kirjoitti, että se ei helposti nouse yli 145 ... kyllä vaan nousee ... Mulla meni jo pienessä ylämäkihölkässä, vaikka ennen raskautta ei ollut korkeita sykkeitä ... Ja sitten alkuperäiselle kysyjälle vielä sen verran, että painon laittaminen mittariin tms. ei vaikuta sykkeeseesi vaan mittarin laskemiin kalorimääriin!! Kyllä sykkeesi on se mitä mittari näyttää ja siis sikiö kärsii mikäli annat sykkeesi nousta liikaa, onko se sen arvoista??
Eli kun olet paljon liikuntaa harrastanut sykemittarin kanssa, tiedätkin varmaan jo, että " sykerajoja" ei voi määritellä ilman kuntotestejä. Jos olet tietoinen aerobisen ja anaerobisen liikkumisen sykerajoistasi, niin sieltä löytyy jo vähän vastauksia, samoin kuin maksimisykkeesi vaikuttaa asiaan.
Esim. 150 ei todellakaan ole mikään raja välttämättä juuri sinulle, se on sitä samaa luokkaa varmuudeltaan kuin " pitää pystyä puhumaan" -liikunta :)
http://www.helistin.fi/?page=8575184
Edellinen kirjoitti " Esim. 150 ei todellakaan ole mikään raja välttämättä juuri sinulle, se on sitä samaa luokkaa varmuudeltaan kuin " pitää pystyä puhumaan" -liikunta :) "
Olen eri mieltä tästä asiasta. Tässä ei ole kyse omista sykkeistä, että mikä kenelläkin miltäkin tuntuu vaan siitä, että sikiön syke on 140-150 eikä sen ylittäminen ole hyväksi! Sikiön syke on siis kaikilla tuo eikä sen sydän ole " treenautunut" kuten urheilevan äidin ehkä on!
millä/missä se on perusteltu ettei äidin syke saa nousta vauvan sykettä korkeammaksi? Toivoisin vastauksen siltä, joka tämän kirjoitti?
Itse fysiologiaa hyvin tuntevana en ole tähän törmännyt, vaan nimenomaan siihen että sykerajat ovat yksilöllisiä, riippuvat täysin äidistä, kunnosta ja sydämen rakenteesta. Sen ymmärrän jos äidin elimistö on anaerobisessa tilassa (tosi korkeilla sykkeillä harjoitellessa), lapsen/ sikiön hapensaanti saattaa vaarantua? Mutta anaerobinen kynnys on YKSILÖLLINEN, eikä kyllä riipu lapsen sykkeestä.
Itselläni ovat sykkeet aina olleet liikkuessa korkeat (helposti saattanut nousta jopa 200PBM) ja 150 ylittyy jo kevyessä liikunnassa. Ilman että hengästyn. Edellisessä raskaudessa sain tukea omalle näkemykselleni (lääkäreiltä, omilta kollegoilta tms) ettei sykerajoja kannata orjallisesti noudattaa vaan kuunnella omaa tuntemusta. Ei kai jokaisella liikkuvalla raskaana olevalla naisella edes ole sykemittaria, vai onko näin edistyksellistä toimintaa jossain!
Ja sitäpaitsi voihan se vauvan syke olla korkeampikin, 150-170, jos äidin liikkuminen pitäisi rajoittaa vauvan sykkeen mukaan, tulisi molemmilla olla mittarit!
yli 140 vai oliko 150:n. (En tosin ollut se alkuperäinen kirjoittaja mutta meillä neuvolassa tästä oli puhetta.)
Joku kyseli perusteita noille sykerajoille, tässä olisi yksi lähde, osoitteesta http://www.selkaliitto.fi/oss/teoria.htm (Selkäliitto)
Sama löytyy myös osoitteesta: http://ffp.uku.fi/intro/naissyke.htm
(Kuopion yliopisto)
" Sikiön syketaso on loppuraskauden aikana noin 140 kertaa minuutissa, joka kohoaa edelleen äidin liikunnan aikana. Jos äidin tekemän harjoituksen kuormittavuus on 60 % maksimisuorituskyvystä, nousee sikiön syke 10-20 lyöntiä minuutissa. Sikiön syketaso kiihtyy aina enemmän mitä pidemmällä raskaus on tai mitä rasittavampi harjoitus on joko kestoltaan tai voimakkuudeltaan. Muutamassa prosentissa liikuntatilanteista on sikiön sykkeen havaittu harvenevan, kuitenkin liikunnan päätyttyä syke on kiihtynyt takaisin perustasolle. Sykkeen harvenemista on tapahtunut useimmin silloin, kun äidin syke liikuntasuorituksessa ylittää 150 lyöntiä minuutissa. Tämän vuoksi sekä kohdun verenkiertoon kohdistuvien havaintojen pohjalta on tehty johtopäätös turvallisesta sykerajasta. Normaalissa raskaudessa turvallisena äidin sykerajana sikiön hyvinvointia ajatellen voidaan pitää 150 lyöntiä minuutissa. (Vuori ym.1999: 96.)"
Tiedoksi vielä laskutaidottomille, että 60% maksimisuorituskyvystä on aika vähän, maksimisykkeen pitäisi olla 250, että 60% siitä olisi 150 ... Perustallaajalla maksimisyke on noin 180-220, jolloin 60% siitä on n. 110-130. Senhän siis voi ylittää, mutta ei mielellään pitkäksi ajaksi. Verimäärä ja oma massa myös muuttuvat raskauden aikana ja hengityskin on erilaista, joten en ymmärrä miksi pitäisi riehua kuten ennen kun tilanne on kaikinpuolin muutoin erilainen. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus, joten tehköön kukin kuten lystää.
Raskauden aikana äiti hengittää sekä itsensä että sikiön tarpeen verran. Äidin veri hapettuu keuhkoissa ja hapettunut veri kiertää istukkaan. Istukassa on vain ohut solukerros äidin ja sikiön veren välissä ja happi siirtyy sikiön vereen (koska sikiön hemoglobiini " tarraa" kovemmin happeen kuin äidin hemoglobiini). Sikiön syke ei siis käsittääkseni nouse äidin rasittaessa itseään, vaan sikiö toimii itsenäisenä yksikkönä. Kysymys on siitä, että riittääkö hapettunutta verta tarpeeksi kohtuun vai joutuuko äidin elimistö priorisoimaan työtä tekevät lihakset.
Jos ollaan sykealueen ylärajalla (esim. yli 80% maksimista), sydämen pumppaama verimäärä ei enää lisäänny yhtä selkeästi kuin alemmalla sykkeellä ja tällöin voi syntyä suhteellinen puutos hapettuneesta verestä. Tällaista verenkierron priorisoimista tapahtuu elimistössä muutenkin, esimerkiksi rasituksessa sydämen verenkierto toimii täysillä, mutta ruuansulatuselimistölle annetaan vain niukasti verta. Todennäköisesti elimistö on evoluution aikana oppinut priorisoimaan sikiön tarpeen etusijalle äidin elimistöön verrattuna, ainakin, kun kyseessä ei ole mikään ihan maksimaalinen rasitus.
Itselläni on kaksi lasta; toinen 2 v 4 kk ja tuorein 10 vko. Molemmissa raskauksissa olen noudattanut tuota 150:n rajaa. Tosin hetkellisesti syke on käynyt yli tuon rajan. Molemmissa raskauksissa jumpassa kävin raskausviikolle 36 ja kuntosalilla viikolle 40. Ensimmäinen syntyi 10 pvä lasketun jälkeen ja toinen 8 pvä .Synnytykseen asti jatkoin sauvakävelyä. Kaikki tämä siksi, että se tuntui hyvältä, ei nippaillut, ei nappaillut, eikä supistellut.
Itse olen harrastanut liikuntaa koko ikäni ja tunnen kroppani hyvin, joten jatkoin liikuntaa koska se tuntui hyvältä. Selkävaivoja ei tullut kuin välipäivinä liikunnasta, synnytykset olivat helppoja alateitse, vaikka kesto 13,5h ja 5,5 h, molemmat lapset n. 4 kg ja terveitä, jänteviä vauvoja. Palautuminen supernopeaa, molempien jälkeen salille palasin synnytyksestä 8 vko. Taas kuunnellen omaa kroppaa. Lantionpohjan lihakset on avain juttu ja niitä on syytä treenata koko ajan. Varsinkin synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian oman voinnin mukaan.
Viestini siis on, että jatka omien tuntemuksien mukaan ja nauti liikunnasta tervettä järkeä käyttäen ja omaa kroppaa kuunnellen.
Eli on ihan oma sykkeesi, jos sykemittari on kuitenkin oikealla paikalla ;)
Kehossasi on nyt alkanut ihan oikeasti tapahtua eli mm. verimäärä lisääntynyt, joten myöskin rasituksessa syke nousee paljon helpommin kuin aikaisemmin.
Raskauden aikana on suositeltavaa, että syke ei nousisi kuin hetkellisesti yli 150. Joten keskisykkeen pitäisi olla tuon alapuolella. Rauhallisemmin siis...