Yksinäisyys on terveysriski vanhukselle

Pelottaa että vanhana joudun hoivakotiin ja kärrätään väkisin päiväsaliin leikkimään jotain typeriä pakkoleikkejä.

Mun mummi eli 13 vuotta yksin palvelutalossa ja kuoli vanhuuteen. Oli onnellinen. Oli kuollessaan 93-vuotias.

Osa pärjää yksin ihan hyvin, kuten on ennen vanhaankin torpissa pärjätty. Tosin joku läheinen olisi hyvä, joka voi tarvittaessa käydä apteekissa, kaupassa, kyyti hammaslääkäriin jne. Eri asia onko kommunikointiin tietokone tai puhelin, ne maksavat. Suomessa on pitkät etäisyydet ja välimatkat.

70-ja 80-luvuilla maaseudun vanhukset ne vasta yksin olivatkin torpissaan. Suuri kaupunkiin ja myös Ruotsiin muuttamisen aalto aiheutti maaseudun autioitumista, kauppojen ja palveluiden lakkauttamista ja syrjäkylien mummot asuivat usein vuosikausia yksin pikku pirteissään, lapset asuivat perheineen Espoossa ja Vantaalla uusissa pelloille rakennetuissa lähiöissä. Tai siellä Ruotsissa.

Vierailija kirjoitti:

70-ja 80-luvuilla maaseudun vanhukset ne vasta yksin olivatkin torpissaan. Suuri kaupunkiin ja myös Ruotsiin muuttamisen aalto aiheutti maaseudun autioitumista, kauppojen ja palveluiden lakkauttamista ja syrjäkylien mummot asuivat usein vuosikausia yksin pikku pirteissään, lapset asuivat perheineen Espoossa ja Vantaalla uusissa pelloille rakennetuissa lähiöissä. Tai siellä Ruotsissa.

70-luvulla Espoon Matinkylässä oli jotenkin itsestään selvää, että kaikkien mummola oli maalla, yleensä Itä-Suomessa vieläpä. Pohjois-karjalalainen mummola taisi olla se yleisin.