Lue keskustelun säännöt.
Kalvaava yksinäisyys
17.12.2022 |
Olen 27-vuotias mies, joka on todella syrjäytynyt yhteiskunnasta. Töihin en ole kelvannut edes ilmaiseksi harjoitteluun, vaikka kovasti olen yrittänyt. Ammattitutkintokin minulla on. Seurustellut olen tasan kerran, 10 vuotta sitten teininä. Ystäviä tai kavereita ei ole kirjaimellisesti yhtäkään. Ainoa sosiaalinen kontaktini on äitini, jonka luona käyn välillä kahvilla.
Haaveilen niin paljon työpaikasta, puolisosta, perheen perustamisesta, mutta ne taitaa jäädä vain haaveeksi. Olen mielestäni ihan tavallinen suomalainen nuori mies, että en ymmärrä miksi olen täysin nolla tälle yhteiskunnalle. En tiedä, ehkä sain vain huonot kortit automaattisesti.
Itse ainakin uskon, että yksinäisyyttä kokee huomattavasti enemmän, kuin vain joka kolmas. Miksei näin massiiviselle ongelmalle tehdä mitään Suomessa? En myöskään usko, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Se ei vain ole mitenkään mahdollista tässä yhteiskunnassa.
Tällä ei ole mitään pointtia, halusin vain avautua omista mietteistä.
Kommentit (7)
Mikä on koulutustaustasi ja tämän hetken terveytesi?
Yksinäisyys on Suomessa yleistä. Itsekin olen, mutta osin myös omasta tahdostani. Nuorena olin vaarassa syrjäytyä surkeiden sattumusten tähden, jotka aiheuttivat myös mielenterveyongelmia.
Sisukkaasti kouluttauduin (yliopistotutkinto) ja olen ollut töissä liki koko elämäni.
Älä anna haasteiden lannistaa. Päätä, että sinä pärjäät ja ota vastuu omista valinnoistasi ja tekemisistäsi.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juo enemmän viinaa tai ota pössyä. Se on palstan mukaan kuulia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseksi riittävän mitta on nykyisin epärealistisessa pykälässä.
Näin on. Enää ei "tavallinen" tai "keskiverto" riitä mihinkään. Aivan tavallisiin työtehtäviin odotetaan työnhakijoita ihan kohtuuttomia asioita. Tämä yhteiskunta on lähtenyt ihan laukalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on koulutustaustasi ja tämän hetken terveytesi?
Yksinäisyys on Suomessa yleistä. Itsekin olen, mutta osin myös omasta tahdostani. Nuorena olin vaarassa syrjäytyä surkeiden sattumusten tähden, jotka aiheuttivat myös mielenterveyongelmia.
Sisukkaasti kouluttauduin (yliopistotutkinto) ja olen ollut töissä liki koko elämäni.
Älä anna haasteiden lannistaa. Päätä, että sinä pärjäät ja ota vastuu omista valinnoistasi ja tekemisistäsi.
N39
Ammattikoulun olen käynyt. Terveysongelmia ei ole yhtään. Koen itseni vain niin toisen luokan kansalaiseksi. Kovasti yritän päästä yhteiskunnan jäseneksi, mutta en vain kelpaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on koulutustaustasi ja tämän hetken terveytesi?
Yksinäisyys on Suomessa yleistä. Itsekin olen, mutta osin myös omasta tahdostani. Nuorena olin vaarassa syrjäytyä surkeiden sattumusten tähden, jotka aiheuttivat myös mielenterveyongelmia.
Sisukkaasti kouluttauduin (yliopistotutkinto) ja olen ollut töissä liki koko elämäni.
Älä anna haasteiden lannistaa. Päätä, että sinä pärjäät ja ota vastuu omista valinnoistasi ja tekemisistäsi.
N39
Ammattikoulun olen käynyt. Terveysongelmia ei ole yhtään. Koen itseni vain niin toisen luokan kansalaiseksi. Kovasti yritän päästä yhteiskunnan jäseneksi, mutta en vain kelpaa.
Ap
Lopeta yrittäminen ja märehtiminen. Mieti, missä on ne mahdollisuudet sulkevat puutteet ja miten korjaisit ne.
Olisiko ammatillinen osaaminen syytä päivittää? Tai kouluttautua kokonaan toiselle alalle? Kannattaa valita ala, jossa on pulaa tekijöistä.
Onko sosiaalisissa taidoissa parannettavaa? Pitkään yksin olleet ihmiset ovat usein muiden mielestä omituisia.
Lamaako pettymykset? Kliseistä, mutta ota ne haasteena. Sisuunnu. Ajattele että "mähän vielä näytän teille, prkl!".
Tsemppiä! Olet vielä melko nuori, mutta viimeistään nyt on jotain tehtävä.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuten sama, mutta olen paljon vanhempi ja olen töissä (100% etätyö tosin joten en ihmisiä näe kuin ruudun kautta siinäkään). Minulle tämä työ on se mikä antaa sisältöä, ja murehdin jo eläkevuosia, että mitä sitten, ihan yksin tylsistymässä.
Ihmisiin voi olla vaikea tutustua, jos on kovin yksinäinen. Itse ainakin olen jo niin outo, että tuskin kukaan minun kanssani haluaa olla ja sen hyväksyn. Sinä toki olet parikymmentä vuotta minua nuorempi, joten voi niitä ihmisiäkin vielä löytyä. Mutta ei se varmaa ole.
Siksi ehkä kannattaisi yrittää keskittyä parantamaan elämää siltä osin kuin varmemmin voi, eli miettiä pääsisikö edes työn tai muun hyödyllisen toiminnan syrjään kiinni jotenkin. Muuttamala työn perässä, kouluttautumalla lisää tai uudelleen tms?
Ihmiseksi riittävän mitta on nykyisin epärealistisessa pykälässä.