Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko neurotyypillisen ja aspergerin suhde onnistua?
14.12.2022 |
Olen ollut pari vuotta suhteessa mieheen, jonka kanssa kieltämättä on toisinaan aika raskasta. On sosiaalisesti kömpelö, uppiniskaisuuteen asti joustamaton joissain asioissa, ei osaa tulkita sanatonta viestintää, hikeentyy toisinaan kummallisista asioista, ei osaa tulkita sanatonta viestintää. Miehessä on hyvääkin, ja kuvittelin suhteen alkupuolella, että tämä voisi toimia jopa siinä määrin että tän ihmisen kanssa voisi perustaa perheen, mutta viime aikoina olen miettinyt, että siitä ei tulisi mitään. Vaihtoehtoina on siis joko ero tai lapsettomuus.
Kommentit (5)
Ainakin viestisi perusteella vaikuttaa siltä että koet negatiivisia asioita olevan enemmän. Toki neurotyypillisen ja aspergerin suhde voi onnistua, mutta kaikki parit eivät vaan ole samanlaisia. Samalla tavalla kahden neurotyypillisenkin suhde voi olla toimimaton, mikäli toisen osapuolen piirteet tuntuvat raskailta eikä tavoitteet käy yksiin. Oletko puhunut miehen kanssa asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä juuri sellainen. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. On ollut hyviä ja huonoja aikoja kuten kaikilla pareilla. Mun mielestä ei kannata diagnoosien perässä mennä vaan sillä että tuntuuko yhdessäolo hyvältä tai itselleen sellaiselta mikä on ok.
Edellinen parisuhde mulla 18 vuotta ns normaalin kanssa ja sanoisin että 100% tämä jälkimmäinen sopii erittäin paljon paremmin. Ihmiset on erilaisia.
Olen samaa mieltä kuin aiemmat. Ihmiset ne saavat suhteen onnistumaan tai epäonnistumaan, eivät diagnoosit. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi sietää sellaista elämää, mitä et halua.
Meillä minä olen neurotyypillinen, mies autismin kirjolla. Yhteiselämää on takana 24 vuotta ja koen suhteen hyväksi. Rakastamme ja arvostamme toisiamme, ja jaamme samanlaisen arvomaailman. Arjessa teemme asioita aika eri tavalla, mihin on pitänyt totutella ja mikä on vaatinut joustamista - varsinkin minulta, koska minulle tämä on helpompaa.
Ehkä tärkein juttu neurotyypilliselle on tällaisessa suhteessa tajuta, että jos autismin kirjolla oleva kaipaa omaa rauhaa, hänelle kannattaa antaa sitä - eikä se ole henkilökohtainen loukkaus. Sama pätee tietysti missä tahansa suhteessa, mutta näkyy ehkä autismin kirjolla olevan kanssa voimakkaammin.
Mieheni on mielestäni keskimääräistä sitoutuneempi parisuhteeseen, välittää kovasti sekä minun että parisuhteemme hyvinvoinnista, viihtyy kotona ja perheen kesken, on kiinnostunut monista mielenkiintoisista asioista ja tietää niistä paljon, keskustelee mielellään pitkään ja analyyttisesti... En tiedä missä määrin nämä piirteet liittyvät autismiin, mutta itse arvostan mm. näitä asioita miehessäni.
Alue: Aihe vapaa
Joo tiedän että sanattoman viestinnän ongelmia tuli näköjään korostettua. No tulipahan ainakin selväksi. Ap