Hävetäänkö suvuissa vielä mt ongelmia?
Vai ovatko sairauksia muiden joukossa? Milloin masentuneet ja mt ongelmaiset saa samat ihmisoikeudet kuin muut?
Muistan omassa lapsuuden perheessä naureskeltiin sukulaiselle tai päivitettiin toisen pukeutumista pidettiin reppanana. Nyt sitten itse sairastuin.
Kommentit (9)
https://www.vauva.fi/keskustelu/4918376/psykoosia-ihan-kauhea-katsoa-vi…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4922744/onko-kauhean-vaarin-olla-kutsum…
tossapa syitä olla hiljaa
Varmaan riippuu suvusta. Oma isoäitini oli mielisairaanhoitaja ja en muista, että perheessäni olisi kauhisteltu kenenkään tutun tai tuntemattoman psyykeongelmia, ne olivat osa elämää. Miehen suvussa taas asiat vaietaan kuoliaaksi, vaikka suvussa on esim. alkoholisteja ja skitsofreenikkoja. Jos näistä henkilöistä puhutttiin, se oli aina sellaista omituista häpeilyä ja hyssyttelyä. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi meistä kärsii enemmän ahdistuksesta.
Ei suoraan, mutta jos mt-ongelmista seuraa matalasti kouluttautunut lähiömutsi niin sitten hävettää.
Eihän mitään nykyään enää hävetä, koska kaikki negatiiviset asiat käännetään positiivisiksi, häpeänaiheet käännetään ylpeydenaiheiksi. On se kehopositiivisuus (läski on kaunista!), mielenterveysongelmaylpeys (minäpäs käyn terapiassa!), työttömyysmahtailu (mäpäs en ees hae töitä!), erektio-ongelmailakointi (mullapas ei seiso!),...
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään nykyään enää hävetä, koska kaikki negatiiviset asiat käännetään positiivisiksi, häpeänaiheet käännetään ylpeydenaiheiksi. On se kehopositiivisuus (läski on kaunista!), mielenterveysongelmaylpeys (minäpäs käyn terapiassa!), työttömyysmahtailu (mäpäs en ees hae töitä!), erektio-ongelmailakointi (mullapas ei seiso!),...
Mites tuo tyhmyys?
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään nykyään enää hävetä, koska kaikki negatiiviset asiat käännetään positiivisiksi, häpeänaiheet käännetään ylpeydenaiheiksi. On se kehopositiivisuus (läski on kaunista!), mielenterveysongelmaylpeys (minäpäs käyn terapiassa!), työttömyysmahtailu (mäpäs en ees hae töitä!), erektio-ongelmailakointi (mullapas ei seiso!),...
Kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu suvusta. Oma isoäitini oli mielisairaanhoitaja ja en muista, että perheessäni olisi kauhisteltu kenenkään tutun tai tuntemattoman psyykeongelmia, ne olivat osa elämää. Miehen suvussa taas asiat vaietaan kuoliaaksi, vaikka suvussa on esim. alkoholisteja ja skitsofreenikkoja. Jos näistä henkilöistä puhutttiin, se oli aina sellaista omituista häpeilyä ja hyssyttelyä. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi meistä kärsii enemmän ahdistuksesta.
Miksi niistä ihmisistä piti puhua, jos eivät olleet paikalla? Ihme juoruamista toisten asioista.
Ei hävetä, mutta itsesuojeluvaisto käskee pitämään suun kiinni.