Lue keskustelun säännöt.
Onko kauhean väärin olla kutsumatta mielenterveysongelmainen läheinen perhejuhliin?
11.12.2022 |
Pelkään, että pilaa tunnelman ja lapsen rippijuhlat. Mutta toisaalta tuntuu väärältä olla kutsumattakaan.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä että olisit itse tämä mielenterveysongelmainen, joka jätettäisiin kutsumatta. Miltä se tuntuisi? Itse olen joka juhlaan kutsunut skitsofreniaa sairastavan veljeni ja toisen veljeni, joka sairastaa kakisisuuntaista mielialahäiriötä ja on pahasti alkoholisoitunut . Eivät ole juhlia pilanneet ja ovat olleet todella otettuja kutsusta. Jos joku heitä katsoo kieroon, niin on heidän ongelmansa.
Äläpä nyt. Ap ei varmasti jättäisi kutsumatta ihmistä, joka on hoitotasapainossa, kuten et jätä sinäkään.
Ilmiselvää, että meitä mielenterveysongelmaisia on monenlaisia ja hänen sukulaisensa taitaa olla nyt aika äänekäs, silmäänpistävä, epähygieeninen tai muuten hankala, jopa aggressiivinen tai harhainen, eli ei kyläilykunnossa.
Käytöksestä ja kunnosta tuo on kiinni, ei diagnoosista.
Totta, käytös ratkaisee, ei diagnoosi tee ihmistä tietyllä tavalla käyttäytyvää. Ns. terveet ihmiset voivat käyttäytyä pahemminkin juhlissa kuin ns. sairaat. Ei pitäisi niin jaotella ja luokitella ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista vertaistukea voin antaa että oma mittani tuli täyteen viime jouluna. Veljeni on mielenterveyskuntoutuja jonka puoliso on kaikesta päätellen jonkinlainen ex-aineidenkäyttäjä. Täysin rajaton tapaus ja tehnyt myös sukupuolista häirintää.
Ruokapöytäkeskustelu täyttyy teennäisyydestä ja maanisuudesta - todella ahdistavaa kokonaisuutena. Jos omaan kotiini kutsun sukulaisia, niin kaikkia en kutsu. Jo siksikin etten siedä sitä hajua kun toiset ramppaa röökillä tämän tästä välittämättä tuleeko se haju sisään vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, ettei kutsuttu koskaan suvun juhliin, eikä kyläilty hänen luonaan kuin vanhempansa, mutta kuollessaan hautajaiset kyllä järjestettiin ja suku osallistui.
Ja perintö kelpasi?
Oikein arvattu.
Tapauskohtaista. Tyttäreni on skitsofreenikko, joka käyttäytyy rauhallisesti eikä sairaus useimmiten näy ulospäin, joskus saattaa sanoa jonkun vähän oudon mielipiteen keskustelun lomassa. Kuitenkin, vuosikymmeniä jatkuneisiin ystäväpiirin juhliin (rapujuhlat, uudenvuoden kekkerit, pikkujoulut ym. ) ei häntä ole sairastumisensa jälkeen kutsuttu. Tuntuu pahalta, mutta tämä kertoo siitä, miten koulutetuissakin piireissä on vielä paljon ennakkoluuloja mielen sairauksia kohtaan. Perheen juhliin kutsutaan kyllä, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Mielestäni kuitenkin, jos häiriökäyttäytymistä on odotettavissa, on hyvin ymmärrettävää, että ei kutsuta. Päätös voi olla läheisille vaikea, mutta ei kenenkään juhlia kannata riskeerata, kuten täällä monet ovat kirjoittaneet.
Vierailija kirjoitti:
No hyi saakeli, minkälaisella persoonallisuudella rakentunut ihminen miettii tällaista. Totta kai se väärin.
Juuri ap:n kaltaisten ihmisten takia Suomessa on niin paljon ihmisiä heitteillä ja syrjäytyneinä.
Ongelma on liian vähäiset hoitopaikat ja sairastuneen sairaudentunnttomuus eli lääkkeitä ei oteta. Suvunkin jaksamisella on rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hallitsemattomia ongelmia (esim.
pitää kovaa ääntä), niin kyllähän tuon päätöksen ymmärtää. Monessa vieraassa voi herättää hämmennystä. Tietysti, jos on oikea lääkitys,
niin ei välttämättä haittaa muita vieraita.Eli samalla kriteerillä myös kehitysvammainen ääntelevä sukulainen voisi jäädä kutsumatta? Aikamoista. Jos suku ei näitä ihmisiä ota mukaan ja puolusta heidän osallisuuttaan, niin kuka sitten?
Omassa suvussani joku oli jälkeenpäin vihainen, kun yksi perhe oli tuonut sukutapaamiseen kehitysvammaisen kymmenvuotiaan lapsen. Monilla sukulaisillani on koulutustakin, että ei ole kyse tietämättömyydestä.
No meillä yhtä ei voi kutsua ainakaan synttäreille tai joulunviettoon kun on Jehova. Aika huono uskonto tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapauskohtaista. Tyttäreni on skitsofreenikko, joka käyttäytyy rauhallisesti eikä sairaus useimmiten näy ulospäin, joskus saattaa sanoa jonkun vähän oudon mielipiteen keskustelun lomassa. Kuitenkin, vuosikymmeniä jatkuneisiin ystäväpiirin juhliin (rapujuhlat, uudenvuoden kekkerit, pikkujoulut ym. ) ei häntä ole sairastumisensa jälkeen kutsuttu. Tuntuu pahalta, mutta tämä kertoo siitä, miten koulutetuissakin piireissä on vielä paljon ennakkoluuloja mielen sairauksia kohtaan. Perheen juhliin kutsutaan kyllä, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Mielestäni kuitenkin, jos häiriökäyttäytymistä on odotettavissa, on hyvin ymmärrettävää, että ei kutsuta. Päätös voi olla läheisille vaikea, mutta ei kenenkään juhlia kannata riskeerata, kuten täällä monet ovat kirjoittaneet.[/quoteOdottiko tämä tyttäresi niitä kutsuja vai asennoituiko siihen, että häntä ei kuitenkaan kutsuta rapujuhliin jne? Juuri pitäisi tapahtua tätä ennakkoluulojen murtamista, kun ei ole kyse mistään häiriökäyttäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on hallitsemattomia ongelmia (esim.
pitää kovaa ääntä), niin kyllähän tuon päätöksen ymmärtää. Monessa vieraassa voi herättää hämmennystä. Tietysti, jos on oikea lääkitys,
niin ei välttämättä haittaa muita vieraita.
"monessa vieraassa"?? Keitäs nämä paljon tärkeämmät MONET vieraat sitten ovat? Keitä ne on joile on tärkeämpi eisttää jotain valheellista kulissia, ja jotka ei tietäisi että joku lähiomainen on sairas? Kysyn vaan...Eiköhän rippijuhliin kutsuta juuri ne omat sukulaiset, ja aika harva suku on sellainen jossa ei tiedettäisi että jollain läheisellä on joku ongelma. Eipä niihin juhliin sellaisia tarvitse edes kutsua jotka ei tunne edes koko perhettä, miksi kutsua joitain sellaisia.
Ja, voisihan jakaa vieraat vaikka kahteen eri kellonaikaan, moni tekee näin muutenkin, kun ei tila riitä kakille. Kutsut tuon sairastuneen vaikka tulemaan vasta myöhemmin illemmalla, ja nämä tärkeämät kulissivieraat heti päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan pidetty sellaisia juhlia, että siellä on tilaa kaikille. Järjestelykysymys siis hyvin pitkälle. Juhlat voi pitää kesällä niin että voi olla ulkona, ja jos ei kotiin ole aina mahtunut, voi vuokrata tilan.
Minulla on käsitys, että monilla on kesäisin useita tapahtumia kuten matkoja, sukulaisvierailuja, mökkireissuja ja ystävien häitä. Kesällä voi olla vaikeaa saada ihmisiä tulemaan juhliin. Monet haluavat levätä ja rentoutua lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä että olisit itse tämä mielenterveysongelmainen, joka jätettäisiin kutsumatta. Miltä se tuntuisi? Itse olen joka juhlaan kutsunut skitsofreniaa sairastavan veljeni ja toisen veljeni, joka sairastaa kakisisuuntaista mielialahäiriötä ja on pahasti alkoholisoitunut . Eivät ole juhlia pilanneet ja ovat olleet todella otettuja kutsusta. Jos joku heitä katsoo kieroon, niin on heidän ongelmansa.
Äläpä nyt. Ap ei varmasti jättäisi kutsumatta ihmistä, joka on hoitotasapainossa, kuten et jätä sinäkään.
Ilmiselvää, että meitä mielenterveysongelmaisia on monenlaisia ja hänen sukulaisensa taitaa olla nyt aika äänekäs, silmäänpistävä, epähygieeninen tai muuten hankala, jopa aggressiivinen tai harhainen, eli ei kyläilykunnossa.
Käytöksestä ja kunnosta tuo on kiinni, ei diagnoosista.
Totta, käytös ratkaisee, ei diagnoosi tee ihmistä tietyllä tavalla käyttäytyvää. Ns. terveet ihmiset voivat käyttäytyä pahemminkin juhlissa kuin ns. sairaat. Ei pitäisi niin jaotella ja luokitella ihmisiä.
Tiedän sukulaisia jotka eivät kutsu mielenterveyskuntoutujaa juhliinsa, koska tuntevat häpeää. Ei aiheuta mitään hämminkiä ja osaa käyttäytyä, mutta hänestä saattaa huomata koska on hyvin hiljainen, että on jotain "vikaa".
Hävetään, että mitähän ihmiset ajattelevat. Ei ehkä osata sanoa tällaiselle henkilölle mitään ja ollaan vaivautuneita. Ei ihme jos syrjäytyy entisestään ja itsetunto laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalla ihmisellä on yleensä saattaja mukana.
Kun ja jos tilanne alkaa näyttää huonolta, sairas ihminen saattajineen poistuu juhlista.
Kahvituksen ja ruuan voi sairaalle järjestää juhlissa sairaalle rauhallisempaan paikkaan, seuranaan vain läheisempiä.
Juuri yksinäisille sairaille hyvät kahvit ja suolainen on suurta vaihtelua elämään, myös muiden ihmisten näkeminen.
Usein sitä käyntiä juhlassa muistellaan pitkään.Sitä ei usein tajuta mikä merkitys on yksinäisille ja sairaille että pääsee ihmisten pariin edes vähäksi aikaa. Joillekin se on tosiaan kohokohta että pääsee kahvipöytään. Monet ovat niin eristyksissä muista ihmisistä.
Näin on. En ole mt-ongelmainen, mutta joidenkin ihmisten mielestän kiinnostuksen kohteeni ovat erikoisia. Arvostin todella, kun vähän etäisempi sukulainen kutsui minut lapsensa ristiäisiin. Oli mukava nähdä ihmisiä ja rupatella kahvipöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mt-potilaista on niin lääkittyjä, että kykenevät juhliin osallistumaan.
Käyväthän samat mt-retkillä, laivamatkoilla ja muuallakin.
Sitäpaitsi kuten kehitysvammaisille myös vakavammin mt-potilaalla on koko ajan, joku läheinen läsnä, joka huolehtii hänestä ja hänen olostaan ja käytöksestään.
Kylmää rasismia on jättää läheinen kutsutmatta juhliin mt- ongelman tai kehitysvamman takia.
Anteeksi, mutta mistä mt-potilaille riittää saattajia ja mukanaolevia avustajia? En ole koskaan kuullut sellaisesta toiminnasta. Jos joku lähisukulainen asuu sairaan henkilön kanssa, hän voi pysyä sairaan lähellä juhlissa, mutta tuskin hänellä itsellään on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapauskohtaista. Tyttäreni on skitsofreenikko, joka käyttäytyy rauhallisesti eikä sairaus useimmiten näy ulospäin, joskus saattaa sanoa jonkun vähän oudon mielipiteen keskustelun lomassa. Kuitenkin, vuosikymmeniä jatkuneisiin ystäväpiirin juhliin (rapujuhlat, uudenvuoden kekkerit, pikkujoulut ym. ) ei häntä ole sairastumisensa jälkeen kutsuttu. Tuntuu pahalta, mutta tämä kertoo siitä, miten koulutetuissakin piireissä on vielä paljon ennakkoluuloja mielen sairauksia kohtaan. Perheen juhliin kutsutaan kyllä, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Mielestäni kuitenkin, jos häiriökäyttäytymistä on odotettavissa, on hyvin ymmärrettävää, että ei kutsuta. Päätös voi olla läheisille vaikea, mutta ei kenenkään juhlia kannata riskeerata, kuten täällä monet ovat kirjoittaneet.
Nämä ovat surullisia juttuja. Oletko varma, ettei häiriökäyttäytymistä ystävien tapaamisissa ole koskaan ollutkaan, vaikka diagnoosi on ilmeisesti tullut aikuisiällä?
Meiltä työyhteisöstä joutui lähtemään kollega, jonka mielenterveyden oireilu osoittautui lopulta skitsofreniaksi. Sen verran rajuja tapauksia mahtui tuohon diagnoosia edeltävään aikaan, että minä en voi olla muuta kuin helpottunut, etten joudu häntä enää tapaamaan. Emme olleet tekemisissä työn ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuat varmasti sitten itse, jos joskus sairastut, ettet ole tervetullut suvun juhliin enää?
Kuunteletko itse harhaluuloisen läheisesi yli tunnin kestäviä pakkotahtisia yksinpuheluita, joissa käydään läpi noin 60 vuoden "vääryyksiä" ja lopuksi vielä epäillään, että häntä säteilytetään, salakuunnellaan ja myrkytetään?
-ohis
Se on tosielämässä hirveän raskasta. Nykyään tiedetään, että sairaan kanssa asuva omainen saattaa helposti sairastua itsekin. Myös muu lähiomainen voi alkaa oireilla, jos on vuosien ajan huolestunut potilaan puolesta. Heillä on psyykkisesti kuormittava tilanne. Esim. sairaalan työntekijät pääsevät aina työpäivän päätyttyä kotiin "normaalin" arkielämän pariin.
Vierailija kirjoitti:
No hyi saakeli, minkälaisella persoonallisuudella rakentunut ihminen miettii tällaista. Totta kai se väärin.
Juuri ap:n kaltaisten ihmisten takia Suomessa on niin paljon ihmisiä heitteillä ja syrjäytyneinä.
Tässä oli kyse yhdestä juhlasta. Emme tiedä vaikka Ap tapaisi sairasta henkilön muulloin. Silloin Ap ei ole jättänyt ketään heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapauskohtaista. Tyttäreni on skitsofreenikko, joka käyttäytyy rauhallisesti eikä sairaus useimmiten näy ulospäin, joskus saattaa sanoa jonkun vähän oudon mielipiteen keskustelun lomassa. Kuitenkin, vuosikymmeniä jatkuneisiin ystäväpiirin juhliin (rapujuhlat, uudenvuoden kekkerit, pikkujoulut ym. ) ei häntä ole sairastumisensa jälkeen kutsuttu. Tuntuu pahalta, mutta tämä kertoo siitä, miten koulutetuissakin piireissä on vielä paljon ennakkoluuloja mielen sairauksia kohtaan. Perheen juhliin kutsutaan kyllä, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Mielestäni kuitenkin, jos häiriökäyttäytymistä on odotettavissa, on hyvin ymmärrettävää, että ei kutsuta. Päätös voi olla läheisille vaikea, mutta ei kenenkään juhlia kannata riskeerata, kuten täällä monet ovat kirjoittaneet.[/quoteOdottiko tämä tyttäresi niitä kutsuja vai asennoituiko siihen, että häntä ei kuitenkaan kutsuta rapujuhliin jne? Juuri pitäisi tapahtua tätä ennakkoluulojen murtamista, kun ei ole kyse mistään häiriökäyttäytymisestä.
Mikä on vähän outo mielipide?...
Kerronpa yhden asian, vaikka ei liity juhliin, mutta sukulaiseen joka on mielenterveysongelmainen ja asuu hoivakodissa koska ei selviydy yksinään.
Sairaus aiheuttaa siis ihan toimintakyvyttömyyttä. Yhtään pahaa sanaa en ole kuullut hänen suustaan. Olen ainoa henkilö joka hänen luonaan vierailee ja hän on siitä tosi kiitollinen. Keskustelemme paljon ja myös hänen hulluista ajatuksistaan. Pidän häntä kuitenkin vertaisena ja hyvänä ystäväni. Hän muistaa usein sanoa miten minua arvostaa kun en ole häntä hyljännyt.
Joskus kyllä joudun katsomaan niin sanottuja terveitä sukulaisia monttu auki, kun saattaa tapaamisemme olla heidän taholtaan yhtä pottuilua, arvostuksesta puhumattakaan.
On sekin että oma suku kiusaa noin jos ihmisellä on jokin ongelma. Lisäät vain heidän pahaa oloaan jos et kutsu.
Ymmärrän. Vedä rajoja. Ap:n kohdalla kyse kuuluu olevan siitä, kestääkö hän jonkinlaista mt-ongelmaista sukulaista juhlien ajan. Tilanne on aika eri.