Kokemuksia kumppanin tunteettomuudesta
Kumppani kokee pitkän suhteen aikana, ettei tunne mitään ketään kohtaan. On ollut aina huono ilmaisemaan tunteitaan ylipäätään tai sanoittamaan ja käsittelemään niitä.
Onko kellään kokemusta onko kumppani onnistunut pääsemään tilanteesta eroon ja onko asiaan vaikuttanut aika, terapia tai lääkkeet tai joku muu asia?
Puoliso sanoo tietävänsä että tästä on haittaa muille enemmän kuin itselleen, kuitenkin vaikuttaa itse kärsivän tilanteesta. Ottaa asian usein esiin kun on mokannut jotenkin tai käyttäytynyt tyhmästi. Haluaa hakea itselleen apua ja saattaa käydä juttelemassa ja vaikuttaa normaalilta joitakin aikoja, koska ei tietenkään ota asiaa puheeksi ennen kuin taas töppää, käyttäytyy vastuuttomasti esim. juo liikaa. Käytös on tosi kaavamaista kun asia nousee esiin.
Onko ollut kyseessä aleksitymia, masennus tms.
Ei tunne siis kuulemma mitään edes jos omalle äidilleen tapahtuisi jotain, on myös maininnut asiasta äidilleen, joka kehoittanut vaan selvittämään asian. Heillä ei ole varmaan puhuttu hirveästi kotona tunteista ja sanoitettu niitä, jonka voi päätellä ihan ajan myötä heidän kanssakäymistään seuraamalla.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tästä mitään. Ei tunteita, juo, jotain huonoa sitten tapahtuu ja?
Koitan kirjoittaa lyhyesti, alussa mies ihana, kohteli hyvin, asioista saatiin keskusteltua. Ei ole koskaan ollut mikään hyvä puhumaan mutta osoittanut rakkautta muilla tavoin. Itse saanut sitten älyllisesti syvällisempää yhteyttä muualta, ystävien muodossa. Kun kaikkea ei voi saada yhdestä ihmisestä. Kukaan ei ole täydellinen enkä odottanut täydellistä ihmistä. Mies oli kiltti ja huomaavainen, kohteli hyvin. Jopa uskomattoman hyvin. On pystynyt alkuun osoittamaan tunteitaan, ollut mielestäni herkkä. Itse koin vaikeaksi joskus vastata hänen tarpeeseensa.
Juodessa käytös muuttuu ja sanoo ja tekee ihmeellisiä juttuja, ei osaa kontrolloida juomista. Huomionhakuinen ja uhriutuva kännissä. Varmaan normaali suomalainen joo mutta käytös pelottavaa ja ahdistavaa. Lisäksi viime aikoina ollut tapana hakea huomiota muilta naisilta, ei muista mitään.
Känni-iltojen jälkeen tulee ilmeisesti masennusmorkkis jota sitten joutuu koko perhe käsittelemään pari päivää kun mielialojen mukaan mennään. Näitä siis harvakseltaan mutta 5 kertaa vuodessa isompi draama.
Käyty terapiassa yhdessä ja erikseen käsittelemässä asioita ja hänen muuttumistaan. Nyt kertoo että ei tunne mitään. Omien sanojensa mukaan jos hänelle joku tekee jotain niin, häntä saattaa oksettaa/tuntuu pahalta ainakin fyysisesti. Todella vaikeaa hänelle on ilmaista itseään. Ei ymmärrä/koe empatiaa minua kohtaan vaikka miten selittäisin omia tunteitani.
On itsekeskeinen ajankäytön suhteen. Uhriutuu herkästi. Ei ota vastuuta kunnolla. Sanoo että harrastukset, ystävät, mikään ei tunnu miltään. Ei saa nukuttua. Peliriippuvainen, työnarkomaani yms. Ja siis täyskäännös aikaisempaan ihmiseen. Kylmä ja kova ja ilkeä, tunteeton.
Oletko miehesi terapeutti? Sun tekstissä oli varmaan 15 adjektiivia joilla kuvaat miestäsi, ei ihme, että hän lukkiutuu..en mäkään jaksaisi moista analyysiä.
Vain psykopaatit ovat täysin tunteettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tästä mitään. Ei tunteita, juo, jotain huonoa sitten tapahtuu ja?
Koitan kirjoittaa lyhyesti, alussa mies ihana, kohteli hyvin, asioista saatiin keskusteltua. Ei ole koskaan ollut mikään hyvä puhumaan mutta osoittanut rakkautta muilla tavoin. Itse saanut sitten älyllisesti syvällisempää yhteyttä muualta, ystävien muodossa. Kun kaikkea ei voi saada yhdestä ihmisestä. Kukaan ei ole täydellinen enkä odottanut täydellistä ihmistä. Mies oli kiltti ja huomaavainen, kohteli hyvin. Jopa uskomattoman hyvin. On pystynyt alkuun osoittamaan tunteitaan, ollut mielestäni herkkä. Itse koin vaikeaksi joskus vastata hänen tarpeeseensa.
Juodessa käytös muuttuu ja sanoo ja tekee ihmeellisiä juttuja, ei osaa kontrolloida juomista. Huomionhakuinen ja uhriutuva kännissä. Varmaan normaali suomalainen joo mutta käytös pelottavaa ja ahdistavaa. Lisäksi viime aikoina ollut tapana hakea huomiota muilta naisilta, ei muista mitään.
Känni-iltojen jälkeen tulee ilmeisesti masennusmorkkis jota sitten joutuu koko perhe käsittelemään pari päivää kun mielialojen mukaan mennään. Näitä siis harvakseltaan mutta 5 kertaa vuodessa isompi draama.
Käyty terapiassa yhdessä ja erikseen käsittelemässä asioita ja hänen muuttumistaan. Nyt kertoo että ei tunne mitään. Omien sanojensa mukaan jos hänelle joku tekee jotain niin, häntä saattaa oksettaa/tuntuu pahalta ainakin fyysisesti. Todella vaikeaa hänelle on ilmaista itseään. Ei ymmärrä/koe empatiaa minua kohtaan vaikka miten selittäisin omia tunteitani.
On itsekeskeinen ajankäytön suhteen. Uhriutuu herkästi. Ei ota vastuuta kunnolla. Sanoo että harrastukset, ystävät, mikään ei tunnu miltään. Ei saa nukuttua. Peliriippuvainen, työnarkomaani yms. Ja siis täyskäännös aikaisempaan ihmiseen. Kylmä ja kova ja ilkeä, tunteeton.
Tuntuu siltä, että miehesi on stressaantunut. Hänen pitäisi varmaan saada aikaa itselleen ja rauhassa pohtia omia asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla tunnekasvattajan puoliso. Toinen perää koko ajan "sanoittamaan" tunteita ja jankuttaa tunteiden käsittelystä, tunnereaktioista, tunnepääomasta yms.
Puoliso ottaa itse asian esiin. Itse olen vain huomannut että hän on muuttunut todella paljon. Tai sitten esittänyt alussa muuta mitä on.
Jos puolisosi tunnistaa tämän itsessään, se on iso plussa!
Tähän ongelmaa on saatavissa apua jos ihminen itse haluaa ja motivoituu siiihen.
Minun eksmieheni oli saman lainen, oli todella haavoitavaa kun hän saattoi todella julmasti loukata esim. poikaamme joka oli pieni, tunteettomalla käytöksellään ja harkitsemattomilla sanoillaan. Minä aikuisena pystyin sellaista vastaan ottamaan ja tein sitten ratkaisuni sen suhteen, lapsen haavoittaminen oli viimeinen pisara.
Olin naimisissa kivipatsaan kanssa, enkä jaksanut. Itse hän sanoi kyllä tuntevansa, sitä vain ei millään tasolla näkynyt ulospäin. Jopa ulkomuoto, eleet ja ilmeet oli jähmeitä ja torjuvia.
Sama täällä. Olen häntä vanhempi enkä kyllä jaksa itsekään tätä vuoristorataa