Lue keskustelun säännöt.
Niin yksinäinen olo, erosta jo kaksi vuotta
05.12.2022 |
Enkä ole vieläkään löytänyt ketään.
Kaipaan niin paljon ihan vain seuraa, juttukaveria läheisyyttä, lämpöä.
En olisi voinut kuvitellakaan että uuden kumppanin löytäminen voi olla näin vaikeaa.
Kommentit (17)
Kuvittele millaista on sellaisella, jolla ei ole koskaan ollut kumppania.
Sun täytyy nyt vaan täyttää nuo tarpeet jotenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Minkä ikäinen olet? Nuorempana on helpompi löytää uusi kumppani. Itse erosin myös kaksi vuotta sitten. Minulla on tapailusuhde, mutta siitä huolimatta olen välillä yksinäinen., koska tapaamme olosuhteiden pakosta vain harvoin. Mietin pitäisikö minun etsiä jotain uutta, mutta en ole varma löytäisinkö enää.
Ehkä joku, jonka jo tunnet, toivoo parisuhdetta kanssasi. Niin se minullakin meni.
Nokitan neljällä vuodella!
Kyllä naisellinen itsetunto on valunut viemäristä alas kun en kelellekään kelepaa :(
Ja yksinäiset palstamammat ne jaksavat hokea, että "eroa, löydät paremman".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Minkä ikäinen olet? Nuorempana on helpompi löytää uusi kumppani. Itse erosin myös kaksi vuotta sitten. Minulla on tapailusuhde, mutta siitä huolimatta olen välillä yksinäinen., koska tapaamme olosuhteiden pakosta vain harvoin. Mietin pitäisikö minun etsiä jotain uutta, mutta en ole varma löytäisinkö enää.
Miksi olisi nuorempana helpompaa? Esim. kolmekymppisistä tuntuu isompi osa olevan varattuja kuin neli-viisikymppisistä.
Itselleni kumppanin löytäminen oli kaikkein helpointa 40-45 vuotiaana. Samanikäisiä sinkkuja löytyi pilvin pimein.
Ok. Jotkut ovat yksin koko elämänsä. Oletko miettinyt missä on sunlaisia ihmisiä, mikä yhdistää jonkun toisen kanssa, onko se jokin kiinnostus, arvomaailma, tekeminen, paikka, messutapahtuma, ulkomaat jne. Mihin suuntaan aiot suunnata katselemaan sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nokitan neljällä vuodella!
Kyllä naisellinen itsetunto on valunut viemäristä alas kun en kelellekään kelepaa :(
Varmasti kelpaat .
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele millaista on sellaisella, jolla ei ole koskaan ollut kumppania.
Sun täytyy nyt vaan täyttää nuo tarpeet jotenkin muuten.
Väittäisin, että sellaisella on elämä helpompaa kun ei tiedä mistä jää paitsi. Kun on kokenut tulisen romanssin joka sitten jättää tyhjän päälle niin ensin tulee huumevieroitusta vastaava tuska, joka kestää kuukausia. Sen jälkeen itselläni tuli ankeus ja toivottomuus, etten koskaan enää tule kokemaan samaa. Kiinnostus deittailuun täysin mennyt ja se hivenen naivi toiveikkuus "ehkä joku päivä" loistaa poissaolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan vieläkin mun kesäromanssia vuodelta 2011. Sen jälkeen ei ole ollut ketään.
Oletko Tinderissä? Sieltä tulee viestipommitus niin ei ehdi pitkästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokitan neljällä vuodella!
Kyllä naisellinen itsetunto on valunut viemäristä alas kun en kelellekään kelepaa :(Varmasti kelpaat .
No en ole kelvannut kuuteen vuoteen.
No ei minua 40v yh:ta kukaan pommita tinderissä tai missään muuallakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele millaista on sellaisella, jolla ei ole koskaan ollut kumppania.
Sun täytyy nyt vaan täyttää nuo tarpeet jotenkin muuten.
Väittäisin, että sellaisella on elämä helpompaa kun ei tiedä mistä jää paitsi. Kun on kokenut tulisen romanssin joka sitten jättää tyhjän päälle niin ensin tulee huumevieroitusta vastaava tuska, joka kestää kuukausia. Sen jälkeen itselläni tuli ankeus ja toivottomuus, etten koskaan enää tule kokemaan samaa. Kiinnostus deittailuun täysin mennyt ja se hivenen naivi toiveikkuus "ehkä joku päivä" loistaa poissaolollaan.
Tämä on muuten totta. Olin koko aikuiselämäni yksin 30-vuotiaaksi asti. Yksinäisyyden ja osattomuuden tunne oli välillä musertavaa, mutta sitä oli myös jollain tavalla alistunut *sivusta seuraajan* rooliin ja suruun elämässä. Jotenkin vaan rakensi arkeaan työn ja *vahvan, itsenäisen ikisinkku*-roolien varaan.
Sitten rakastuin ja sain vastarakkautta, mutta en niin aitoa kun olin kuvitellut ja miehen pettämisen kautta tuli katkera ero.
Suhteen jälkeen yksinäisyyden luonne muuttui: oli kerran tullut kohdatuksi ja kosketetuksi, elämä ilman sitä oli suorastaan fyysisen kivuliasta. Seuraavat kolme sinkkuvuotta olivat ehdottomasti pahimmat sinkkuvuoteni.
Luojan kiitos jaksoin olla sitkeä ja sietää Tinderiä, löysin sitten oman rakkaan mieheni. Nyt meillä on oma perhe ja se kaikki yksinäisyyden tuska oli sen arvoista.
Kiitos tsempeistä. Olen jo lähes viisikymppinen. Olen ollut kaverimielessä yhteydessä lähes kymmeneen eronneeseen, entuudestaan tuttuun mieheen, ajatuksena että olisi joku jonka kanssa viettää aikaa, tutustua uudessa elämänvaiheessa ja ehkä suhde voisi syventyä parisuhteeksi. Mutta kahta lounasta pidemmälle en ole kenenkään kanssa päässyt. No, ehkä vielä joskus.
Tuntuu että se on nykyään vaikeaa. Siksi en uskalla erota ihan ok mutta väljähtäneestä liitosta.