Minä en oikeasti jaksa enää. Ihan oikeasti.
Kun koko elämä on aina ollut niin huonoa. Lapsuudessa oli kaikki koulukiusaamiset, alkoholistivanhemmat, väkivaltaa, hulluutta, vanhempien ero, turvakodit ja heidän sairas tappelunsa.
Vain luuseripaskatöissä olen ollut. Ensimmäisessä työpaikassa minua kiusattiin niin paljon, että se jätti syvät traumat. Olisin halunnut psykologiksi. Päädyin opiskelemaan hoitajaksi. Ja se vasta paskaa onkin. En edes tiennyt mitä kiusaaminen on ennnen kuin aloin työskennellä hoitoalalla. Sen lisäksi kaikki muutkin vihaavat ja halveksivat hoitajia ja antavat sen näkyä.
Minulla oli syömishäiriökäyttäytymistä nuorena. Nyt olen lihava ja ällöttävä. Normaalipainon ylärajoilla. Lisäksi minulla on akne ja olen oikea suomonsteri.
Ahdistaa taas tuleva joulu yksin lisää. Minulla ei ole ketään, ei perhettä, ei ystäviä. Olen niin perustavanlaatuisesti viallinen, että ketään ei halua olla kanssani tekemisissä.
Opiskelen kahta koulutusta ja käyn Valmennuskurssia. Lisäksi kävin töissä, mutta irtisanouduin ja olen aivan loppu. En jaksaisi edes hengittää enää. Kroppa painaa 5000 kg ja olo on kuin rekan alle jääneellä.
En vain näe tässä mitään järkeä. Elämästä ei koskaan tule hyvää enkä näe edes yhtä onnellista päivää.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennyt elämä meni jo. Heitä se roskiin äläkä mieti sitä enää. Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, tee yksi pieni asia päivässä. Syö paremmin, hae vaikka kirjastosta jotain hauskaa tai sivistävää luettavaa ja tee siitä tapa.
Helppo sanoa. Tee sitä, tee tätä, mee lenkille, osta suklaata ( kun se kuulema korvaa seksin) ei kuule korvaa, voin sanoa, eikä sitä toisen tuomaa läheisyyttä ja kosketusta.
Tuo kuitenkin samankaltaista mielihyvää, kun vapauttaa endorfiineja ja pitää myös aknen hyvin voimissaan.
Rupeammeko nyt tappelemaan tästä? Akne on oikea sairaus. Vaikka söisi salaatinlehtiä niin se ei estä talirauhasten liikatuotantoa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että pitäisi syödä mustikoita aamuisin tai jättää suklaa pois. (En edes syö suklaata juurikaan.)
Ap
Nyt keskityt siihen että saat jonkun muun työn kuin hoitajan. Haet vaikka siivoojaksi, ihan sama mutta työpaikkakiusaaminen pitää saada loppumaan.
Tuo lemmikki ehdotus oli hyvä! Lemmikistä on paljon iloa ja seuraa.
Tsemppiä, kyllä se siitä, kun ei vain luovuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoittaa tänne. Täältä saat avun.
Ei taida olla mitään, mikä minua ylipäätään auttaisi. Olen väsynyt. Loppu.
Ap
Terapia? Kuka tahansa järkevä ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta ei paranna lemmikit eikä liikunta tätä olotilaa. Nappeja en halua syödä koska se on kemiallisin avun saatu mieliala.
Tämän päivän miehetkin haluavat parisuhteelta vaan sitä mitä pornosivuilla näkevät. Ne "kiltit" miehetkin vaan jankkaavat ja voivottelevat täällä 247.
Tämä ei ollut ap. Ihan selvyyden vuoksi.
Ap
Jos vaikka tuohon masennukseen nyt otat sairaslomaa muutaman kuukauden ja lepäät. Käyt juttelemassa hieman.
mä en ihan oikeesti jaksa enää näitä tyhänpäiväisiä ruikuttajia
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ymmärrän sinua. Itsestäni tuntuu samalta. Paska työ johon raahaudun joka päivä saamatta siitä yhtään mitään, tai no rahat vuokraan. Vapaa päivät vedän viinaa kotona aamusta iltaan koska tiedän ettei kukaan kumminkaan tule käymään, niin aivan sama olenko humalassa vai selvinpäin. Olen 55v nainen ja tuntuu ettei elämässä ole enää mitään minulle. Ennen oli, perhe, omakotitalo, talous kunnossa....ei ole enää. Taidan olla se syrjäytynyt vanha akka jota ei kukaan enää halua. Kun olisi edes rahaa harrastaa jotain, mutta ei.
Ei kai rahaa riitä harrastuksiin, kun juot ne?
Muutenkin syvennät kierrettäsi ihan itse. Kuka nyt juopon luokse haluaisi tulla, paitsi toinen juoppo?
Vierailija kirjoitti:
Onko molemmat koulut pakko käydä heti, kuulostaisi siltä että kannattaisi höllätä tahtia. Oletko käynyt esim keskustelemassa kenenkän kanssa. Ja joku ravitsemusterapeutti/painonhallintaryhmä vaikka toisen koulun tilalle?
Aa niin olitkin normaalipainoine, eli ei hätää sen suhteen.
Ärsyttävintä ikinä on se kun toinen tekeytyy ap:ksi
Kokenut sen. Jakeli ilkeyksiä avaamaani hyvänmielenketjuun😣😝😛😦🤤😖🤢😬
Vierailija kirjoitti:
mä en ihan oikeesti jaksa enää näitä tyhänpäiväisiä ruikuttajia
No mitä oma kommenttisi on, ap:llä on sentään oikea ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennyt elämä meni jo. Heitä se roskiin äläkä mieti sitä enää. Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, tee yksi pieni asia päivässä. Syö paremmin, hae vaikka kirjastosta jotain hauskaa tai sivistävää luettavaa ja tee siitä tapa.
Helppo sanoa. Tee sitä, tee tätä, mee lenkille, osta suklaata ( kun se kuulema korvaa seksin) ei kuule korvaa, voin sanoa, eikä sitä toisen tuomaa läheisyyttä ja kosketusta.
Tuo kuitenkin samankaltaista mielihyvää, kun vapauttaa endorfiineja ja pitää myös aknen hyvin voimissaan.
Rupeammeko nyt tappelemaan tästä? Akne on oikea sairaus. Vaikka söisi salaatinlehtiä niin se ei estä talirauhasten liikatuotantoa. Kyse ei todellakaan ole siitä, että pitäisi syödä mustikoita aamuisin tai jättää suklaa pois. (En edes syö suklaata juurikaan.)
Ap
Teinilläni aknen aiheutti raudan puute. Kolmatta kuukautta on syönyt rautaa ja maito poistettiin ruokavaliosta kaikissa muodoissa. Enää on arvet jäljellä. Hänellä oli aknen vaikein muoto. Edes antibiootit ei auttaneet. Koita rautaa, se voi ratkaista muitakin jaksamattomuusongelmia.
Vierailija kirjoitti:
mä en ihan oikeesti jaksa enää näitä tyhänpäiväisiä ruikuttajia
Eihän sun ole mikään pakko tulla tälläiseen ketjuun. Mene sinne missä jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta ei paranna lemmikit eikä liikunta tätä olotilaa. Nappeja en halua syödä koska se on kemiallisin avun saatu mieliala.
Tämän päivän miehetkin haluavat parisuhteelta vaan sitä mitä pornosivuilla näkevät. Ne "kiltit" miehetkin vaan jankkaavat ja voivottelevat täällä 247.
Oli nainen masentuntu tai ei, hän aina löytää mahdollisuuden vähätellä miehiä. Olet ansainnut kaiken surkean kohtelun muilta. Uhriutumisesi on säälittävää.
Minä söin aikuisiän akneen roacutan kuurin. Hoito kesti antibioitteen vuoden, mutta se kannatti. Nyt viiskymppisenä kukaan ei voisi edes arvata että ihoni on joskus ollut kuin kauhuleffasta. Akneen saa kyllä hoidon, tiedoksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta ei paranna lemmikit eikä liikunta tätä olotilaa. Nappeja en halua syödä koska se on kemiallisin avun saatu mieliala.
Tämän päivän miehetkin haluavat parisuhteelta vaan sitä mitä pornosivuilla näkevät. Ne "kiltit" miehetkin vaan jankkaavat ja voivottelevat täällä 247.Oli nainen masentuntu tai ei, hän aina löytää mahdollisuuden vähätellä miehiä. Olet ansainnut kaiken surkean kohtelun muilta. Uhriutumisesi on säälittävää.
Missä kohtaa vähättelin miehiä tuossa kommentissani?
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet masentunut. Se sun ongelmasi on. Kun kerran on työpaikka niin hakeudu työterveyshuoltoon ja ota apu vastaan.
Tämä. Oletko ap käynyt lääkärissä noista puhumassa? Oletko itsetuhoinen? Saat apua ja mielialalääkityksen.
Kerroit, että töissä kiusataan. Onko se työkavereiden kesken vai tarkoitatko potilailta tulevaa kiusaamista? Hoitoala on hyvin raskas ala ja palkkakin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan, mutta ei paranna lemmikit eikä liikunta tätä olotilaa. Nappeja en halua syödä koska se on kemiallisin avun saatu mieliala.
Tämän päivän miehetkin haluavat parisuhteelta vaan sitä mitä pornosivuilla näkevät. Ne "kiltit" miehetkin vaan jankkaavat ja voivottelevat täällä 247.Oli nainen masentuntu tai ei, hän aina löytää mahdollisuuden vähätellä miehiä. Olet ansainnut kaiken surkean kohtelun muilta. Uhriutumisesi on säälittävää.
Sivusta kommentoin että, ei tuossa vähätelty miehiä vaan tuohan on ihan tosi asia.
Minulla lähes samanlainen lapsuus/nuoruus. Koulussa kiusaamisen hoidin olla huomaamatta heitä, he olivat minulle kuin ilmaa, samaa töissä, kiusaajien huomioonottamattomus auttoi minua eteenpäin. Löysin itselleni jonkin, josta käytän sanaa "motto" "aivan v-ttu mitä mieltä muut ovat minusta, elän omaa elämääni". Koko elämäni olen ollut ylipainoinen, arka ihminen, "omia polkujani yksin kulkenut". Olen nykyään 67-vuotias mies, 20-vuotisesta yhteiselämästä 17-vuotta sitten eronnut, 33-vuotiaan pojan isä, joka on löytänyt ns. uuden tien. Olen vanhoilla päivilläni oppinut ottamaan/antamaan/jakamaan rakkauttani muille ihmisille ja muiden ihmisten halaaminen on alkanut tuottamaan elämään sen tarkoituksen, olla oma itseni.
sede kirjoitti:
Minulla lähes samanlainen lapsuus/nuoruus. Koulussa kiusaamisen hoidin olla huomaamatta heitä, he olivat minulle kuin ilmaa, samaa töissä, kiusaajien huomioonottamattomus auttoi minua eteenpäin. Löysin itselleni jonkin, josta käytän sanaa "motto" "aivan v-ttu mitä mieltä muut ovat minusta, elän omaa elämääni". Koko elämäni olen ollut ylipainoinen, arka ihminen, "omia polkujani yksin kulkenut". Olen nykyään 67-vuotias mies, 20-vuotisesta yhteiselämästä 17-vuotta sitten eronnut, 33-vuotiaan pojan isä, joka on löytänyt ns. uuden tien. Olen vanhoilla päivilläni oppinut ottamaan/antamaan/jakamaan rakkauttani muille ihmisille ja muiden ihmisten halaaminen on alkanut tuottamaan elämään sen tarkoituksen, olla oma itseni.
Tämä hyvä, koska ne miehet keneen minä olen törmännyt eroni jälkeen ovat kyynisiä ja katkeria kaikelle maailmassa. Hyvä sinä:)
Anteeksi vaan, mutta ei paranna lemmikit eikä liikunta tätä olotilaa. Nappeja en halua syödä koska se on kemiallisin avun saatu mieliala.
Tämän päivän miehetkin haluavat parisuhteelta vaan sitä mitä pornosivuilla näkevät. Ne "kiltit" miehetkin vaan jankkaavat ja voivottelevat täällä 247.