Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

pettäminen

Vierailija
09.11.2006 |

Pettäminen:

pääseekö siitä koskaan yli, jos on siis itse pettäjä? Onko ainoa ylipääsemisen reitti se, että kertoo kumppanilleen mitä on tehnyt? vai voiko sitä ajankanssa antaa itselleen anteeksi?



Nopea lyhyt selitys mitä on tapahtunut. Ei siksi, että haluaisin selitellä..tekooni ei ole mitään hyvää selitystä, mutta koska haluan teidän tietävän miksi en ole tähän asti kertonut.



-Mieheni on joskus sanonut, että jos hänen tyttöystävänsä pettäisi häntä kerran ja se ei toistuisi, niin hän ei haluaisi koskaan tietää sitä.

-Mieheni tietää koska ja milloin tämän kundin kanssa pyörin eli koskaan en ole hänelle valehdellut menoistani, mutta olen vain jättänyt kertomatta yksityiskohtaisen asian

-Olen pyytänyt mieheltäni anteeksi sitä kaikkea mitä olen sen miehen kanssa tehnyt ja viettänyt aikaa, mies ei koskaan kysynyt tarkemmin mitä sillä tarkoitin, antoi vaan anteeksi.

-Hän on itse aikoinaan satuttanut minua tosi pahasti. Jättämällä minut tavallaan toisen naisen takia, johon oli ihastunut, Mutta hän oli aina rehellinen.



Eli nyt olen pitänyt tätä asiaa sisälläni jo 1,5 vuotta. Tässä välissä olemme saaneet ihanan tyttären ja oikeesti valehtelematta meillä menee nyt paremmin kuin koskaan. olenko siis itsekäs jos omaa oloani helpottaakseni kerron miehelleni jotain jota ei saa enää tekemättömäksi. Onko mieheni parempi olla autuaan tietämättömänä? Mutta kun minä arvostan rehellisyyttä ja en tunne itseäni enää kun en ole saanut sanottua tekostani miehelleni. En oikein tiedä, että teenkö hänelle nyt pahasti vai hyvin? Kun en kerro? Tärkeintä on, että ratkaisu olisi miehelleni hyvä. Minusta viis!



Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli nyt olen pitänyt tätä asiaa sisälläni jo 1,5 vuotta. Tässä välissä olemme saaneet ihanan tyttären ja oikeesti valehtelematta meillä menee nyt paremmin kuin koskaan.



- olenko siis itsekäs jos omaa oloani helpottaakseni kerron miehelleni jotain jota ei saa enää tekemättömäksi. * OLET



- Onko mieheni parempi olla autuaan tietämättömänä? * on, koska hän on sanonut ettei halua tietää



Mutta kun minä arvostan rehellisyyttä ja en tunne itseäni enää kun en ole saanut sanottua tekostani miehelleni. * miten niin arvostat rehellisyyttä, kun kerta olet pettänyt!???



- En oikein tiedä, että teenkö hänelle nyt pahasti vai hyvin? Kun en kerro? * teet ihan oikein kun et kerro, koska teet sen vain omaa oloasi helpottaaksesi (ja siirrät olosi samalla mieheesi ja tuhoat liittosi) ja MIEHESI ON KERRAN SANONUT ETTEI HÄN HALUA TIETÄÄ!!



- Tärkeintä on, että ratkaisu olisi miehelleni hyvä. Minusta viis! * nii-in, eli jätät kertomatta ja sovit asian ainoastaan itsesi kanssa!!

Vierailija
2/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin..tuo on vaan helpommin sanottu kuin tehty! Luulin että tässä ajassa siitä olisi jo päässyt yli, mutta kyllä se kummittelee mielessä vieläkin. Ehkä eniten semmosena taakkana mikä olisi ihana sanoa pois itsestään. Mutta olet varmastikkin oikeassa, että itsekästähän se olisi tässävaiheessa asiaa kertoa.

Minä kyllä arvostan rehellisyyttä vaikka en siihen näköjään itse tässä elämässä täydellisesti kyennytkään. Harmi. Mutta oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun teen kenellekkään ihmiselle niin ja ennen kaikkea viimeinen kerta kun petän itseni! Häpeän olla minä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ÄLÄ SIIS KERRO HÄNELLE!!!! Hyvänen aika, tapahtuneesta on kerran jo noin pitkä aikakin!



Ja sitä paitsi, tämä on aivan väärä keskustelupalsta tulla kaipaamaan päänsilitystä... ;-)



t. kakkonen

Vierailija
4/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP tässä taas!



En kaipaa päänsilityksiä, en todellakaan. Kysyin vaan ihmisten mielipidettä hyvin tärkeässä asiassa. kiva, että vastasin, mutta ei tarvitse tehdä omia psykologin analyyseja ihmisestä jota et ole koskaan nähnyt. Pysytään kysymyksessä ja sinun vastauksesi tuli jo selväksi. kiitos

Vierailija
5/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


AP tässä taas!

En kaipaa päänsilityksiä, en todellakaan. Kysyin vaan ihmisten mielipidettä hyvin tärkeässä asiassa. kiva, että vastasin, mutta ei tarvitse tehdä omia psykologin analyyseja ihmisestä jota et ole koskaan nähnyt. Pysytään kysymyksessä ja sinun vastauksesi tuli jo selväksi. kiitos

Taisit siltikin tulla hakemaan vain sitä mieleistäsi mielipidettä täältä, jos näin pahasti kolahti... t. 2

Vierailija
6/9 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

se oli psykologin analyysi, että tulin hakemaan päänsilityksiä. Tai no okein...ei ollut mikään änalyysi vaan turhanpäiväinen mielipide joka ei millään tasolla liittynyt itse asiaan. mutta en nyt jaksaisi tuhlata energiaa tähän " keskusteluun" kun se on ihan turhaa. Sovitaan vaikka sun mieliksi, että tulin vain päänsilityksiä täältä hakemaan :)



AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
10.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet tämän toisen miehen kanssa viettänyt aikaasi ja olet sitä pyytänyt anteeksi. Hän siis luultavasti tietää, että olette muutakin tehneet kun televisiota katselleet.

Miksi pyytäisit anteeksi yhdessäoloa? Hän on sanonut, että antaa anteeksi eikä halua tietää yksityiskohtia tai siis jos olet häntä pettänyt.

Jos miehesi on sinulle vilpittömästi jo antanut anteeksi, ei vatvo, kysele, piikittele, ja on jo itse unohtanut koko jupakan niin miksi repisit teidän molempien arvet auki? Jos rakastat miestäsi miksi sattuttaisit häntä niin pahasti kertomalla jotain jonka hän jo tietää mutta ei tahdo kohdata?

Itsellesi ja omalla pahalle olollesihan tässä synninpäästöä haet. Kummitus pääsi sisälläsi ehkä häviäisi mutta raivo miehesi sisällä kenties heräisi? Kun hän kerta on painottanut, että hän ei haluaisi tietää, ei hän varmasti sitä hyväksyisi ja olankohautuksella ohittaisi. Omatuntosi olisi ehkä, luultavasti ei, puhdas mutta avio-onnesi tipotiessään.

Vierailija
8/9 |
10.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä kai ajatellaan, että pettäjässä on aina jotain vikaa.



Sinuna miettisin, että mikä ajoi sinut pettämään ja miten se asia käsitellään. Tässä voisi olla ihan terapeuttikin avuksi.



Mikäli ihminen tekee virheen kerran elämässään, niin kannattaa varmaan varmistaa, että sen virhekäyttäytymisen takana olleet seikat (oli ne sitten sitä, että puoliso ei ollut sinun mieleisesi, tai että sinä halusit testata omaa viehätysvoimaasi, itsetunnon puutos, kolmenkympin kriisi, perheen perustamisen kriisi tms) on loppuun käsitelty ja että jos jatkossa tulee jotain uusia vastaavia seikkoja, niin miten estetään vanhan vakiokaavan toistuminen.



Osaatko itse sanoa, että mitkä asiat johtivat pettämiseen? Mitkä asiat pitävät sinut jatkossa pois pettämisestä? Onko nämä turvaverkot tarpeeksi korkeat ja tiheät? Oletko päässyt asioiden kanssa sinuiksi? Oletko miettinyt, että juttelisit ammattilaisen kanssa asiasta? Oletko saanut puhuttua asiasta jonkun muun kanssa?



Niin ja sitten on se kysymys, että onko miehelläsi oikeus tietää mitä hänen elämässään on tapahtunut. Minä haluaisin tietää, kaikki eivät. Pikkuiselle olet kuitenkin " velkaa" sen, että tapahtui mitä tapahtui, niin selvität oman pääsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
30.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä jaksa nostaa ikivanhoja ketjuja. Ketä ne kiinnostaa?