Missa vaiheessa olette palanneet toihin vauvan saatuanne

Ykkosen jalkeen menin toihin kun han oli 7 kk, oli pakko koska sain tyotarjouksen joka oli ainutlaatuinen enka useammasta syysta olisi koskaan enaa saanut samanlaista. Sydan vuosi verta mutta isani otti vuorotteluvapaata ja hoiti esikoistani kotona vuoden ennen kuin han meni tarhaan. Nyt kakkosen kanssa aion olla kotona vuoden. Se on mahdollista tyopaikallani mutta sita ei totisesti katsota hyvalla, ja olenkin saanut paljon negatiivista palautetta. 6 kk on taalla se normi. Tunnenkin olevani kahden tulen valissa, suomalaisittain olen huono aiti koska lapseni eivat ole kotihoidossa kolmivuotiaaksi, ja takalaisen tyopaikkani normien mukaan taas olen huono tyontekija. Pois eivat voi minua kuitenkaan heivata koska minulla on vakipaikka, mutta hankalaksi kylla ovat saaneet oloni. Ei ole helppoa tama, taytyy vain loytaa jotenkin oma tiensa. Mulle on ollut tarkeinta ajatella ensiksi lasteni hyvinvointia ja sitten vasta muita juttuja. Lopun elamaksi musta ei kuitenkaan ole kotiaidiksi. Tsemppia sinullekin vaikeisiin paatoksiin.

Hei,



minun piti menna toihin lapsen ollessa 7kk. Taalla USAssahan toihin palataan yleensa siina 3kk:n aitiysloman jalkeen. Tilanne muuttui kohdallani, kun tyoprojektini viivastyi ja lopulta menin toihin tyton ollessa 11kk.



Suomessa olisin todennakoisesti ollut ehka pitempaankin kotona, mutta lahinna siksi, etta Suomessa suhtaudutaan pienten lasten kodinulkopuoliseen hoitoon niin negatiivisesti (alle 1,5v ei suositella hoitoon vietavaksi). Taalla kuitenkin asenne on ihan toinen ja hoitopaikat sen mukaisia. Tyttareni hoitoryhmassa on 8 lasta, 4kk-2v, ja hoitajia kolme. Jokainen lapsi saa tarvitsemaansa huomiota, pienimmatkin otetaan mukaan touhuihin eivatka he ole pelkastaan istuimessa paikallaan niin kuin aluksi pelkasin. Tallaista 3:8 hoitaja-lapsi suhdetta ei Suomessa yleensa nae, muuta kuin perhepaivahoidossa. Tyttoni on ensimmaisesta paivasta lahtien ollut aivan innoissaan aina hoitoon mennessa ja silla on ollut suuri merkitys minun toissa viihtymiselleni.



Eli sanoisin yhteenvetona nain, etta hyvan toihin palaamisen perusta, oli se sitten lapsen ollessa 3kk tai 1,5v, on se, etta luotat hoitopaikkaan ja voit jattaa lapsesi sinne hyvilla mielin. Niin kuin paikallinen lastenlaakarimme sanoo: ota lahtokohdaksi se, etta kaikki menee hyvin.



Terv,



BT

Meidän lapsemme ovat siis syntyneet Saksassa, missä - ainakin minun maailmankuvani mukaan - hyvin harvoin viedään ihan pieniä lapsia saatikka vauvoja hoitoon; hyvin usein äidit ovat kotona ainakin siihen asti kun lapsi on 3v ja menee tarhaan.



Minulle oli kuitenkin omasta pyynnöstäni organisioitu etätyöpaikka meille kotiin, minun piti aloittaa työt heti (tuolloisen) äitiysloman jälkeen, 8vkon päästä synnytyksestä.

Suunnitelmaan tuli muutos kun esikoinen väläytti huutotaitonsa, neiti oli koliikkivauva eikä työntekoa voinut kuvitellakaan (mieskin jäi aina iltaisin ja viikonloppuisin töihin lukemaan kokeisiin kun Fräulein Tochter huusi tuntikaupalla...)

Etätyöni alkua siirrettiin 2x neljännesvuodella kunnes luovutin tyttäreni vaativuuden edessä ja jäin suosiosta kokonaan hoitovapaalle (lapsen 3. syntymäpäivään asti työpaikka pysyy ja jos tulee enemmän lapsia, aika pidentyy).



Nyt olen ollut 4,5v kotona, kuopus on 2,5v. Kituutellaan miehen tienesteillä.



:-)

Asumme Belgiassa ja lasten syntyessä tein töitä itsellisenä ammatinharjoittajana. Esikoisen syntyessä paikallinen kela maksoi " äitiyslepokorvauksen 3 viikosta, kakkosen syntyessä se oli pidentynyt 6 viikkoon.



Molemmat lapset ovat menneet kunnalliseen päiväkotiin 3 kk ikäisenä, koska minun on ollut pakko palata sorvin ääreen ennen kuin asiakkaat katoavat. Esikoisen kanssa aloitin kotona työskentelyn jo 4 viikkoa synnytyksestä ja tein 25-50 % töitä tilanteesta riippuen. Kakkosen kanssa olin niin huonossa kunnossa, etten tehnyt töitä ollenkaan ollessani vauvan kanssa kotona.



Koto-Suomessa kaikki ovat kauhistelleet tilannetta. Se on ärsyttänyt minua suunnattomasti - eihän tilanne miksikään muutu, saavat vain pahan mielen minulle.



Esikoisen jättäminen päiväkotiin oli aivan kamalaa ja ekan viikon itkin joka aamu lähtiessäni päiväkodilta. Kakkosen kanssa oli vähän helpompaa mutta .... ei tämä herkkua ole.

minä sain vauvan ranskassa ja vaikka työpaikka lain mukaan pitää pitää maks 3 vuotta, jonka äiti saa olla palkattomalla ja EUR 0 tuella hoitovapaalla, duunista sanottiin että saat yhteensä 6kk äitiyslomaa, ja sitten takaisin. Itse yritin ehdottaa osa-aika työtä ja etätyötä, mutta ei onnistunut. Olin vielä ensimmäinen nainen raskaana koskaan kys yrityksessä... ei ollut hauska vääntää kättä joka asiasta, ja hyvällä omalla tunnolla jäin sairaslomalle 2kk ennen LA, onneksi, laps parkakin syntyi etuajassa. Ei tarvinnut miettiä tarhaa, sillä muutimme toiseen maahan ja jäin kotiin. Halusin itse mennä takaisin työelämään kun lapsi täytti vuoden, ja aloitimme osa-aika tarhan totuttelua varten ja samalla etsin töitä.



Onneksi meillä oli tuttu joka haki pojan tarhasta iltapäivästä, kun työpäivät venyivät, olisi se muuten ollut ihan kauheeta puolitoista vuotiaalle olla 8-18 tarhassa.



Vuoden jälkeen jäin taas kotiin kun oleskeltiin suomessa, (eläköön kotihoidon tuki, hoitoraha ja lapsilisä!!! :-) ja sain viettää sen ihanan uhmaiän pojan kanssa.



Nyt poika on 3.5 ja käy ilomielin tarhassa ja itse käyn ilomielin töissä, mutta silti se syyllisyys ja huono omatunto kalvaa päivien venyessä... mutta on niistä muistakin nuorena tarhaan laitetuista kasvanut kunnon kansalaisia, muistakaa se!! ja vaikka se on vaikeaa karistaa suomiäidin syyllisyys, muistakaa että lapsistanne ei myöskään kasva suomilapsia, vaan sen kotimaan lapsia, tai ns. kolmannen kulttuurin lapsia. Joissain maissa jos haluaa lapsensa kunnon kouluun, se polku tarttee aloittaa jo saman organisaation kunnon tarhasta, 0 vuotiaasta. Ei suomessa ole tälläisiä seikkoja.



Suominaiseus (itsenäisyys, korkea koulutus ja sen jatkona ura) ja suomiäitiys (3v pois töistä per lapsi) ovat melkein mahdoton yhtälö maailmalla, itse olen pikkuhiljaa oppinut olemaan miellyttämättä näkymätöntä ja minuun elämään vaikuttamatonta menneisyyden voimaa, pakko vaan elää tätä elämää ja tätä hetkeä.



Muutenkin naiseus, äitiys, koulutus, ura, ystävät, ulkonäkö, lapsien lukumäärä, parisuhteen tila tai sen puute, sivistytaso, harrastukset ja muut elämän alueet ovat nykyään tarkkailun alla 25-35 vuotiailla naisilla, teki sitä tai tätä, se on aina jonkun mielestä väärin, aina on joku taho, tantta, yhteiskunta, naistenlehti, kanssasisar, kaikentietävä hallitus tai viisas setä kertomassa miten tulisi elää ja koska ja kuinka monta lasta tehdä.

grrrrhhh!

Vind:

Molemmat lapset ovat menneet kunnalliseen päiväkotiin 3 kk ikäisenä, koska minun on ollut pakko palata sorvin ääreen ennen kuin asiakkaat katoavat. Esikoisen kanssa aloitin kotona työskentelyn jo 4 viikkoa synnytyksestä ja tein 25-50 % töitä tilanteesta riippuen. Kakkosen kanssa olin niin huonossa kunnossa, etten tehnyt töitä ollenkaan ollessani vauvan kanssa kotona.

Koto-Suomessa kaikki ovat kauhistelleet tilannetta. Se on ärsyttänyt minua suunnattomasti - eihän tilanne miksikään muutu, saavat vain pahan mielen minulle.

Teen töitä kotona freelancerina, joten tein viime vuoden hommia aina vaavin nukkuessa ja vein hänet tarhaan vasta nyt 1-vuotiaana - mutta vain 3 aamupäiväksi / viikko.

Muutenhan myös täällä Hollannissa on tapana viedä vauvat hoitoon jo parin kuukauden ikäisenä. Ja sitähän kauhistellaan Suomessa, samoin kuin sitä, että " kouluun" pitää mennä jo 4-vuotiaana. Mutta arvatkaas, mitä minä kauhistelen. Sitä, että Suomessa pienetkin lapset on päiväkodissa 5 pitkää päivää /viikko, ja ala-asteelaiset tulevat koulusta yksin yhjään kotiin jossa saavat itse etsiä välipalaa ja viihtyä, kunnes vanhemmat tulevat myöhällä ja kärttyisinä töistä. Hollannin systeemeistä voi sanoa monta pahaakin sanaa, mutta hyvää on se, että melkein kaikilla on mahdollisuus osa-aikatöihin, joten arkenakin aikaa jää olla myös lasten kanssa. 2-3 päivää lasten kanssa, 2-3 päivää töitä, se on minusta ainakin ihannetilanne kaikille pienten lasten äideille (ellei halua tai voi olla 100% kotiäiti).

ens viikolla laskettu aika. olen ollut vuosilomalla 1.11. lähtien ja huomenna alkaa 6kk.n " palkallinen" äitiysloma joka loppuu 14.5. sitten ehkä vielä pari vkoa lomalla. Töihin siis viimeistään 28.5. Koska täälläkään ei saa muuta tukea kuin lapsilisää 100e/kk. Kokopäivä hoito maksaa viikossa sen verran kuin Suomessa kuukaudessa. Meille on ensi vaihtoehdoksi mietitty kesäaupairia suomesta ja sitten syksystä vähenee mun työpäivät 4pvään vkossa joista yksi toivottavasti etäpäivä eli lapsi hoitoon 3pvä-vkossa. Jos puoliskolla ei olisi niin paljon velkaa kitkuttelisin kotona siihen asti että lapsi olisi 1v. No can do.

Olin Englannissa vuoden äitiyslomalla, toinset 6kk ei saatu muuta rahaa kuin lapsilisät, siksikai olenkin nyt Suomessa :-D

Sanne ja muut,



Minkälaisia osa-aikatöitä Hollannissa on tarjolla? Suomessa tuntuu olevan mahdotonta saada osa-aikatyötä (ainakaan oman alan jos sattuu akateeminen olemaan). Kuulisin mielenkiinnolla enemmänkin! Olen ihan samaa mieltä, että Suomen systeemi ei ole hyvä silloin kun lapset ovat päiväkodissa pitkiä päiviä tai tulevat tyhjään kotiin koulun jälkeen. Ajatellaan, että 3 ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät lapsen elämässä, mutta mitä sitten? Eikö aikuisen läsnäoloa aina tarvita! Mielestäni on parempi aloittaa päiväkotiura vaikka ennen 3v jos on mahdollista tehdä lyhyttä päivää kuin että olisi ekat 3v kokonaan kotona ja sitten molemmat vanhemmat tekisisi pitkää päivää. Ideaali kai olisi 1kokopäivätöissä oleva vanhemapi ja toinen osa-aikatöissä oleva. Mutta tämä on vaan yksi mielipiden muiden joukossa...

Hollannissa osa-aikatöitä on aivan joka alalla. Melkein joka firmassa on mahdollista tehdä vajaata viikkoa, esim. 2 tai 3 päivää viikossa. Monissa perheissä molemmat vanhemmat työskentelevät 3 päivää, joten lapselle tarvitsee etsiä hoitopaikka vain yhdeksi päiväksi. Minusta tämä on aivan ihanteellista, olisipa Suomessakin tuollainen mahdollisuus. Itse en ole mikään kotiäitityyppi, joten muutaman päivän töissäolosta saan tarpeeksi energiaa taas lasten kanssa puuhailuun :) on hyvä mieli kun saa SEKÄ tehdä mieleistä työtä ETTÄ antaa aikaa myös lapsille. Huomasin muuten esikoisen kohdalla, että 3-vuotiaana hän meni iloiten ja hihkuen tarhaan niinä kolmena päivänä - sen ikäinen tarvitsee jo muutakin puuhaa ja seuraa kodin ja äidin lisäksi - mutta 5 kokonaista päivää olisi minusta hieman rankkaa.

kiitos paljon vastauksistanne,



on helpottavaa kuulla etta muilla on ollut samoja ongelmia. Kovin pienena se vauva joutuu hoitoon menemaan,mutta positiivisena asiana on etta pystyn aloittamaan tyot aikaisin ja lahtemaan heti kun vaan on valmista. Mies sitten viesi vauvan aamulla, nain saadaan vauvan paivaa lyhemmaksi. Tottakai itsekkin halutaan viettaa mahdollisimman paljon aikaa pienen kanssa. Meilla todennakoisin vaihtoehto on tavallinen paivakoti, meidan lahella on pari ihan hyvaa, tiedetaan myos joku ihan luotettava perhepaivahoitaja. Itsesta tuntuu etta on helpompi vieda vauva kuolutettuun hoitoon kun ottaa kotiin hoitaja tai aupair. Toisaalta jos saa hyvan aupairin niin olisi varmasti aluksi paras meille ja vauvalle. Aupair olisi kuitenkin jollain tavoin perheen jasen, enka tieda ollaanko me tarpeeksi sosiaalisia. No viela hetki aikaa miettia naita asioita. Edelleen kiitokset vastauksista, mielellaan otan lisaa jos joku sattuu viela taman huomaamaan.





-m

Huomaa tosiaan naita viesteja lukiessa miten aidit ja tilanteet on niin erilaisia - ei saisi ikina yleistaa missaan asiassa...



Mina olin toissa melkein raskauden loppuun saakka, 2 viikkoa otin lomaa. Lapsen syntyman jalkeen olin kotona 3 kk, sitten isa jai hoitamaan vauvaa kunnes vauva oli 9kk. Vauvaa hoitamaan otettiin au pair Suomesta, tytto joka tunnettiin entuudestaan ja johon luotettiin taysin. Mina tein ja teen edelleen 4-paivaista viikkoa.



En ole tuntenut omantunnontuskia koskaan

Belgiassa tosiaan olin kotona suurinpiirtein siihen saakka kun vauva oli 3kk. Sen jalkeen taysipaivaiseen tyohon, ja miehenikin. Ei ollut meille oikea ratkaisu: mina olin aivan liian vasynyt, ja olihan se pienellikin pitka paiva olla 5 paivaa viikossa sen 9 tuntia paivakodissa.. mutta Belgiassa toimii nain. Mutta myohemmin naita ekoja kuukausia lukuunottamatta ei ole mulla ollut huono omatunto, enka ole katunut muuta kuin sita etta en tehnyt toita sita 7.5 virallista tuntia, vaan usein 9-10... toisen kanssa, joka nyt on tulossa, teen toisin: nain saadaan paivakotipaivakin lyhentymaan, jos mina menen aamulla aikaisin, ja haen lapset kun isi jaa viela toihin. On varmaan helpompaa kaikille. Mutta en voisi kuvitella luopuvani toista kokonaan! Saatan kylla pyytaa mahdollisen vanhempainvapaan, eli olla vain 4 paivaa viikossa toissa. Katsotaanhan sitten



Paha mieli tosiaan tulee noista " vain huono aitii jattaa lapsen kenellekaan alle 3 vuotiaana" -asenteista mutta paikallisten aitien kanssa juttelu saa taas mielen rauhoittumaan: terveita, sosiaalisia, ilosia, luottavaisia, ei-tunnevammaisia lapsia kasvaa nainkin.

Hei,



asun Saksassa ja tyttöni meni perhepäivähoitoon ja minä puolipäivätöihin kun hän oli 13 kk. Minua monet saksalaiset " kadehtivat" koska olisivat myös halunneet mennä töihin, mutta oli kuulemma puutetta lapsenhoitopaikasta. Kun suosittelin perhepäivähoitajaani ja olisin antanut yhteystiedot muuttuikin puheenaihe. Huomasin että eivät haluakaan mennä töihin, mutta piti aina joku syy keksiä miksi ei voi mennä töihin, eivät halua sanoa suoraan että haluavat olla koton. Nyt odottelen toista (la 14.1.07) ja huomenna on viimeinen työpäivä. Olen vieläkin puolipäivätöissä ja esikoinen aloitti päiväkodin syyskuun alussa. On siellä kolmeen saakka ja nauttii olostaan. Olen ollut todella tyytyväinen järjestelyihin ja päivähoito on onnistunut paremmin kuin kaikki varoittelivat. Kun olen ollut iltapäivät kotona ei ole huono omatuntokaan iskenyt ja olen tyttöni kanssa nauttinut laatuajasta yhdessä. Ei ole tullut pitkästymistä eikä seinät ole kaatuneet päälle. Töissä on tällä hetkellä epävarma tilanne ja en tiedä sen takia vielä milloin olen palaamassa takaisin. Katson ensin vuoden, jonka ehdottasti haluan olla kotona (uuden lain mukaan saan 12 kuukauden ajan vanhempainrahaa 67 % nettopalkastani jos lapsi syntyy 1.1.07 jälkeen; ensimmäiselle lapselle en saanut mitään tukia) ja sitten keskustelen esimieheni kanssa mikä on tilanne. Päätän sitten myöhemmin.

On kyllä vaatinut päättäväisyyttä tehdä toisin kuin " tavalliset" saksalaiset, mutta siihen on auttanut myös työnantajani joka on tähän saakka ollut perheystävällinen, meillä on jopa isiä jotka tekevät lyhennettyä työviikkoa, joka on Saksassa todellakin harvinaista. Mutta ikävä kyllä tämänhetkisen huonon tilanteen takia kaikki on tällä hetkellä toisin. Mutta toivottavasti parin vuoden päästä näyttää taas paremmalta.

Kaikille vain tsemppiä ja kompromissejä on näköjään tehtävä joka maassa!



Kohta kahden tytön insinööriäiti Saksasta.

Olen ollut kotona kuusi vuotta. Kuopus aloitti syksylla koulun, ja vahan vaikeata on ollut tottua tyhjaan taloon. Nautin suunnattomasti naista kotivuosista, kylla ne menivatkin nopeasti! Olemme aina olleet sita mielta, ettei minulla ole kiiretta toihin, taalla kun lapset kuitenkin pitaa hakea koulusta kello kolme ja jonkun heita on hoidettava koulujen lomillakin. Uskoisin, etta jos joutuisin sellaiseen raakkiin mita ennen lapsia taalla tyoelamassa koin, en jaksaisi kovin pitkaan yhdistaa tyota ja perhetta. Ehka yhden lapsen kanssa viela jaksaisikin, mutta tyota on kahdessa kuitenkin kaksinkertainen maara. No nain meilla.

Mä en palannut töihin vaan kouluun... tai no aloitin koulun. Olin työtön ennen äitiyslomaa.



Kun teidän viestejä lukee niin kyllä alkaa mietityttämään että miten oon voinut pitää Ruotsin systeemiä huonona. Kun menin pojan kanssa käymään sossussa niin virkailija sanoi että viimestään pojan ollessa 8kk mun on laitettava tarhapaperit menemään. Mä olin ihan kauhuissaan!!!



Täällä on normaalia että lapsi aloittaa hoidon n. 1 vuotiaana. Mutta se riippuu mimmosen äitiyspäivä rahan ottaa. Voi ite päättää ottaako rahaa 7 päivältä viikossa jolloin summa kuukaudessa on isompi mutta äitiysloma pienempi vai esim. 3 päivältä viikossa jolloin summa kuukaudessa on pienempi mutta äitiysloma on pidempi.



No mä ku sossun luukulla olin niin heidän ehto oli että otan sen 7 päivältä viikossa. Eli kaikkein lyhimmän äitiysloman. Poika oli 1v 2kk kun hän aloitti tarhassa. Hänellä oli ensin 2 viikon harjoittelu mikä meni loistavasti. Hän sopeutu sinne loistavasti ja tänäpäivänäki viihtyy siellä niin että itkun kanssa hänet joutuu hakemaan sieltä. Ikää nyt 2v 5kk.



Kyllähän mä nyt ajattelen että alle 3v voi hyvinki olla hoidossa, varsinki kun kaikki tarhakaverit hänen ryhmässään on samanikäsiä, mutta silloin vielä vuosi sitten niin ei se ollut helppoa jättää niin pientä lasta sinne vaikka hän ite viihty eikä kaivannut mun perään.



Olen samaa mieltä kun moni muuki kirjoittaja että maassa maan tavalla. Ei sille voi muuta vaikka kamalaltahan se tuntuu että 3kk vauva viedää hoitoon.