Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi päiväkodissa!
09.11.2006 |
Harmittaa toden teolla. Lapseni ryhmään on tulossa erään tuntemani perheen erityislapsi. Ei siinä mitään, ymmärrän integroimisen tarpeen silloin, kun kyseessä on sairas tai muuten " ei-itse-aiheutettu erityisyys" . Mutta jotenkin jään miettimään sitä vastuun siirtoa. Tunnen tämän lapsen aivan vauvasta asti, ja voin rehellisesti sanoa, että näitten vanhempien kasvatusmetodeilla maksimoidaan oman lapsen epäterve kehitys. Ruokana yleensä pelkkää tyhjää kaloria (pullaa, hampurilaisia, ranskalaisia, sipsejä ja limsaa), ei mitään rutiineja elämässä saatika kellonaikojen noudattamista. Nukkumaan mennään vaikka aamuyöllä klo 4 jos ei aiemmin satu nukuttamaan. Kylään voidaan lähteä illalla vaikka klo 22. Mistään ei kielletä, mitään ei selitetä... Siis kaikenlaista vastuun pakoilemista ja helpon elämän tavoittelua... Molemmat vanhemmat kotona, työttöminä.
Nyt sitten neuvolassa on päätetty, että lapsen paras paikka on päiväkodissa. Toisaalta näin. Siellä saa kunnon ruokaa ja jonkinlaista rytmiä elämään. Mutta siinä samalla tulee se negatiivinen puoli, hoitajat on varmaankin kovilla tämän pojan kanssa, samoin ryhmän muut lapset. Poika on todella väkivaltainen ja erittäin raju leikeissään. Jotenkin sitä ilmeisesti epäempaattisena ihmisenä miettii, miksi muitten ihmisten pitää kärsiä heidän kasvattamattajättämisestään, miksi poika ei voi edelleen elellä siellä kotona, kantakoot vanhemmat vastuunsa??!!
Vähän huono aamu = )
Kommentit (4)
Siis miksi sanot että hän on erityislapsi? Onko hänellä oikeasti jokin vamma vai onko vain neuvolan suosituksella sosiaalisin peprustein päiväkodissa? Jälkimmäiset eivät ole erityislapsia vaikka ovatkin usein erilaisia kuin " tavalliset" lapset.
Erityislapsilla on jokin vamma, koko ruumiissaan tai päässään (ja kyllä adhd ja asperger ovat vammoja, vaikka sana pahalta tuntuukin - itsellenikin, as-lapsen äitinä). Monessa tapauksessa ulkopuolinen voi muuten luulla, että perheen omituisenoloinen elämä on syy lapsen vaikeuksille, mutta monissa tapauksissa (varsinkin adhd ja autismikirjon lasten perheissä) se onkin niiden seuraus. Se on ainoa tapa, jolla oireet edes vähän hellittävät ja jolla edes joskus voidaan nauttia olosta - vaikka ulkopuolisen silmissä se näyttää kaoottiselta tai siltä että lapsi johtaa perhettä. VAikka olisit pitkäänkin seurannut heidän elämäänsä, et voi tietää mikä on syy ja mikä seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystyt ajattelemaan asiaa vähän vähemmän omanapamaisesti!!
Päiväkodissa hoitajat ovat ammatti-ihmisiä huolehtimaan ryhmästä kokonaisuutena. Ja tuskin koskaan on päiväkodissa ryhmää, jossa mukana ei olisi myös jotakin erityistä tukea tarvitsevaa. Tuen tarpeet eivät näy välttämättä muille vanhemmille, usein kyseisen lapsen omat vanhemmat vain tietävät asiasta.
Toivottavasti kirjoituksesi sävy on vain väsymyksesi tutetta, etkä oikeasti ajattele noin itsekkäästi, muista että elämään kuuluu suvaitsevaisuus, etkä pysty koulussakaan valitsemaan lapsesi luokkatovereita.
Ei se lapsi sinun lapseltasi mitään ole viemässä pois!
Millaiset lähtökohdat tämä lapsi saa elämään, jos hänelle ei ole tarjolla mitään muuta kuin omien vanhempien tyyli hoitaa ja kasvattaa? Pahimmassa tapauksessa lapsellasi on myöhemmin luokkakaverina todellinen ongelmanuori kaikkine lieveilmiöineen?
Ja joku päivä se lopettaa koulun - syrjäytyy tai siirtyy työmarkkinoille. Mieti tarkkaan, millaisessa yhteiskunnassa haluat asua?
Sellaisessa, joissa " huonot perheet" syrjäytyvät jo vauva/tenavaikäisestä - VAI sellaisessa, joissa on tukimuotoja - kuten päiväkoti.
Toivottavasti olet provo.